Phuketia phukkaa

Jippii, me olemme saavuttaneet taas ”normaalitilan” eli olemme viimeinkin selvinneet täysin aikaeroista ja matkustamisen aiheuttamasta rasituksesta. Olemme jälleen NIIN iloisia ja positiivismielisiä. Tällaisessa sen varsin huomaa, ettei sitä ole nuori enää, kaikenlaisesta ”normaalista” poikkeaminen vie aina vaan enemmän aikaa toipua. Niinpä niin. Mutta nyt meillä on taas kaikin puolin mukavaa ja thaimaalaiseen elämäntyyliin ja -rytmiin aletaan opetella kiinni.  Eikähän tämäkään tyyli elellä enää niin vieraalta tunnu kuin ammoin Bangkokissa. Tosin varmaan Bangkokin tuntuisi aivan erilaiselta nyt, kun olemme jo jonkin verran päässeet tämänmaalaisen elämisen kanssa sinuiksi.

 

Eli nyt olemme siis Phuketissa, hotellimme sijaitsee pari kilsaa Patong Beachilta, joka on iso ja turistien suosima ranta. Nythän täällä on melko rauhallista turisteista, koska on sadekausi. Sadetta on tullut lähinnä iltapäivisin niinkuin Jamaikallakin, joinakin päivinä ei ole satanut ollenkaan. Tämä meidän hotellimme on suhteellisen pieni sisältäen reilun parikymmentä huonetta ja hotelli on todellakin melko autio, montaa hotellivierasta ei ole tullut käytävällä tai aulassa vastaan. Siivojatkin venailevat  aamuisin huoneemme oven takana, että pääsisivät jotain tekemään. Mikäs siinä, vaikka käytävässä aikaansa viettäisivätkin, mutta kun he tulevat töihin jo kuuden jälkeen ja melko kovaäänisiä ovat, puhettakin tulee melkoisen paljon, noin aamuksi. Ystävällistä kylläkin on koko henkilökunta ja kaikkialla on siistiä ja puhdasta.

Tämä hotelli on melko uusi, mutta jostain syystä viimeistelytyöt ovat jääneet jonkinverran kesken. Meidänkin suihkuhuoneen lattian ja seinän välissä ei ole mitään eristystä, sinne se vesi häviää, raoista jonnekin. Tosin viemäri vetää niin huonosti, että lattialla on parin sentin kerros vettä aina vähän aikaa suihkun jälkeen. Hotellilla on oma uima-allas, jossa olemme saaneet ihan kahdestaan olla pulikoimassa. Täällä on myös oma, pienimuotoinen kuntosali, mutta se on poissa käytöstä, ja asiaa tiedustellessamme respan tytöllä ei ollut hajuakaan milloin se olisi taas kunnossa (vai onko ollutkaan?). Tosin näytti siltä, ettei hänellä ollut hajuakaan mistä kysyimme, ihan kuuli, miten aivot raksuttivat: ”mitä ne sanoo, mitä ne nyt tahtoo…paree sanoo I don´t know ja hymyillä kauniisti”. Kovin kielitaitoista porukkaa ei tässä hotellissa siis ainakaan tuo henkilökunta ole. Mutta selvitty ollaan, ja niin kai myös hekin.

 

 

Thaimaalaiset tuntuvat olevan kovin ystävällistä ja kohteliasta porukkaa, ainakin pääsääntöisesti. Kaikkialla tervehditään iloisesti hymyn kanssa, kirjoittajakin on oppinut muuten jo wai-tervehdyksen ?. Katujen vierustat ovat täynnään ravintoloita, kahviloita, hieromalaitoksia (usean laitoksen ikkunassa lukee: no sex), mopojen vuokrausta, myyntikojuja ja katukeittiöitä. Bensaa myydään noiden katujen varsilla pulloissa, 30-50 bahtia pullo, niillä on mopo kätevä tankata. Tässä hotelliamme ihan vastapäätä on tuollainen hierontapaikka, jonka edestä alkuun naiset huutelivat massagea, mutta nykyään vain vilkuttelevat, kun tietävät, ettei olla hierontahaluisia. Hiukan tästä hotellista Patongille päin on ravintola, josta on muodostunut meidän kantapaikkamme. Ruoka on hyvää ja edukasta. Pari kertaa ollaan saatu kyllä niin mausteista ruokaa ja tuhtia kahvia, että varpaiden kynnet ovat melkein kääntyneet rullalle, mutta tilaukset olemme tehneet tietoisesti. Tässä ravintolassa esimerkiksi currykana riisillä maksaa 80 bahtia eli 2,20 egee. Ei ollenkaan paha hinta, noissa katukeittiöissä saisi varmaan ruokaa edullisemminkin, mutta jotenkin kirjoittaja niitä vierastaa. Hygieniapassista eivät ole varmaan kuulleetkaan, tosin uskonpa, ettei kamalasti tuosta ole kokemusta myöskään monessa ravintolassakaan.

Kaupasta olemme ostaneet huoneeseen lähinnä aamiaistarvikkeita: pikakaurahiutaleita, kahvia, leipää, jogurttia, mehua yms. Jogurtit ja mehut ovat kyllä niin makeita, että niistäkin meinaa mennä varpaankynnet kippuralle. Olemmekin jättäneet ne sittemmin kaupan hyllylle. Näitä pikkukauppoja on täällä paljon, miltei vieri vieressä ja kauempana täällä on Tescoja, ihan isoja kauppoja (viime Englannin piippailureissusta tuttu kauppa, mentiin aina pellolle Tescon kautta ?)

 

 

No, vaikka katukeittiöistä ei olla syöty ja muutoinkin olemme olleet tarkkana, mitä suuhun laitamme sekä kaikesta käsidesin lotraamisesta huolimatta masut ovat jo pari kertaa protestoineet ihan kunnolla. Jäägeri on päässyt loppumaan, ja jouduimme Imodiumia apteekista hakemaan, ja tänään sitten lääkettä lisää. Onneksi meillä on apteekki ihan vieressä, ei tarvitse laukata pitkin pitäjää. Tosin tänäkin aamuna medisiiniä hakiessa apteekin piti aueta kymmeneltä, aukesi pikkusen ennen yhtätoista. Ei ole niin tarkkaa nuo aukioloajat. Täällä.

Skootterin olemme vuokranneet parina päivänä tästä hotellilta (200 bahtia/päivä = n.6 egee). Sillä olemme sitten ajelleet pitkin rannikkoa ja käyty tutustumassa muihin rantoihin (on ollut isoja ja pieniä) sekä ajelleet vuoristossa pitkin vuoristoteitä. Upeita maisemia olemme nähneet varsinkin tuolta vuoristosta käsin. Tuolla vuoristossa tönöttää myös valtavan suuri buddhapatsas, jota täytyi sitten myöskin käydä tervehtimässä. Useat pienemmät rannat ovat olleet myös piipahtamisen arvoisia, kaikissa rannoissa on vaan ollut  kovin isoja aaltoja, joten kirjoittaja on päässyt meressä vain kastautumaan (pelkää isoja vaahtopäitä ? ja nenään menee kuitenkin vettä ➡️sitten ei oo kivaa). Miltei jokaisella rannalla on varoituskylttejä meduusoista ja heti perään on ohjeita, miten toimia, jos meduusan kanssa on joutunut liian läheiseen kontaktiin.

Ihan turvallisen oloista täällä on ollut skootterilla liikuskella, liikennehän täällä on vasemmanpuoleinen (se on jo kuskille tuttua aiemmista reissuista) ja mopoja on paljon liikkeellä, mutta kun pysyy liikenteen rytmissä niin ei tule ongelmaa. Paljonhan se riippuu itsestä, kuinka tuolla liikenteessä käyttäytyy. Kypärät ovat tulleet vuokraamisen yhteydessä ja ne ovat kyllä sellaiset, että jos onnettomuus sattuu, niistä on enemmän haitttaa kuin hyötyä.

 

 

 

 

Pyykkiä olemme käyneet pesemässä sivukaduilla olevilla julkisilla pesukoneilla, 40 bahtia koneellinen. Kuivuria ei ole joten, pyykit on sitten ripusteltu kuivumaan pitkin huoneistoa, hyvin ovat päivässä kuivuneet. Onhan täällä ihan oikeita pesuloitakin joka nurkalla ja hotellissammekin on pesulapalvelu (eikä ole edes kallista), mutta me olemme päätyneet itse pesemään pyykkimme, koska emmehän me ole ollenkaan tavaturisteja.

 

Patong Beachilla olemme käyneet pari kertaa lojumassa hietikolla, on se ihan jees ranta, hiekka sileää ja merivesi lämmintä. Eikä  turisteja ole niin hirveästi. Suomalaisiin ei olla törmätty vieläkään, etupäässä täällä tuntuu olevan venäläisiä ja japanilaisia/kiinalaisia. Kata Beachilla sattuneen parasailig-onnettomuuden jälkeen ei missään rannalla ole näkynyt nyt noita varjoja, lienevät nyt tarkassa syynissä kaikki. Hyvä niin.

Me olemme olleet varsin tyytyväisiä oloomme täällä Phuketissa ja koska täällä pääsee niin hyvin liikkumaan omatoimisesti, emme varmaan nyt heti tykkänään majapaikkaa vaihdakaan. Nyt kun saamme nämä masu-sisälmys-asiat täysin kuntoon, niin meillä on suunnitteilla lähteä saarikierrokselle, ainakin käymme ekaksi Phi Phillä. Pari päiväähän meillä meni sairastellessa sängyn pohjalla, mutta onneksi netissä näkyy Yle Areena, niin me pääsimme sieltä katsomaan kaikki maalaiskomedia-sarjat (lievitti kummasti kesäteatterikaipuutamme)☺️ Ja sitten oli vielä katsottava perään Lilyhammerin viimeinen kausi.

 

Tällaista siis täällä erää, nyt Phuketista kuulemiin!

Mukavaa loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua taasen Sinulle, missä sitten ikinä viipotatkin! ?

Ps: tänään kuntosalin ovesta oli hävinnyt lappu ”Out of order”, respan tyttö ymmärsi meitä sittenkin ☺️