Pari päivää Singaporessa

Meillä oli kaksi syytä mennä Singaporeen. Ensimmäinen syy oli se, että löysimme sinne ihan lyömättömän halvat lentoliput. Toinen syy oli ihan yksin kertaisesti se, ettemme ole siellä koskaan käyneet, vaikka Kaakkois-Aasiassa muuten olemme kyllä luuhnanneetkin.

Singapore on pikkuruinen kaupunkivaltio Malesian eteläkärjessä. Tuohon lilliputtivaltioon on kotoutunut noin kaikkien suomalaisten verran väkeä joten se on yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista. Ajan saatossa Singaporessa ovat huseeranneet niin englantilaiset, portugalilaiset kuin hollantilaisetkin ja pienen aikaa siellä heilutti kapellimestarin tikkua myös japanilaiset. Valtio itsenäistyi lopulta vuonna 1965 kuuluen sitä ennen Malesiaan.

Jyväskylästä Helsinkiin päätimme matkata Onnibussilla koska se sopi aikataulullisesti meille parhaiten ja tokihan linikkamatka tuli puolet halvemmaksikin kuin junalla matkaten. Joten aamu-Nescafeitten jälkeen pistimme tennaria toisen eteen ja käppäilimme hyvissä ajoin Matkakeskukseen jossa ajattelimme syödä aamupalaa R-kioskin ”runsaasta” valikoimasta. Siinä sitten viedessämme jugurttia ääntä kohti Pasanen alkoi vielä tarkistelemaan linkkilipuista lähtöaikaa. Onneksi alkoi, sillä kellon aika lipuissa piti kyllä paikkansa mutta päivämäärä ei. Olimme varanneet jostain syystä liput viikon päähän tiistaille. Jepjep. Lippujen vaihtohan ei enää onnistunut eli oli ostettava tykkänään uudet liput. Onneksi linja-autossa oli vielä tilaa joten selvisimme muutamalla sydämen lisälyönnillä sekä viidenkympin lisämaksulla.

Bussimatka sujui varsin rattoisasti ja meille jäi vielä mukavasti aikaa istuskella lento-aseman kuppilassa ja venyä netissä ennen lentomatkan alkua.

Matkustusaika Helsingistä Singaporeen kesti reilut 15 tuntia sillä lensimme sinne Shanghain kautta. Lentoyhtiönä toimi kiinalainen Juneyao eikä tuosta kiinalaisesta lentoyhtiöstä ole kyllä moitteen sanaa vaikka varsinkin Toivakka oli siitä hieman epäileväinen. Vähän jänskätti myös se, että lensimme Shanghaihin Venäjän yli mutta näköjään kiinalaisilla on turvattu allianssi tuon ylilentämisen suhteen. Kone pysyi ilmassa (mikä tietysti oli tärkeintä), palvelu pelasi kaikin puolin ja lentoemännät olivat hymyileviä ja ystävällisiä. Tietysti aina voi parantaakin sillä omatoiminen check-in ei netissä eikä lentoasemalla toiminut, joten jouduimme jonottamaan muun rahvaan seassa check-in pisteelle, vaikka meillä ei ollut ruumaan menevää matkatavaraa. Se ohuesti harmitti.

Noista mukaan otettavista matkapakaaseista muutama sananen. Kun vuonna 2017 lähdimme ensimmäistä kertaa pidempään kestävälle reissulle, mukanamme oli kaksi reppua sallitut 8 kg) käsimatkatavaroissa ja lisksi kaksi isoa matkalaukullista tavaraa. Pikkuhiljaa matkojen myötä on tuo matkalle otettava tavaramäärä pienentynyt ja pienentynyt ja nykyään meillä on matkalla mukana ainoastaan kaksi rinkkaa jotka täyttävät käsimatkatavaran ehdot. Eli aika pienellä tavaramäärällä tulee kyllä toimeen, ja jos jotain uupuu, sen voi kyllä maailmalta hankkia, maailma on täynnä tavaraa.

Lento Shanghaihin kesti n. kahdeksan tuntia ja jännityksellä hieman odotimme kuinka hieno on tuo Shanghain lentoasema. No ei ollut hieno, ainakaan niiltä osin joissa viivyimme. Ensinnäkin jatkolennoille opastavaa kylttiä sai kauan hakea, ja kun se viimein löytyi pienellä präntillä ilmaistuna, oli jonossa passin ja jatkolentolipun tarkastukseen jo noin miljoona ihmistä. Jono liikkui todella hitaasti eteenpäin ja siinä jo toisen suomalaisen matkustajan kanssa pohdimme, ettei sillä menolla kyllä koneeseen ehditä kunnes eräs matkustaja huomasi että olemme väärässä jonossa.

Onneksi se oikea jono ei ollut yhtä pitkä joten melko sutjakkaasti pääsimme viimein tiskille, jossa ynseän oloinen virkailija tarkisti huolella passin ja printtasi uuden boarding-passin jo olemassaolevan tilalle. Toinen virkailija saatteli sitten kaikki jonottaneet matkustajat yhtenä rypäleenä turvatarkastukseen, joka oli myös ihan omaa luokkaansa. Sielläkin virkailijat olivat yhtä ynseitä kuin passin tarkastuksessa, ja jos mahdollista, ehkä vieläkin ynseämpiä. Kaikki, ihan kaikki, piti purkaa laukuista laatikoihin. Pasasen sytkärit jäivät Kiinaan kuten myös Pasasen pitkään vaalima pikkuruinen leatherman, joka on kulkenut käsimatkatavaroissa iät ajat. Ja vaikka Pasasen olkalaukku oli jo tutkittu ja putsattu sytkäreistä sun muista, laitettiin se ajelehtimaan vielä kolmesti läpivalaisun läpi ennenkuin uskoivat, ettei siellä ollut mitään muuta vaaralliseksi luokiteltuja tarvikkeita kuin nuo kaksi sytkäriä. Minigrip pussi, johon olimme huolellisesti pakanneet kaikki nesteet ja voiteet, saivat olla rinkan sisällä kaikessa rauhassa. Hmph.

Tuolla hetkellä tykättiin kiinalaisista lentokenttävirkailijoista yhtä paljon kuin syylästä pyllyssä.

Lento Shanghaista Singaporeen kesti viitisen tuntia samaisella kiinalaisella lentoyhtiöllä, joka oli muuten 42. lentoyhtiö, jota olemme käyttäneet vuoden 2016 jälkeen (tilastoja ei löydy vanhemmista lennoista). Tämä lento olikin sitten hieman kuoppaisempi ja aika moneen kertaan joutui kapteeni laittamaan istuinvyö-merkkivalon päälle. Jokseenkin ikävää on olla lentokoneen vessassa juuri silloin, kun kone alkaa kovasti pompottelemaan, koettu on nyt tuokin.

Singaporeen laskeuduimme suunnilleen odotettuun aikaan, paikallista aikaa noin klo 16. Pasanen otti heti lentoasemalta puhelimeensa paikallisen sim-kortin jotta pääsisimme netissä navigoimaan ilmansuunnan jota kohti pitäisi kaupungissa suunnistaa. Oli muuten aasialaisittain pikkuisen hintava sim-kortti, seitsemän päivän kortti maksoi 34 Singaporen dollaria eli n. 24 euroa (1 SGD vastaa 0,7 euroa). Kaikin puolin Singapore on näistä Aasian maista sieltä kalleimmasta päästä mutta toki Suomen hintatasoon vielä kuitenkin suhteellisen halpa.

Lentokenttäbussilla ajelimme toiselle terminaalille josta pääsimme käteävästi matkaamaan metrolla keskustaan. Olimme varanneet keskustan kaupunginosasta hotellihuoneen alkuun vain pariksi yöksi koska emme olleet varmoja siitä kuinka kauan kaupungissa viihtyisimme. Väsymys oli taas molemmilla melkoinen, sillä matkustustunteja tuli kaikkineen yhteensä melkein 29, nukuttuja tunteja pätkissä n. kolme eli kun pääsimme hotellille, kaaduimme molemmat sänkyyn ja nukuimmekin seuraavat 11 tuntia kuin pienet, tuhnuiset porsaat.

Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme katsastamaan kaupunkia. Tai siis ihan ensimmäisenä piti lähteä metsästämään aamiaista sillä hotellissamme ei ollut aamiaistarjoilua lainkaan. Tosin teimme tuosta metsästämisestä helppoa eli kävelymatkan päässä olevasta sevenelevenistä koukkasimme hakemassa kahvit ja muffinssit. Ei kovin hyvä eikä ravitseva aamiainen mutta sillä mentiin. Täällä ei muuten sevenelevenistä saa tarroja niinkuin Thaimaassa. Thaimaassa ostoksista saa tarroja riippuen ostosten määrästä. Tarrat liimataan keräilykorttiin ja ne toimivat aivan kuin oman kylän kaupan plussapisteet eli saa sitten hyvitystä myöhäisemmistä ostoista.

Hoteliimme sijaitsi melko lähellä tunnettuja nähtävyyksiä mutta kuitenkin sen verran kaukana, ettei ihan käppäilemällä kannattanut matkaa tehdä vaan pidemmmät välimatkat kuljimme metrolla. Metroverkosto on Singaporessa hyvä ja matkustaminen suhteellisen halpaa.

Kaupungin keskustaa hallitsivat korkeat pilvenpiirtäjät, kaikkialla oli siistiä ja kauniisti laitettua. Singaporessa on jyrkät säännöt kaikelle roskaamiselle ihan sakkojen ja pakkotyön uhalla. Myöskin tupakointi on sallittu ainoastaan sille merkityllä alueella eikä koko maassa kuuleman mukaan myydä purukumia. Tosin kaupungin laitamilla roskia ja tupakan tumppeja oli tien vierukset täynnään ja kun Pasanen kyseli hotellimme vastaanotosta tupakointipaikkaa, vastaanottovirkailija kehotti tupakoimaan missä vaan, kunhan ei bussipysäkillä tai lasten leikkipaikalla tupruttele. Ja tumpin voi nakata rauhassa nurmikolle. Että sellaisia sääntöjä. Pasanen kantoi kuitenkin kuuliaisena tumppinsa aina roskikseen.

Käymämme (pakolliset)nähtävyydet sijaitsivat melko lähellä toisiaan ja koska päätimme lopulta viivähtää kaupungissa vain pari päivää, jäi meiltä paljon Singaporea kokematta. Mutta ei nyt lähdetä suremaan sitä mitä ei nähty vaan iloitaan siitä mitä kerettiin näkemään. Pistetäänpä tuohon seuraavaksi ihan listaa käymistämme kohteista kuvineen.

Marina Sands Bay

Varmaan jokainen on nähnyt tästä rakennuksesta kuvan ainakin jossain makasiinissa. Rakennus toimii hotellina ja on Singaporen näyttävimpiä maamerkkejä. Hotellin katto on laivan muotoinen ja siellä sijaitsee infinity pool-uima-allas joka on maailman suurin kattouima-allas. Sanomattakin on selvää että kyseessä on viiden tähden hotelli ja ihan vain uteliaisuuttamme katsoimme Hotels.comista paljonko maksaa yö tässä huimassa rakennuksessa. Hinta näytti olevan alkaen n. 600 euroa yö.

Gardens by the Bay

Yhtä merkittävä nähtävyys Marina Sands Bayn rinnalla on Gardens by the Bay ja sen suuret superpuut. Alueelle pääsee ilmaiseksi ja on muuten tosi kaunis paikka kierrellä. Kasvihuoneisiin on erilliset sisäänpääsymaksut ja hieman jäi harmittamaan näin jälkeenpäin sniiduilumme, sillä noissa kasvihuoneissa olisi ollut myös paljon kaunista nähtävää. Me kävimme täällä puutarhassa päivällä mutta iltaisin, kun superpuut saavat valonsa, alue on varmaan taianomaisen kaunis.

Merlion Park

Kahdeksan ja puoli metriä korkea vettä suustaan syöksevä Merlion patsas lienee kuvatuimpia patsaita Singaporessa. Patsas esittää hahmoa joka on kala mutta pää on leijonan. Syy tällaiseen hahmoon löytyy kaupungin historiasta: kaupunki on ollut aikoinaan kalastajakylä (siitä kala) ja kaupungin nimi on sanskritinkielellä singapura eli leijonan kaupunki (siitä leijona). Käydessämme patsasalueella oli siellä hirmuisesti muitakin jotka halusivat patsaan kuvata joten saimme patsaan lisäksi kuviin mukaan muutaman turistin ihan omalla päällään.

Singapore Flyer

Kaikki varmaan arvaavat, ettei Toivakka kiivennyt tähän 165 metriä korkeaan maailmanpyörään joka on maailman kolmanneksi korkein. Tosin ei kiivennyt Pasanenkaan. Alkujaan, kun hyrrä valmistui vuonna 2008, oli se maailman korkein mutta nykyään korkein maailmanpyörä sijaitsee Dubaissa, 250 metriä. Toiseksi korkein maailmanpyörä pyörii Las Vegasissa.

Muuta näiltä huudeilta

Ylläolevien kohteiden väliset matkat eivät olleet pitkiä joten käppäilemällä pääsi nähtävyydeltä toiselle. Tosin pienikin käppäilymatka 32 asteen tukalan kosteassa ilmassa sai jalkapohjat turvoksiin ja vaatteet liiskaantumaan ihoon kiinni mutta silloin käytimme hyväksemme pelastavaa oljenkortta eli ostoskeskusta. Näissä isoissa ostoskeskuksissa on aina ihanan viileää ja vaikka ei ostoksia pahemmin tekisikään on niissä ihan mukavaa kierrellä. Eräässä ostoskeskuksessa olisi jopa päässyt veneilemään mutta me ei kehdattu koska purtilot näyttivät olevan enemmän suunnattu lapsiperheille.

Kaupungissa on lukuisasti hienoja museoita ja rakennuksia, suuri eläintarha (joka jossain mainittiin maailman parhaimmaksi), Chinatown hienoine rakennuksineen, Arabiakortteli ja paljon paljon muuta. Chinatownissa muuten sijaitsee temppeli-museo jossa säilytetään Buddhan hammasta kuten Sri Lankan Kandyssa. Jos kunnolla haluaisi Singaporeen tutustua, pitäisi vierailulle varata aikaa runsaasti enemmän kuin pari päivää.

Sentosan saari

Sentosan saari sijaitsee kaupungin eteläpuolella ja on varsinainen huvittelukohde. Sinne pääsee joko ihan vaan kävellen siltaa pitkin, gondoli-köysiradalla liihotellen tai istahtamalla monorail-junan kyytiin, joka on muuten ilmainen. Saarella on todellakin kaikenlaista huvitusta, mm. Universal Studio, Aquarium, Madame Tussauds-museo, vesipuisto. Rantaelämää pääsee kokemaan saaren kolmella rannalla jotka eivät nyt mielestämme kovinkaan kummoiset olleet. Hotelleja, ravintoloita, kuppiloita, putiikkeja, hälinää, hulinaa, melua, paljon ihmisiä…. siinäpä se saari oli lyhykäisydessään. Malajin kielellä sentosa tarkoittaa mielenrauhaa mutta suosittelemme kyllä hakemaan mielelle rauhaa jostain ihan muualta. Ai niin, löytyyhän saarelta vielä kaakkois-Aasian mantereen eteläisin paikka, ihan kyltillä merkattu. Mietittiin vain sitä, että eikös saari erkane kuitenkin jollain tavoin mantereesta.

Sää Singaporessa oli todella kuuma ja kostea, sijaitseehan se vain 137 km päiväntasaajasta. Onneksi päivät olivat suhteellisen pilvisiä joten aurinko ei porottanut ihan täydellä voimalla. Nesteytyksestä oli huolehdittava ihan huolella ja meillä olikin isot vesikantamukset aina mukana. Singaporessa voi kuulema juoda huoletta kraanavettä koska se vesi puhdistetaan viemärivedestä mutta me pysyimme kyllä ihan pullovedessä. Ajatus viemärivedestä, vaikkakin puhdistetusta, ei oikein miellyttänyt. Tiedä nyt sitten, mistä vesi niihin pulloihin otetaan mutta tietämättömyys tästä asiasta on ehkä armollista.

Vaikka Singaporessa kaikki oli viimeisen päälle laitettua ja kaunista niin jotenkin sielllä loisti poissaolollaan sellainen normaali aasialaisuus johon me olemme tykästyneet. Kaupungissa ihmiset olivat kuitenkin hyvin ystävällisiä ja auttavaisia mutta jotain puuttui. Olisikohan se ollut se silmiin asti ulottuva hymy?