Lost And Found
”Viimeistään silloin, kun huonepöly on laskeutunut matkalaukun saumoihin, kahvalle, poimuihin, on aika lähteä. On aika ottaa mukaan vain tärkeimmät, sulkea kotiovi, siirtää katse kohti seikkailuja ja seikkailla, kunnes viimeisinkin pölyhiukkanen on karissut maailmalle. Vasta sitten on aika palata.”
Tämän vuoden matkablogimme nimi on Lost and found mikä todennäköisesti kuvaa aika hyvin tulevaa matkaamme. Toinen meistä on todennäköisesti jatkuvasti hukassa ja toinen meistä saattaa löytää Englannista sen suuren aarteen tai ainakin myöhemmi sen hukassa olevan, mikä tietysti on lähtökohtaisesti se suurin aarre.
Yhdessä tulemme toivottavasti löytämään paljon kivoja, meille uusia paikkoja ja meidät tuntevat varmaan muistavat, että kykenemme olemaan matkallamme myös yhdessä välillä suloisesti hukassa ja eksyksissä.
–
Matka alkaa
Matkasimme viime vuotiseen tapaan Flix-bussilla Jyväskylästä Tallinnaan. Matka maksoi lauttalippuineen 27,9 euroa/matkaaja mikä on mielestämme kyllä jo melko edullista. Flix-bussit ja niiden turvallisuus on ollut nyt ainakin viime aikoina tapetilla, mutta me olemme sitä mieltä, että kun on muutaman kerran ajellut bussilla Aasiassa ja varsinkin Sri Lankassa niin sen jälkeen uskaltaa mitä vaan. Meidän kohdallamme nuo Flix-bussikyydit ovat olleet tähän asti aina tosi asiallisia kyytejä.
Tallinnaan saavuttuamme käppäilimme satamasta hotellille, samaiseen Three Crown hotelliin jossa yövyimme viime vuonnakin. Majoituksesta ei ole nyt mitään negaa sanottavaa, huone oli kyllä pieni mutta nukkumaan kyllä mahduimme ja aamupala oli siihen hintaluokkaan kelvollinen.
Tallinnassa emme sen enempää vanhentuneet vaan jatkoimme heti aaamupalan syötyämme matkaa Flix-bussilla kohti Riikaa. Tämä Riikaan menevä bussi oli sitten kyllä melko kämäinen, kolmesti jouduimme vaihtamaan paikkaa saadaksemme viimein suhteellisen puhtaat ja ehjät istuinpaikat. Meillähän on aina pidemmän matkan alussa suoritettavana tietyt istumapaikan siivousrituaalit ennenkuin pääsemme leiriytymään mutta nyt nuo ensimmäiset paikat olivat niin törkyiset, ettei pelkkä pyyhkäily olisi millään riittänyt.
Riika
Riikaan on Tallinnasta melkoisen pitkä matka ja istumakyhmyt alkoivat puutumaan jo matkan puolessa välissä. Taukoja ei juurikaan ollut joten kun Riiassa pääsimme viimein jalkautumaan pyllyt olivat suurinpiirtein halvaantumisasteiset, toki kyseinen pyllyhalvaus korjaantui nopeasti kun pääsimme käppäilemään kohti varattua hotellia. Ja kuinkas muuten, hotelli oli täälläkin sama kuin viime vuonna. Ei sen takia, että se olisi ollut mitenkään erikoisen ensiluokkainen tai edes loistava vaan koska se oli halpa ja kuitenkin hintalaatusuhde kutakuinkin kohdillaan. Lisäksi hotelli sijaitsi käppäilymatkan päässä bussiasemasta. Yön yli nukuimme Riiassa ja seuraavana aamuna matka jatkui kohti Liettuaa jossa seuraava etappi olisi Kaunas. Ja milläs muulla eteenpäin kuin kirkkaan vihreällä bussilla eli Flixillä.
Kaunas
No niin, sitten olimme muutaman tunnin istumisen jälkeen Kaunasissa. Hotellimme täälläkin oli ihan kävelymatkan päässä bussiasemalta mutta kävelymatkaan sisältyi melkoisen pitkät portaat sillä hotelli sijaitsi korkean mäen laella. Joten kävelytreenin lisäksi saimme mukavanoloisen porrastreenin josta pohkeet sekä pakaraiset kyllä seuraavana päivänä jaksoivat marmattaa.
Hotelli oli ihan kelvollinen aamupaloineen kaikkineen. Pikkuisenhan nämä Baltian maan hotellit vaikuttavat sisustukseltaan hieman neuvostoaikaisilta mutta kunhan on puhdasta ja siistiä niin neuvostoajoista viis.
Kaunasissa viihdyimme jopa pari päivää, kiertelimme kaupunkia ja varsin vanhakaupunki on täälläkin tosi kaunis. Hirveän kylmä tuuli oli joten jouduimme muuntautumaan varsin Kennyiksi eli nuttujen huput piti solmia tiukasti pään yli ettei palellut korvia. Muuten oli suhteellisen mukava keli käpeksiä pitkin mukulakatuja. Katujen ja kujien varsilla on paljon hienoja patsaita sekä muraaleja, upeita vanhoja rakennuksia ja kirkkoja.
Kaunasin linnan liepeillä on lasikopissa esillä iso raateluhammas ja kyltissä lukee, että se on muinaisen Kaunasissa lymynneen pedon hammas. Hui kuinka jännää! No, sitten pettymyksekseni kyltin alaosassa olikin pienellä kirjoitus, että ei vaiskaan. Kyseinen hammas on siis keramiikkataiteilija Remigijus Sederaviciusin teos jonka hän loi osana kulttuurikaupunki-hanketta. Siinä ei siis ollut mitään jännää tarinaa taustalla kuten jo kovasti kerkesin kuvitella. Itse Kaunasin linna ei ole maanantaisin auki joten sen tarkastelun sisältäpäin jouduimme skippaamaan. Tosin ulkopuolelta linna vaikutti aika mitäänsanomattomalta joten tuosta ei meille nyt suurta murhemieltä aiheutunut.
Elk
Kaunasista jatkoimme bussimatkaamme Puolan puolelle ja koska pääasiallisena kohteenamme oli ennen Varsovaa Gdansk niin päätimme viivähtää ennen Gdanskia Elkissä joka oli sopivasti matkan varrella. Koskaan oltu kuultukaan paikasta mutta kun osui matkan varrelle niin mikä jottei.
Puolan rajalla rajavartion mies nousi bussiin ja tarkisti kaikkien matkaajien passit. Yhden tummempi-ihoisen matkaajan passi lähti rajavartiomiehen mukaan tarkempaa tarkastusta varten joten jonkin aikaa bussi seisoi raja-asemalla ennenkuin pääsimme jatkamaan matkaa.
Meillä oli Bialystokissa bussin vaihto ennen Elkiä mutta koska tämä Kaunasista lähtenyt bussi oli myöhässä niin myöhästyimme tuosta vaihtobussista. Kun tätä sitten siinä kuskille tuskailimme, niin kuski kertoi, että ei mitään hätää, hän voi ajaa Elkin kautta joten pääsisimme jatkamaan sillä samaisella bussilla. Niinpä kapusimme takaisin bussiin ja köröttelimme kohti Elkiä. Seuratessamme karttaäpistä milloin kuskin pitäisi kääntyä Elkiin, huomasimme, ettei niin käynyt vaan bussi pyyhälsi vauhdilla kyseisen kaupungin ohi. Pasanen riensi oitis huikkaamaan kuskille, että nyt mentiin muuten ohi ja kuski ei voinut muuta kuin pahoitella, että oli jo unohtanut meidät. Pois hän ei voinut mietä siinä kohdassa laskea vaan meidän piti matkata seuraavaan kyläpahaseen joka ei ollut onneksi kaukana. Kyläpahasessa kuski hätisteli miedät ulos bussista ja ohjasi lähellä sijaitsevalle bussiasemalle josta pääsisimme paikallisbussilla takaisinpäin.
Siispä nappasimme rinkat selkään ja jaloittelimme bussiasemalle jossa olikin heti jo bussi lähdössä Elkiin. Viimein siis pääsimme perille.
Täällä hotellihuoneemme oli kuin Airbnb-asunto kaikkine mukavuuksineen, pääsimme siellä jopa pyykkäämään vähäisen vaatevarastomme.
Elkissä ei nyt varsinaisesti ole mitään nähtävää, kävimme käppäilemässä kaupungilla ja läheisen järven rannalla. Onhan tässäkin kaupungissa upeita vanhoja rakennuksia ja tuo järvimaisema on kaunis. Kahden yön jälkeen päätimme jatkaa matkaa.
Gdansk
Gdanskiin päätimme hylätä bussimatkailun ja matkata vaihteeksi junalla. Junamatka kesti muutaman tunnin joten ehdin siinä ajassa suostutella Pasasen pelaamaan kanssani Yazia. Hotellimme oli muutaman kilometrin päässä juna-asemalta ja tuon matkan päätimme matkata linkillä. Pasanen otti selvää millä linkeillä hotellille päästäisiin ja ei kun tien varteen odottamaan.
Ensimmäinen bussi ei ottanut meitä kyytiin ollenkaan, kuski vain huitoi vimmatusti ja päästi suustaan jokusen konsonantin (Puolassahan käytetään miltei vain konsonantteja).
Seuraavaan bussiin pääsimme sisään mutta yhden pysäkin välin jälkeen kuski ilmaisi, taas konsonantein, että tämä olisi päätepysäkki, hypätkäähän ulos. Seuraavaa bussia siis odottamaan.
Hetken odottelun jälkeen saapuikin bussi ja me hyppäsimme kyytiin. Täällähän voi bussissa olevista automaateista ostaa liput, mutta tässä nimenomaisessa bussissa ne eivät toimineet. Pienen ajon jälkeen bussi kaarsi aukiolle jossa oli muitakin busseja ja ymmärsimme ilman konsonanttejakin, että matkamme päättyi taas ennenkuin se kerkesi edes alkaa.
Ei ollut enää pahemmin sissihenkeä jäljellä tuon viimeisen ajon jälkeen joten tilasimmekin suosiolla Uberin jolla pääsimme kätevästi hotellille. Kun sitten hotellilla selvittelimme miten nuo bussit oikein kulkevat niin selvisi, että olimme koko ajan väärällä puolen tietä. Sen jälkeen meilläkin oli muutama konsonantti sanottavana.Gdansk on varsin upea kaupunki! Paripäiväisen visiittimme aikana keli oli varsin hyvä eikä tähän aikaan vuodesta ollut turistejakaan sankoin joukoin liikkeellä joten oli varsin rauhallista ihastella Gdanskin kaupunkia. Varsinaisesti emme kyllä ihastelleet kuin vanhaa kaupungin osaa.
Kävimme myös sotamuseossa joka on jo ulkonäöltään sangen mielenkiintoinen, näyttäisi että se olisi kaatumassa. Erikoisen ulkonäön lisäksi museo on erittäin hyvin toteutettu. Se on myös hyvin laaja eli monta hallia toista maailmansotaa alkoi jo loppumetreillä hieman kyllästyttämään. Mutta, eniwei, hieno paikka.
Hotellimme Gdanskissa oli ihan kelpo majapaikka aamiaisineen, hotellin ravintolassa söimme reissumme ensimmäiset ja tällä erää viimeiset dumplingit.
Matkalla Varsovaan
Jatkoimme junamatkailua edelleenkin ja määränpäänä olisi Varsova. Koska meillä oli vielä aikaa tuumasimme puksutella ensin Lodziin ja sieltä parin päivän jälkeen jatkaa Varsovaan. Lodzista emme myöskään olleet kuulleet mitään mutta taas kun oli matkan varrella niin mikä jottei. Varaamamme hotelli sijaitsi pitkän matkan päässä ennen Lodzin kaupunkia niin oli järkeenkäypää tietysti hypätä junasta pois kyeisellä pikkuasemalla. Kun jalkauduimme junasta näimme heti, että nyt kyllä oltiin niinsanotusti mörönpersiissä ja syvällä. Asemarakennus oli aavemaisen tyhjä, ihmisiä ei näkynyt missään. Saatika sitten takseja tai muita menopelejä joilla olisimme voineet kyydittää itsemme hotelille jolle oli asemalta vielä melko reipas matka. Eikä täällä tietenkään toiminut Uber, Bolt tai muu äppitaksi
Pasanen rämppäsi aikansa puhelintaan ja sai selville, että läheisestä kylästä löytyisi taksi joten ei kun töppöstä toisen eteen ja kohti kylää. Muutaman kerran jouduimme kyselemään vastaantulijoilta taksin olinpaikkaa mutta viimein löysimme kylän vissiin ainoan taksin jolla pääsimme ajelamaan viimein hotelille.
Hotelli oli siis tosi syrjäisellä alueella, Parzeczewissä, jossa ei ollut oikeastaan yhtään mitään. Hotellin kyljessä oli kiinni jokin Puolan ilmavoimien tukikohta ja pienen käppäilymatkan päässä onneksi pieni kauppa, josta saimme ostettua syötävää ja juotavaa.
Hotelli oli iso hieno rakennus jossa oli monta huonetta ja isot juhlatilat mutta meidän lisäksemme ei kyllä ollut montaa muuta asukasta viettämiemme parin päivän aikana. Kukaan henkilökunnasta ei osannut englantia ja hotellin jotenkin aavemainen tunnelma lupasi Hohto-elokuvan kaksosten seisoskelevan käytävän perillä yöaikaan.
No, varaamamme pari yötä siellä viivähdimme, onneksi matkassa on Netflix ja Outlanderissa monta kautta katsottavana.
Parin päivän jälkeen hiissasimme itsemme bussille jolla pääsisimme rautatieasemalle. Aseman löytäminen olikin taas sitten vaikeampi rasti sillä bussilla ei päässytkään sinne suoraan. Onneksemme yhytimme nuoren puolalaismiehen joka osasi hyvin englantia ja opasti meidät miltei kädestä pitäen asemalle, josta sitten Lodzin kautta pääsimme jatkamaan matkaamme Varsovaan.
Puolassa näköjään vanhemmat ihmiset eivät juurikaan puhu englantia vaan suolatavat suustaan vain joukon konsonantteja mutta nuoret osaavat englantia hyvin ja ovat kyllä tosi ystävällisiä ja auttavaisia.
Varsova
Varsovan päärautatieasemalla vaihdoimme junaa jolla pääsimme jatkamaan matkaa suoraan Chopinin lentokentälle. Olimme varanneet hotellihuoneen yhdeksi yöksi kentän läheltä ja sinne ajelutimme itsemme Uberillä. Ibis-hotellissa nukuimme siis yön yli ja aamulla pääsimme takaisin kentälle ilmaisella shuttle-kyydillä.
Täällä sitten Toivakka-Pasanen ryhmä erkaantui: minä lensin ihka ensimmäiselle mii-matkalle Bankgokiin ja Pasanen kapusi toiseen koneeseen suuntanaan Englanti ja sen peltojen kätkemät aarteet.