Parin viikon balttian ja Puolan reissailun jälkeen tiemme Toivakan kanssa erosivat Varsovan lentokentällä. Heitin heipat Toivakalle aamulla, joka hyppäsi Bangkokiin menevään koneeseen ja jäin itse odottelemaan iltapäivällä viiden aikaan lähtevää SAS:n konetta Kööpenhaminan kautta Lontooseen. Kone lähti aikataulussaan ja reilun tunnin lennon jälkeen Köpiksessä kentän toiselle laidalle Lontoon koneeseen, vaihtoaika oli juuri sopiva, yhtään turhaa odottelua ei jäänyt. SAS:n koneista voi vielä mainita sen, että heidän koneissaan on nykyään Starlinkin huippunopea ja ilmainen (toistaiseksi?) nettiyhteys, joten kaikenlainen sometus ja elokuvien katselu onnistuu mainiosti. Lontooseen lento kesti pari tuntia. Heathrowin kentällä sitten normimuodollisuudet; automaattiportista läpi, matkalaukku hihnalta, paikallinen sim kortti puhelimeen ja uberiä etsimään.
Matkaa Heathrowista Bicesteriin on lähemmäs sata kilometriä ja niinpä ajattelin katsoa myös Boltin hinnat tuolle matkalle. Bolt olikin aavistuksen edullisempi, ja vartin odottelun jälkeen kuski tuli noutopisteelle. Samantien kuski alkoi kyselemään mihin olen menossa, siis häh? Kerroin matkustavani Bicesteriin ja kuski oli aivan kuutamolla että missäs se semmoinen paikka on ? Näytin mapsista että matkaa on noin sata kilometriä ja suunta kohti Oxfordia. No, kaveri alkoi kyselemään paljonko olen maksanut matkasta (n. 125 puntaa) ja alkoi samantien valittamaan, ettei hänellä jää tuosta kuin ehkä 50 puntaa. Totesin tyypille, että ota tai jätä, kyllä kuskeja muitakin löytyy, mutta pitkin hampain hyväksyi sitten kyydin. Varmaan hemmo luuli ottaneensa jonkun muutaman kilometrin peruskyydin ja tienaavansa kunnon tuntipalkan. Alkumatkan kuski sitten mussuteli itsekekseen ja kyseli ajo-ohjeita! Sen verran ankea kokemus, että taidanpa laittaa Boltin banniin.
No, perille kuitenkin päästiin ja Littebury hotellissa pikku Michael, paikan omistaja, toivotteli tervetulleeksi taas kerran. Olen siis ollut tässä hotellissa useamman kerran etsintäreissuillani. Muu ryhmä oli saapunut jo aikaisemmin, Marko, Jack, Tim, John ja Charlotte olivat illastamassa, ja kävin pikaisesti heittämässä heille tervehdykset, ja samalla juomassa anasaitun Amstelin. Ryhmän jäsen Tom tulisi seuraavana päivänä. Toki retken järjestäjät Peter, Sarah ja Poppy koira, sekä paikallisvahvistus Andy olivat myös paikalla.
Sen verran myöhä oli ja hommia tekemättä, etten jäänyt muun ryhmän kanssa enempää iltaa istumaan vaan suuntasin huoneeseen. Olin Suomessa tunkenut kaikki etsintäkamani pieneen lentolaukkuun, ja sen verran tiukkaa teki, että jouduin kotona hiukan tetristä pelaamaan kamojen kanssa, että sain ne mahtumaan. Etsin piti purkaa pieniin osiin, ja sitten iltapuhteina sitä kasailin huoneessa. Seuraavana aamuna lähtö pellolle olisi 8:30. Ihan en kaikkia kamoja saanut pikkulaukkuuni Suomessa mahtumaan joten aamulla jouduimme ajamaan kaupan kautta ostamassa kumisaappaat. Helpommin sanottu kuin tehty. Ajoimme pieneen kauppakeskittymään jossa oli mm. polkupyörien ja niiden varusteiden myymälä, ulkoiluvaate- ja varuste kauppa ja puutarhatarvikekauppa. Yksikään ei myynyt kumisaappaita! No onneksi neljännestä kaupasta löytyi saappaita ja ostinkin sitten ainoat numero 9 saappaat jotka oli hyllyssä. Englanti, joka on synonyymi sateelle, on maa jossa kumisaappaita ei tahdo löytyä mistään.
Ensimmäisen päivänä suuntasimme Creslowiin, noin puolen tunnin ajomatkan päähän Bicesteristä. Pellot ovat paikallisen pienviljelijän, joka omistaa muutaman tuhat eekkeriä peltoa täällä Creslowissa ja Biertonissa. Omistajat Brian ja Linda ovat aktiivisesti laajentaneet tiluksiaan ja ostelleet toisia tiloja itselleen. Peter kertoi ,että tällä hetkellä on tilojen oston mukana tullut 5 kartanoa lisää. Nämä tilanomistaja ovat tosi mukavaa väkeä ja kävivät lähes päivittäin tervehtimässä ja kyselemässä kuulumisia. Heidän Creslowin pellolta mm. löysin oman aarteeni vuonna 2022.
Ensimmäiset pellot olivat vanhat tutut joilla olemme piippailleet jo useampana vuonna aikaisemmin ja odotukset tietenkin sen mukaiset. Pellot eivät olleet kovin anteliaalla päällä, mutta kuitenkin kuusi roomalaista kolikkoa ja pari greeniä oli ihan hyvä alku. Lisäksi ryhmän Charlotte löysi todella upean roomalaisen rintaneulan.
Toisena päivänä kolusimme edelleen Creslowin peltoja, mutta oma kolikkosaalis jäi nollaan, ryhmän kolikkomäärä oli noin 25.
Kolmas päivä oli edelleen aika vaisu, ryhmälle 3 hammeredia ja yksi shillinki.
Neljäntenä päivänä kävimme eräällä pellolla josta olen aiemmin löytänyt hopeisen denariuksen. Tällä kertaa denariukset jäivät maan alle, mutta yksi hammered ja yksi 3 pencen hopeinen kolikko vuodelta 1934 kuitenkin lämmittivät mieltä.
Päivät 5-7 olivat peruspiippailua, ei mitään mainittavia löytöjä, yksi hopeinen shillinki, muutamia greenejä ja roomalaisia
Päivä kahdeksan oli sekä omasta että ryhmän puolesta hyvä: itsellä yhdeksän kappaletta roomalaisia kolikoita sekä yksi roomalainen brooch. Tuo rintaneula on aika paljon harvinaisempi kuin nuo kolikot, itsellä niitä taitaa olla 3 tai 4 kappaletta. Koko ryhmän saldo oli n.40 roomalaista kolikkoa, 2 hopeista denariusta, 12 hammeredia ja roomalainen pieni fallosesine, eli suomeksi sanottuna mulkku.
Päivät 9-11 olivat jälleen peruspiippailua, muutamia kolikoita, kourallinen nappeja ja solkia. Ryhmä nosteli tasaisesti roomalaisia kolikoita ja muutaman hammeredin. Paitsi, eräs henkilö teki merkittävän löydön, upein esine jonka olen 20 vuoden etsintäurani aikana nähnyt. Valitettavasti en voi tähän ilman lupaa siitä laittaa kuvia, mutta jos/kun tuo joskus julkistetaan teen siitä sitten ihan oman postauksen.
Päivä 12, reissun päätöspäivä. Menimme takaisin Creslowiin, Roman hillille ja sen viereisille pelloille. Pelto luovutti itselleni kuusi roomalaista kolikkoa, joista pari todella hyväkuntoista.
Yhteenvetona voi sanoa että vuoden 2026 etsintäreissu oli tyyppillinen, ei mitään mullistavia löytöjä, mutta kuitenkin jotain. Itse etsiminen ei näillä reissuilla ole se ainoa juttu, vaan on myös mukava tavata hyviä ystäviä joiden kanssa olemme jo vuosia kolunneet peltoja ja viettäneet yhdessä aikaa.
Myös paikallinen Elvis kävi meitä viihdyttämässä yhtenä iltana.
Lähtöpäivän aamu meni etsintä- ja reissukamoja pakkaillessa, etsintälaukun jätin taas Peten säilytykseen, joka lupasi sen lähettää sitten takaisin Suomeen. Mitään kiirettä kentälle ei ollut koska Bangkokin lentoni lähti iltapäivällä vasta kello 17. Qatar lentoyhtiön lennolla oli yksi välilasku Dohassa ja siitä sitten Bangkokiin.
