Albania, euroopan köyhin valtio. Tiranan hämärillä hiekkakujilla vanhat kyttyräselkäiset vuohipaimenet kaitsevat vuohiaan puiset ryhmysauvat kädessään. Vanhoissa talonrötisköissä näkyy siellä täällä himmeitä valoja, suurimmassa osassa taloja palaa ainoastaan pieni öljylampun liekki. Vanhoja 50-60 luvun autoja näkyy ainostaan muutama. Ihmiset kulkevat hevosvetoisilla ajoneuvoilla.
Onko sinulla tälläinen mielikuva Albaniasta ? Niin meilläkin oli.
Saavuimme Albanian pääkaupunkiin Tiranaan Zurichista, välilasku oli Belgradissa. Pääkaupungin lentokenttä ei ole suuren suuri, se on rakennettu vuonna 2007 ja laajennettu 2009. Rakennus on hyvin siisti ja nykyaikainen. Tulli- ym muodollisuudet sujuivat ripeästi, eikä mitään ylimääräisiä dokumentteja tarvinnut esitellä. Passintarkastus, jonka jälkeen laukku hihnalta mukaan.
Seuraavana tietysti olisi taksikuskilauman hätistely ja armoton tinkiminen kaupungin keskustaan. Eikä mitä, ulkona rivissä odotteli uudehkoja keltaisia takseja ja kuskit kohteliaasti niiden vieressä. Tinkikierroskin jäi väliin koska hinnat ovat ilmeisesti jonkin instannin toimesta kaikilla samat. 17 kilometrin hinta oli noin 20 euroa.
Tie kentältä keskustaan oli ilmeisen uusi, lähes viivasuora, nelikaistainen ja uudella asfaltilla päällystetty. Ei montun monttua koko matkan aikana. Taksimatkan aikana varmaan sitten näkisi niitä vuohia ja paimenia. Paitsi, että tien vierustalla näkyi ainoastaan uudehkoja teollisuusrakennuksia, toimistoja, autoliikkeitä ym. muita kehittyneen länsivaltion rakennuksia. Automerkeistä edustettuna oli mm. Mercedes-Benz, Audi, Wolksvagen, Peugeot sekä lukuisa määrä japanilaismerkkejä. Nuo liikennevirrassa näkyneet autotkaan eivät olleet mitään 60-luvun Ladoja, vaan ihan samoja autoja kuin Suomessakin.
Onko mielikuvamme ollut hieman vääristynyt tästä Euroopan valtiosta?
Hotelliksi valikoitui Tiranan keskustassa oleva VH Premier AS Tirana hotel, vain yhdeksi yöksi ihan vaan varulta. Agondan sivuilta löytyi tarjoushintaan 21 euroa/yö sis. aamupalan. Kuvat hotellista ja huoneesta olivat hyvät, mutta ajautuisimmeko johonkin mahorkanhajuiseen luolaan jossa aamupalaksi saisi palaneen paahtoleivän puolikkaan? Taas ennakkoluulomme petti. Uusi, nykyaikainen ja tyylikäs hotelli, lähes täydellistä englantia puhuva henkilökunta, sekä todella siisti huone. Ja sitten aamupala. Buffee aamianen veti vertoja mille tahansa suomalaisen hyvätasoisen hotellin aamupalalle.
Valitettavasti emme löytäneet apeistamme jatkotarjouksia kyseiseen hotelliin, mutta vaihdoimme pariksi yöksi samaisen ketjun VH Broadway Tirana Hotelliin. Tämäkin oli vasta remontoitu huoneiden osalta, ravintolassa sen sijaan oli vielä sellainen hieman neuvostotyylinen sisustus. Täälläkään aamiaisessa ei ollut moitteen sijaa. Hintakin oli vain rapiat 20 euroa / yö, aamiaisella.
Tämä hotelliöiden hintataso on hiukan hämäävä, koska täällä jokaisesta hotelliyöstä joutuu vielä maksamaan ns. kaupunkiveron, joka on n. 2,5 euroa /hlö. Eli meidän tapauksessa vitonen lisää / yö.
Entäpä itse pääkaupunki Tirana? Kaupungin kadut ja rakennukset yllättivät siisteydellään. Kahviloita täällä riittää, ovat muuten tyylikkäästi sisutettuja, ja hyvällä palvelulla varustettuja. Aivan keskustassa on suuri, ilmeisesti tekojärvi ja sen ympärillä puisto. Keskustasta löytyy myös pyramidi, ei nyt ihan kheopsin kokoinen, mutta kuitenkin. Se rakennettiin 1988 Enver Hoxha museoksi, mutta kommunismin kaatumisen jälkeen 1991 se on ollut mm. konferenssikeskuksena ja kosovon sodan aikana Naton tukikohtana. Tällä hetkellä se on kunnostettavana, joten sitä ei päässyt katsomaan lähempää.
Sen sijaan pyramidin vierestä löytyi mielenkiintoinen kohde, ydinohjussiilo joka oli muutettu museoksi. Sen verran eksoottinen paikka, että sinne oli mentävä. 10 euron investoinilla pääsimme laskeutumaan maanalaiseen museoon, jonka aiheena oli tietenkin Albanian historia ja sen sodat. Harmillisesti museokierros jäi vähän lyhyeksi, koska maan alla katkesivat sähköt. Tunnelma oli aika erikoinen, istuimme kännyköiden valossa maan alla, kuitenkin audioefektit toimivat. Ilmahälytyssireenien ujellusta, raskaiden sotilassaappaiden ääniä sekä erilaisia sotilaskomentoja. Sähköjä ei alkanut kuulumaan joten poistuimme takaisin ulkoilmaan.
Tirana on ihan hieno kaupunki, mutta varsinaista nähtävää siellä on aika vähän, kelitkin oli vähän vilpoiset. Kaupungista länteen, vajaan tunnin bussimatkan päässä on Durres, merenrantakaupunki. Aamulla otimme taksin hotellin edustalta ja pyysimme ajamaan bussiasemalle, kuski ilmoitti kuitenkin, että Durresin bussit lähtevät ihan eri paikasta kuin me oletimme. Busseja olikin sopivasti lähdössä, köröttelimme Durresiin 4 eurolla, siis yhteensä molemmilta.
Durres on meren rannalla, asukkaita 113000 (2011), ei siis ihan pieni tuppukylä kuten jälleen kerran oletimme. Hotellin otimme pari kilometrin päästä keskustaa, rantakadun varrelta. VH Belmondo Durres, samaa ketjua kuin Tiranan asumuksetkin, tämä hotelli on rakennettu samalla konseptilla, tyylikäs, hyvät ja siistit huoneet.
130 huoneen hotelli oli lähes tyhjä, aamupalalistalla taisi olla parhaimmillaan 8 nimeä. Myös illalla ravintola ja baari oli täysin hiljaisia, lukuunottamatta henkilökuntaa, jotka notkuivat somettelemassa. Ykköskerroksessa olevassa huoneessa oli ongelmia valojen kanssa, joten vaihdoimme neljänteen kerrokseen. Siellä sentään oli valot, mutta lämpöä ei tahtonut riittää. Kaikkea ei aina voi saada. Aamiainen, joka sisältyi huoneen hintaan oli hiukan erikoinen. Aamupala tarjoiltiin ravintolassa, tarjolla oli mehua tiskillä otettavana, mutta itse aamupala; munia, nakkeja, leipää, juustoa jne tuotiin lautasella pöytään. Kahvi, joka on tähän asti kuulunut kaikkialla aamupalaan, maksoi sitten extraa. Jokainen tyylillään.
Tämäkin kaupunki oli aika vaatimaton nähtävyyksien osalta, ainut mainittava oli keskustassa oleva Roomalaisen Amfiteatterin rauniot vuodelta 100 jkr. Muuten kulutimme aikaamme rannalla kävellen. Rantaturisteja varten tänne on rakennettu runsaasti majoitustilaa, mutta tällä hetkellä turistit loistivat poissaolollaan. Johtuuko koronasta, vai jostain muusta en tiedä.
Koronaa täällä tuskin huomaa ollenkaan. Käytännössä kukaan ei pidä tai vaadi maskeja missään.
Ajatus oli jo siirtyä eteenpäin, mutta allekirjoittaneen hammaskalusto alkoi oirehtimaan siihen malliin että jotain oli tehtävä. Kunnon hammassäryn kanssa kun ei kannata paljon matkailla.
Otimme hotellista pari lisäpäivää ja selailimme netistä kaupungin hammasklinikoita. Onneksi matkavakuutukseemme kuuluu myös äkilliset sairaskulut, joten mitään järkyttävän suuria kustannuksia ei pitäisi syntyä, jos vaikka isompaakin remonttia jouduttaisiin tekemään. Muutaman hammasklinikan bongasimme aika läheltä hotelliamme ja seuraavana aamuna lähdimme kokeilemaan josko olisivat auki.
Yhden klinikan ovet olivat auki ja menimme kysymään olisiko apua saatavilla. Samantien apulainen ohjasi tuoliin ja kohtalaista englantia puhuva tohtori koputteli hampaita ja kyseli onko kipua ja niin edelleen. Diagnoosina oli takahampaan tulehdus, kirjoitetaanpa tästä sellainen tuhti kuuden päivän antibioottikuuri ja varmuudeksi vielä vitamiineja. Mitäs tämä lysti maksoi ? 500 lekiä (5 euroa), kiitos ja hyvää päivän jatkoa, sanoi tohtori. Sen verran ärhäkkä tulehdus kuitenkin, että kolme päivää meni ennenkuin alkoi lääkitys puremaan.
Ei ollut Durresissakaan oikein kelit kohdallaan +10-11 astetta, joten ajattelimme tehdä oikein sellaisen pitkän tähtäimen suunnitelman (pts). Aikataulullisesti tilanne on se, että meidän on oltava englannissa 21.3, jolloin aarteenetsintä tourimme alkaa.
Plan olisi seuraava: Lähdemme valumaan Albanian rantaviivaa etelään Saranden kaupunkiin asti, josta jatkamme lautalla Korfuun, Kreikaan. Korfusta saa nimittäin edullisia lentoja suoraan Englantiin. Toinen syy on se, että etelässä on lämpimämpää kuin täällä ja Korfu taas on talvilomakohde, eli takuuvarmaa lämpöä. Meillähän nämä suunnitelmat tuppaa aina pitämään.
Ei muuta kuin suunnitelma toteutukseen. Ensimmäiseksi etapiksi etelän suuntaan valikoitui Vlore, pieni kaupunki vajaan sadan kilomterin päässä Durresista. Aamulla hotellin check-outissa kyselimme respasta mistä bussiterminaalista Vloren bussit lähtevät; keskustasta vai eteläpuolelta kaupunkia. Respalla ei ollut hajuakaan, mutta hän tilaa taksin, ne kyllä tietää. Hetken odottelun jälkeen ”taksi” tulikin. Joku raksamies farmariautolllaan, takakontin laastikauhoista ja -ämpäreistä päätellen. Joka tapauksessa kuski tiesi oikean bussiterminaalin ja ajoi meidät sinne pienellä 5 euron korvauksella. Tai no, oikean ja oikean terminaalin, eihän siellä mitään lippuja Vloren bussiin myyty, mutta aika lähelle kuitenkin päästiin. Terminaalin lipunmyyjä viittoi meitä menemään viereisen ylikulkusillan jälkeen olevalle pysäkille, Vloren bussit pysähtyvät siellä ja liput rahastetaan autossa.
Bussipysäkkiä markkeerasi ylikulkusillan liittymässä vähän nuhjuisen ja resuisen näköinen mies joka kovasti viittilöi meille. Varmaan arvasi meidän olevan menossa johonkin, tuskin kukaan nyt huvikseen raahaa painavaa matkalaukkua reput selässä pitkin tien vartta. Vartin odottelun jälkeen Vloreen menevä pikkubussi tuli ja tämä avulias resupekka nosti kapsäkin bussin peräkonttiin ja hätisteli meidät kyytiin.
Reilun tunnin päästä tulimme Vloren keskustaan, josta talsimme paikalliseen torikahvilaan katsastamaan majapaikkoja. Majapaikkojen tarjota oli vähän kaksijakoinen, runsaasti questhouseja ja kotimajoituksia ja toisaalta taas meille vähän turhan kalliita hotelleja. Lopulta kuitenkin päädyimme muutaman kilometrin päässä kaupungin eteläpuolelta pienen Vila hotellin. Pieni perhehotelli, hiukan omaperäiset huoneiden kuvat, mutta lukittiin silti. Aika useassa kymmenessä hotellissa olemme reisuillamme olleet ja tämä menee omaperäisyydessään ihan ykköseksi.
Huoneen sisustukseen kuuluu mm. piano, iso merikilpikonnan kilpi, miekka, jousipyssy nuolineen, takka, kivikirves, kivenlohkareesta tehty jakkara, ym. ym. Lisäksi hotelli sijaitsee aivan julmetun jyrkän mäen päällä ja huoneisiin noustaan korkeita ja kapeita kivirappusia myöten. Siis hyviin originelli ja omaperäinen, kuitenkin positiivisella tavalla. Ainoa miinus tulee vetoisuudesta ja kylmyydestä, pieni ilmalämpöpuppu ei jaksa nostaa huonelämpötilaa yli 20 asteen. Omistajien koirat ovat myös aika haukkuvaa sorttia.
Ainakaan vielä kelit eivät ole lämmenneet, tänäänkin vain +9 astetta ja ennusteetkin näyttävät vilpoisia kelejä, joten pitääkö suunnitelmamme, se selviää seuraavassa postauksessa.
T. Pasanen&Toivakka, pysykää terveinä