Melkein puoli palloa 70 tunnissa (17200 km)

Jamaikan saarelta poistuimme siis keskiviikkona. Lento kohti Eurooppaa lähti vasta viiden aikaan iltapäivällä, joten meillä oli aamulla reilusti aikaa käydä lenkillä rannalla, pistellä aamupuurot huiveliin ja pakata sen jälkeen tavarat matkalaukkuihin. Yllättävää kyllä, laukkujen painot olivat nyt kohtuulliset, toisella 20 kg:n tietämissä ja toisella himpun verran yli. Pyykit pesetimme huonepalvelun piikkiin, koska vaikka hotellin esitteessä kerrottiin, että hotellissa olisi itsepalvelupesula, ei se sitä kuitenkaan ollut. Prisman muovikassillinen pyykkiä maksoi 10 dollaria vaikka oli oma pyykinpesuaine. Maksuun sisältyi, että huonesiivooja laittaa pyykit pesukoneeseen, sirottelee meidän pesuaineen lokeroon, siirtää vaatteet pesun jälkeen kuivuriin ja mytyssä sitten takaisin  muovikassiin. 10 dollaria, hmph. Ja tuo kahdesti.

 

 

Odotellessamme taksikyytiä lentoasemalle respamökissä, huomasimme vieressä olevassa pensaassa kolibrin mesiaterioimassa. Kovin oli pikkuinen lintu vikkelä liikkeissään, eikä tahtonut olla sen aikaa paikoillaan, että olisi hyvän valokuvan saanut, mutta jonkinlainen saatiin kuitenkin. Jamaikanpyrstökolibrihan on Jamaikan kansallislintu, oliko tämä justiinsa sitä lajia, ei ole tietoa. Ei ollut ainakaan samaa väriä ja pyrstökin oli liian lyhyenläntä.

 

Lensimme Brysseliin Tui- yhtiön järjestämällä lennolla. Lentomatka oli jokseenkin positiivinen kokemus, lentolippujen hinnat olivat kohdillaan ja lentokin lähti jotakuinkin ajallaan. Lentomatkan hintaan sisältyi yksi lämmin ruoka ja aamiainen. Jokaisella matkustajalla oli oma skriini, josta saattoi halutessa katsoa elokuvia, pelata pelejä tai kuunnella musiikkia (kuulokkeet jaettiin kaikille ilmaiseksi). Skriiniltä pystyi myös seuraamaan matkan edistymistä. Istuimet olivat vähän kovemmat kuin muilla aikaisemmilla lentoyhtiöillä, mutta jalkatilaa oli enemmän kuin esim. Canada Airlinesilla ja Norwegianilla. Palvelu sekä check in-pisteessä että lentokoneessa oli varsin asiallista ja sujuvaa.

Lento kesti noin 9 tuntia ja Brysseliin saavuimme paikallista aikaa aamupäivällä ennen kello yhtätoista. Nakit silmillä, koska eihän tuolla lentokoneessa nukuttua saanut, pieniä, lyhyitä torkkuja vain. Lentokentältä lähdimme junalla keskustan rautatieasemalle, josta sitten jatkoimme toisella junalla Kölniin. Tuolla Brysselissä sekä lentoasemalla että juna-asemalla oli todella puutteelliset opasteet turisteille, paikallisella kielellä oli kyllä opasteita, mutta eihän niistä tällaiset turistisuomalaiset ymmärrä mitään, eivätkä kyllä kaikki muun maalaisetkaan. Ja unettoman yön jälkeen emme olleet kyllä niitä terävimpiä kyniä penaalissa….. Rautatieasema oli rakennettu -50 luvulla ja tuolloin ei vissiin ymmärretty sitä, että matkalaisilla saattaisi olla painavia matkalaukkuja mukanaan, kulkeminen oli nimittäin suurilta osin portaissa ramppaamista. Jos löytyi hissi, sillä pääsi vain yhden kerroksen välin ja taas oltiin rappusissa. Mrr. Vartijoita ja poliiseja rynnäkkökivääreineen oli kaikkialla niin lentoasemalla kuin juna-asemillakin. Kölnin juna-asemalla n. kuusi-seitsemän poliisia seisoi sisääntuloaulan keskellä ympyrässä selkä ympyrän sisällepäin. Mitähän lienevät olleet passissa?

 

No, kuitenkin selvisimme asemalta ja vielä kaiken lisäksi löysimme oikeaan junaan, kolmen tunnin päästä olimmekin Kölnissä. Tuossa vaiheessa olimme jo niin väsyneitä, että taksikyydille hotellille ei löytynyt vaihtoehtoa. Juna-asemalta oli hotellille noin 15 kilsaa, taksi tuli maksamaan 34 euroa. Uberia täällä ei ole käytössä vaan piti ottaa ihan tavataksi. Hotellille päästyä täytyi vielä kuitenkin lähteä katselemaan evästä, sillä meidän hotellissa ei ollut ravintolaa ja meillä oli jo tuohon aikaan väsyn lisäksi kova nälkä. Ajatuksenamme oli, että niin väsyneinä emme menekään mihinkään ravintolaan (pikaruokalaa ei ollut lähettyvillä) vaan ostamme hotellihuoneeseen kaupasta jotain syötävää. Se osoittautuikin sitten vaikeammaksi kuin uskoisikaan, läheltä ei löytynyt kuin lähi-idästä kotoisin olevien pitämiä kauppoja, ja heillä ainoa maksuehto oli by cash (lienee vero-optimointia). Meillä ei ollut euroja, vain US dolluskoja ja luottokortti. Ei kun etsimään pankkiautomaatti (tuo oli todellakin etsimisen takana), josta saatiin euroja ja päästiin ostamaan turkkilaisesta valikoimasta apetta illaksi. No, masut saatiin tuollakin lailla kuitenkin hiljaisiksi. Unta riitti sitten seuraavat yksitoista tuntia, melko makeasti.

Seuraavana päivänä kävimme viettämässä kesäpäivää Kölnin keskustassa. Kuvattua tuli Kölnin tuomiokirkko, joka on kyllä melko vaikuttavan kokoinen ja näköinen. Tuolla keskustassa oli myös suuret markkinat, jotka värityksestä päätellen olivat Pride-merkkiset. Asialle saimme vahvistusta hotellillamme, josta oli lähdössä illansuussa muutama lateksinen poikapari illan viettoon kaupungille. Keskustaa enempää emme jaksaneet tuossa yhdessä päivässä kiertää, kuitenkin olo oli vielä melkoisen puutunut tuon edellisen päivän matkustamisen jälkeen ja jetlaakikin painoi päälle yleisen syyttäjän tavoin. Seuraava yö menikin tuon hiivatin laakin vuoksi todella huonoilla unilla: keho sanoi, että nuku hyvä ihminen, mutta mieli sanoi, että ei, ei, nyt on aika ottaa aurinkoa ja mennä pulikoimaan meriveteen, kylmä Heinekkenikin voisi maistua. Voihan hitsinpimpula.

 

 

Bangkokiin lensimme Eurowings- lentoyhtiöllä (on Lufthansan tytäryhtiö). Lento lähti puolitoista tuntia myöhässä (hmph) ja tällä lennolla kaikki piti maksaa erikseen. Matkan aikana tarjottava lämmin ruoka + aamiainen tuli ostettua jo lippujen kanssa samaan aikaan. Jokaisella matkustajalla oli edessään tälläkin lennolla skriini, mutta kaikki muu, paitsi lentomatkan seuraaminen, oli maksullista, myös kuulokkeet. Jos halusi katsoa matkan aikana elokuvan, maksoi se 9,90 €, netti-yhteys maksoi 24,90 €, ja tuohon kuului aika, jossa voit keretä juuri ja juuri lukea s-postin, päivittää facen ja instan sekä lukea uutisten otsikot. Sikahintaa, pitäkää tunkkinne. Hyvä asia lennolla oli kuitenkin se, että jalkatilaa oli hyvin. Siis kirjoittajallehan jalkatilaa on aina hyvin, koska jalat eivät ylety kovin korkealle, mutta miespuolisen matkustajan jaloille isompi tila tuo kyllä sitä matkustusmukavuutta lisää kosolti.

 

Lento tänne Bangkokiin kesti 10 ja puoli tuntia, nukuttuahan taaskaan emme lennolla saaneet, joten suuret oli pussit silmien alla kun otimme taksin lentoasemalta hotellille. Koska oli varhainen aamu (klo oli 7.30), emme hotellihuonetta vielä saaneet, siispä jätimme laukut respan taakse ja käppäilimme lähellä olevaan Starbucksiin kahville ja kanelipullalle. Yhdeksältä pääsimme sitten hotellihuoneeseen kun maksoimme extraa 500 bhatia (n. 15 euroa). Tuossa vaiheessa olisi maksanut vaikka mitä, että pääsee  pään pielukselle painamaan. Rotkahdimmekin heti sänkyyn ja nukuimme siinä kuin pienet possut kahden tunnin unet. Sitten suihkuun ja käppäilemään (mukamas virkeänä) lähellä olevalle ostoskeskukselle, josta hankimme prepaid-kortin hot spottiin. Hotellissa on ihan kelvollinen netti, mutta tuo mokkula on hyvä olla taas mukana kun kiertelemme kaupunkia ja muuta maata.

 

Bangkok otti meidät vastaan nihkeänkuumana, väkirikkaana ja monien hajumaailmojen saattelemana. Vietämme täällä  pari (ostos)päivää, jonka jälkeen lennämme Phuketiin (asustelemme siellä vähän vajaan kuukauden) ja sieltä käsin aiomme tehdä pienempiä retkiä  lähialueille.

Näin se vaihtuu maa ja kulttuuri aika nopeaan, nyt on taas opeteltava uusi elämisen tahti ja muutoinkin uudet kuviot. Aikakin heitti häränpyllyä, nyt elelemme neljä tuntia Suomen aikaa EDELLÄ.  Kaikki tämähän matkustamisesta tekeekin niin rikastuttavan: tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka…….

 

 

 

Bangkokista ja Thaimaasta enemmän sitten seuraavassa postauksessa, mukavaa alkavaa viikkoa ja iloista mieltä Sinulle taas sinne, missä ikinä lienetkin!

Keep smile ?