Don´t worry, be happy….

Onpas mennyt aika nopeasti, melkein kaksi viikkoa jo rantaloikoilua takanapäin, seuraavaa reissupätkää pitänee jo ruveta suunnittelemaan ja varailemaan ihan tosissaan. Tai siis täytyihän meidän tuota miettiä jonkin verran jo ennen tänne tuloa, emmehän olisi päässeet ollenkaan maahan, jos meillä ei olisi ollut poistumislippua näyttää. Mutta kaikki ei ole vielä selvää eikä kaikkia varauksia tehty, joten tulevasta matkasta sitten enemmän seuraavassa postauksessa.

 

Nyt siis vielä tiukasti Jamaikalla. Tämä on kyllä melkoisen kallis maa, ylittää kirkkaasti Suomen hintatason. Kaikki tuntuu maksavan ihan älyttömästi. Maan mentaliteetti näyttäisi olevan putsata tyhjiksi sekä omien kansalaisten että (varsinkin) turistien lompsat ja taskun pohjat. Rahana täällä on Jamaican dollari (100 JMD vastaa noin yhtä US dollaria), mutta US dollaritkin käyvät.

Esimerkkejä hintatasosta kaupassa:

pikakaurahiutaleet 510 g   2,30 euroa (0,89)

philadelphia juusto 200g   3,60 euroa  (1,79)

paahtoleipä (brown) 500g  2,40 euroa (1,89)

aurinkorasva kerroin 30   15.40 euroa (11, 90)

appelsiinituoremehu 1,5l  3,37 euroa  (2,69)

savukkeet 20 kpl menthol 8,05 euroa (6,60)

Kaikkiin hintoihin  lisätään vielä 13 prosentin arvonlisävero päälle. Bensa maksaa osimmoilleen saman verran kuin Suomessakin. Ravintolaruoka maksaa enemmän kuin Suomessa, jotain lounasta saa melkein samaan hintaan. Myöskin rommi ja Red Stripe (olut) on halpaa. Tuolla Lomalista .fi sivuilla on myöskin Jamaikasta hintavertailua, mutta missään ei olla kyllä nähty niin huokeita hintoja mitä siinä kerrotaan.

Jututtaessamme paikallista taksin kuljettajaa näistä talousasioista hän kertoi, että palkat eivät kuitenkaan täällä päätä huimaa, pienin palkka on noin 80 US dollaria/viikko. Ei ihme, että rannat ovat täynnänsä noita sitkeitä kaupustelijoita, kun pitää tuota tuloa jostain saada. Myönsi itsekin, että kaikki on tosiaan liian kallista. Tietysti väestöön kuuluu sitten noita hyväosaisia ja -palkkaisia, mutta ne lienevät kuitenkin vähemmistö noin 3 miljoonan ihmisen väestöpohjassa.

Pientä puijaamista ja vedättämistä yritetään sitten kaiken aikaa, sovituista taksoista ei pidetä kiinni ja mitään ei voi olettaa vaan oikeastaan kaikki sovittu pitäisi saada kirjallisena. Esimerkkinä kerron kiertoajelustamme putouksille (YS Falls) ja jokisafarille. Tilatessamme tuon kiertoajelun puhelimessa hotellin respasta hinta sovittiin 120 US dollaria kokonaisuudessaan. Kun sitten tämä taksimies haki meidät seuraavana päivänä, pyysi hän heti rahaa, jotta saisi autoonsa bensaa. No, 120 dolluskaa ei riittänytkään, vaan hän oli sitä mieltä, että puhelimessa oli sovittu 170 dollarista. Joten jos kiertoajalulle haluaisimme, pulitettava oli. Hmph.

 

 

Kyllähän tuo kiertoajelu sitten osoittautui ihan kelvolliseksi, jokisafarilla nähtiin krokotiilejä (luonnonvaraisia) sekä monenlaisia lintuja. Safarin jälkeen kävimme pienten krokotiilien hoitolassa ja siellä sai ”sykyttää” vauvakrokotiilia. Hoitolassa oli myös kilpikonnia, jotka olivat yllättävän virkeitä ja seurallisia. Sitten tuo putous, se oli kyllä aivan satumaisen kaunis. Putouksen ympärille oli rakennettu vesipuisto, jossa oli uima-altaita, puoteja ja ravintola, mutta silmiinpistävää tuolla alueella oli se, ettei mikään ollut muovista. Sisäänpääsy tuonne putouksillekin tietysti oli, yhteensä jokisafarille ja putouksille maksoi 38 US dollaria/nekkula. Kokonaisuudessaan reissu kesti miltei koko päivän, välimatkat ovat suhteellisen pitkät ja jotkut tieosuudet melkoisen huonossa kunnossa. Liikenne muutoinkin tuntui ainakin kaupunkien kohdalla melko kaoottiselta. Taksikyytikin on täällä hieman erilaista, kuljettajat käyvät hoitelemassa ajon aikana omia asioitaan. Tullessamme taksilla lentokentältä hotellille kävi taksinkuljettaja siinä matkan varrella pistäytymässä kotonaan, me odottelimme autossa. Ja tuolla kiertoajelulla kuski kävi kolmesti ajon aikana jossain, yhden kerran ainakin apteekissa.

 

 

 

 

 

Väestön köyhyys näkyy tuolla maanteiden varsilla olevina talohökkeleinä, roskaisuutena ja jonkinlaisena välinpitämättömyytenä. Sellaisella no problems-meiningillä. Rakenteilla olevia taloja näkyi paljon, mutta rakentaminen oli jäänyt kesken kaiketi rahan ja tarvikkeiden puuttuessa. Melkein joka toinen hökkeli ilmoitti olevansa jonkin asteen ravintola tai super/minimarket ja niiden välissä oli sitten ulkokeittiöitä, joissa oli tekeillä ruokaa isoissa kattiloissa ja pannuissa. Hedelmäkauppiaita oli tien sivuilla myös useita. Toki ohitimme myös alueita, joissa oli tosi isoja ja hienoja taloja, niitä oli vaan harvemmassa.

 

 

 

 

Kaupustelijat rannalla ovat meidät pikkuhiljaa jättäneet rauhaan, vielä sitkeimmät kuitenkin joka päivä yrittävät. Eilenkin yksi hedelmäkauppias yritti ihan väkisin myydä pussitettuja omenalohkoja dolluskalla, sanoen, että kun et ole minulta vielä mitään ostanut koko aikana. Enkä ostanut nytkään. Noita pilkottuja hedelmiä kannattaa täällä vältellä mikäli  ei ehdoin tahdoin halua mahapöpöä. Yhdeltä naiselta olemme ostaneet täällä rannalla hedelmiä, hän pilkkoo ne sitten kun hedelmät on ostettu.

Maria täällä tuntuu pössyttelevän niin paikalliset kuin suurin osa turisteistakin. Laillistahan se ei täälläkään ole vaikka niin moni sauhuttelee ja myynti ei kovinkaan salassa tapahdu. Tuolla putouksillakin oli erikseen nootti ettei ganjaa eli maria saa siellä polttaa. Nyt viimepäivinä olemme huomanneet, että tuolla rannalla poliisipartioita kulkee useammin ja kyllä ne näyttävät ratsaavan ainakin selvät mari-pössyttelijät, lähinnä paikalliset. Poliiseja ja vartijoita täällä kulkee kaikkialla paljon, suuremmat hotellit ovat täysin aidattuja ja vartioituja. Meidän hotellimme vartijana toimii piikkilanka, joka on viritetty muurin päälle.

 

 

 

 

Koska täällä on nyt tuo sadekausi, kaikki puut ja kukat kukkivat tosi runsaasti ja kaikkialla on rehevää. Palmuja ei ainakaan täällä rannalla ole juuri ollenkaan eikä näyttänyt olevan paljoa tuolla sisämaassakaan, puut ovat lähinnä joitain lehtipuita. Sellaisia suuria punakukkaisia puita täällä on paljon ja ne ovat tosi upeita. Sadekuuroja tulee lähinnä iltapäivisin ja ne kestävät vain hetken. Joka päivä on murahdellut jossain kaukana myös ukkonen, tähän päälle se ei ole kuitenkaan tullut. Eli sadekausi ei ole meidän lomailuamme haitannut, melkeinpä tuo pieni vesisade on ollut tervetullut vilvoitus. Lämpötila on päivisin tuossa 30 ja 35 välillä, yöksi hieman viilenee.

 

 

 

 

Meidän hotellille kuuluva ranta-alue on hyvin pieni ja kapea joten hotellivieraat ovat melko sumpussa aurinkotuoleineen. Aurinkovarjoja ei ole, suuri lehtipuu varjostaa puolta tuota aluetta. Montaa vierastahan ei tässä hotellissa ole, nyt viime päivinä on ilmaantunut muutamia uusia hotellivieraita. Turistit tänne tulevat pääosin USA:sta ja Kanadasta. Hotellissa asuukin pari kanadalaista naista (äiti ja tytär) ja yksi usalainen nainen ja voi sitä höpötyksen määrää mikä näistä naisista lähtee. Nuo kanadalaiset tulivat tänne samaan aikaan kuin me ja lomailevat täällä kuukauden. Ovat vanhoja tekijöitä täällä, äiti tuntee kaikki kaupustelijat ja paikalliset työntekijät. Kuten myös tuo usalainen nainen, joka kertoi, että Jamaika on hänelle kuin toinen koti, on kuulema ollut täällä jo useita kertoja. Sitten täällä näyttäisi olevan myös muutamia ”vanhempia” naisia, jotka ovat löytäneet täältä lomatoyboyn itselleen.

 

Me olemme joka aamu tehneet ennen aamupuuroa rantakävelyn 4-5 kilsaa. Ja iltaisin kokoontuu hotellihuoneessamme noin klo 19 kirjoittajan vetämä kuntopiiri?‍♂️, johon osallistuu tällä hetkellä tasan kaksi henkilöä. Eli yritämme pitää kunnostamme jotenkin huolta, syödä suhteellisen terveellisesti ja juoda Heinekeniä ?vain kohtuudella. Päiväthän meillä menee kutakuinkin rannalla löhöillessä ja meressä uidessa. Tuosta auringon otosta piti pitää parin päivän tauko koska yhtenä päivänä kirjoittajan iho paloi runsaasta aurinkovoiteen käytöstä (suojakerroin 30) ja varjossaolosta huolimatta. Siinä sitten punoitettiin pari päivää, onneksi on Bepaa mukana, se auttoi aika hyvin palaneeseen ihoon. Eli tosi varovainen saa täällä olla tuon auringon kanssa, varjossakaan et ole kunnolla suojassa. Nyt on nahka taas kunnossa ja ei kun lisää arskaa pintaan?

Yhteenvetona voisi sanoa, ettei Jamikasta jäänyt kummallekaan sellaisia viboja, että välttämättä tänne haluaisi tulla takaisin. Tässä Karibian meressä on muutamia muita saaria, joissa olemme jo käyneet, eikä Jamika mielestämme kuulu niitten parhaimpien joukkoon. Ihan mielenkiintoinen tuttavuus, sekä itse saari että paikallinen väestö, mutta kyllä me löydämme sen paratiisimme ihan jostain muualta.

Mukavaa viikkoa, kesän jatkoa ja hyvää mieltä juuri Sinulle, missä sitten tällä hetkellä lienetkin?

Peace and love ✌️

 

Ps: Otimme puheeksi respassa tuon meidän kiertoajelun äkillisen hinnan nousun ja siellä oltiin sitä mieltä, että kuljettaja on toiminut vilpillisesti ja hotelli korvaa tuon 50 dollaria meille. (Ja naiset respasta lupasivat käydä rannalla vetämässä taksikuskia pataan.)