Eilen aamuna saavuimme tosiaan tänne Kampodžaan. Lento Phuketista lähti jo kuuden aikaan aamulla, joten herätys oli niinkin aikaisin kuin vartin yli kolme. Hohhoijaa ja haukotus siihen päälle! Olimme pakanneet kaiken mahdollisen jo edellisiltana, joten meidän ei tarvinnut herättyämme tehdä muuta kuin keittää kahvit ja laittaa menoksi (ilman aamukahvia meikäläisten ruhot ei liikahda piiruakaan). Lentoyhtiönä toimi Air Asia ja matkan teko sujui oikein hyvin (lento kesti tunti ja kakskyt mintsaa), kaikki tsekkaamiset, passintarkastukset ja turvatarkastukset sujuivat molemmissa maissa tosi joutusaan. Vähänhän jännäsimme, kuinka meidän käy, kun emme olleet varanneet mitään matkustuslippua pois Kampodžasta, mutta ketään se ei näyttänyt erikoisemmin kiinnostavan. Viisumit (30 päivän) haimme jo aiemmin netin kautta ja ne tulivatkin päivässä, maksoivat jonkun 30 dollaria kipale. Nyt EMME ole varanneet mitään pitkän asumisen majapaikkaa, täällä Siem Reapissa olemme viikon ja sitten jatkamme kyllä jo matkaa.
Palataanpa vielä hetkeksi Thaimaaseen
Matkamme tuolla Thaimaassa meni hieman mönkään, mutta olemme taas kerran pikkuisen viisaampia jatkoa ajatellen. Eli tuolla Thaimaassa teimme sen virheen, että varasimme koko kuukauden ajaksi yhdestä samasta paikasta asumisen. Ajatuksenamme oli sieltä sitten kierrellä maata, mutta kyllä nuo välimatkat ovat niin pitkät, ettei ollut ollenkaan järkevää lähteä tekemään mitään pistoja ja sitten tulla takaisin. Olimmehan varanneet myös jo ennakkoon lennot Phuketista Kampodžaan. Lisäksi olemme melko laiskoja. Eli mietittyämme asiaa paikan päällä, tulimme siihen tulokseen, että asuisimme vain edelleen sen kuukauden Phuketissa ja kiertelisimme siitä sitten lähiympäristöä. Todennäköisesti tulemme palaamaan Thaimaaseen uudelleen paremman suunnitelman kanssa.
Tykästyimme yllätykseksemme Thaimaaseen kuitenkin siis melko paljon. Tokihan tuo maa on, ja varsinkin Phuket, varsinainen seireenien valtakunta. Nämä seireenit kulkeutuvat varmaan aina iltaisin länsirannikolle ja aloittavat viekoittelevan kutsulaulunsa kohti länttä. Tulkaa, tulkaa, lännen miehet….ja kun lännen miehet ovat tulleet, kutsuhuuto vaihtuu ”massageeeee, massageeee….. ja sitten vähän jotain muutakin. Esimerkiksi Phuketin katukuvassa näkyi monia, monia juuri näitä lännenmiehiä, joko yksinään tai sitten nuoren thaitytön kanssa. Valkoisia vanhoja eukkoja (nimenomaan vanhoja) ei juurikaan katukuvassa näkynyt, taisi olla kirjoittaja tämän lajin harvinaisuus. Rannoilla vaaleita naisia toki oli sitten enemmän, oma mies tiukassa kainalo-otteessa. Ravintolassa ruoka ja kahvi tuodaan näköjään aina ensin miespuoliselle matkaajalle. Joskus kirjoittaja odotteli ruokaansa niin kauan, että miespuolinen oli miltei omansa jo pistellyt huiveliinsa. No, kai tuo tasa-arvojuttu tasoittuu täällä, lännessähän se on yleensä, että naiset ensin. Vaikka sitten heikoille jäille.
Thaimaan kieli kuulostaa ainakin kirjoittajan korvaan kutakuinkin hassulta ja varsinkin äänteet ja intonaatio( puheessa esiintyvä sävel) kuulostavat melko hauskoilta. Etenkin thaimaalaisten naisten intonaatio on verraten huvittavaa ja lähinnä se muistuttaa lampaan määkimisen ja kissan naukumisen sekoitusta (huom! tämä vain kirjoittajan mielestä siis). Eikä kenenkään kannata tästä mieltänsä pahoittaa, sillä norsuretkellä australialainen pariskunta kertoi meidän kuulostavan ihan saksalaisilta. Hmph.
Thaimaalaiset ihmiset ovat mukavia ja ystävällisiä. Iloista ja alati hymyilevää kansaa. Meillä olisi heistä paljon opittavaa. Tokihan näillä huudeilla on hyvät puitteet olla alati iloisia ja hymyileviä (aurinko ja lämpö), mutta toisaalta tämän luokan köyhyys, joka koskettaa suurinta osaa maan asukkaista, siloittaisi todennäköiosesti monen muunmaalaisen syvimmätkin hymykuopat.
Thairuokaa, nam
Thairuokaan tuli tehtyä tuttavuutta ihan urakalla ja loppupeleissä ruokanirso kirjoittajakin tykästyi tuohon muutamaa astetta totuttua tulisempaan sapuskaan. Varsinkin curryt, ne ovat aivan tajuttoman hyviä. Ja kevätkääryleet. Ja bananasplit. Proteiinia edusti kyllä vielä edelleenkin vain kana. Riisiä tuli syötyä yhteensä varmaan niin paljon kun kotosalla vuodessa. Jossain edellisessä postauksessa kirjoittelin, että olimme löytäneet halvan ja hyvän ravintolan lähellä hotelliamme, mutta heti postauksen julkaisun jälkeen löysimmekin sitten vielä tuostakin paremman ravintolan, ja ihan oikeesti: vielä halvemman. Tuolla thairuoka maksaa vain 59 bahtia, eli noin 1,7 euroa. Hintaan kuuluu vielä lisäksi alkukeitto, salaatti ja kahvi. Samaten paikallinen olut, Chang, maksaa samaisessa ravintolassa 59 bahtia. Muukaan ruoka (länsimaalainen) ei ole kallista, mutta sitä vähemmän tuli syötyä. Pizza + Chang yhteensä 150 bahtia. Ja kahvi päälle, samaan hintaan.
Kaikki muukin on halpaa, varsinkin näin suomalaisen silmissä ja tuo saattaakin sitten aiheuttaa pienen ostohulluuden, varsinkin naispuoliselle matkaajalle. Meillä on kuitenkin mukanamme todella hyvä turhan tavaran kahmimista estävä kapine, nimittäin matkalaukkupuntari. Sen tuomio on kiistaton ja lahjomaton. Muutamia vaatteita kirjoittajan tuli kuitenkin hommattua noista kadunvarsilla olevista vaatekojuista, mutta kaikki vain todelliseen tarpeeseen. Mitenkäs muuten? Esimerkiksi pitkät, ohuet lököhousut piti hankkia temppeleillä vierailuja varten (polvet ja nilkat piiloon). Samoin valkoinen pitkähihainen puuvillapaita (ihanan lojo, joten ei oo kuuma, olkapäät piiloon). Sitten vielä oli tarpeellista saada uimarantamekkoo ja shortseja…. mutta hyvin, hyvin maltillisesti. Kirjoittajalla selitykseksi muka käy, että vaatteet ovat niin pieniä ja ohuita, eivätkä siten voi paljoa painaa. Eikä matkalaukkupuntari sitten loppu peleissä mennytkään ”punaiselle”! Eli vielä olisi voinut hankkia vähän jotain muutakin ”tarpeellista”.
Se, mikä on Thaimaassa kalliimpaa kuin Suomessa, on rahan nosto automaatista. Nosto maksaa aina 220 bahtia, riippumatta siitä, kuinka suuri tuo nosto on. Ja samaten täällä Kampožassakin, täällä nosto maksaa neljä dollaria per kerta. Ei siis kannata kovinkaan pieniä nostoja tehdä, vaan kerralla ja kunnolla, niin on sitten ryöväreilläkin onnen päivä, kun ja jos iskevät.
Tie- ja tietoliikenne
Pari sanaa Thaimaan liikenteestä: Ulkopuolisesta nähtynä liikenne vaikutti kaoottiselta, mutta muutaman mopoilukerran jälkeen homma alkoi näyttää aika loogiselta. Pääasia on, että päästään sujuvasti eteenpäin sääntöjä soveltaen. Kaikki mahdolliset välit ja koloset täytetään ajoneuvoilla. Torven käyttö on hyvin yleistä, mutta kun Suomessa töötätään osoittaen toisen ”urpoilu”, täällä huomautetaan kohteliaasti ”varothan, olen tulossa”. Tokihan täälläkin on liikennesäännöt, esim punaisia valoja kunnioitetaan hyvin.
Oikeita kolareita emme nähneet, kerran yksi sivuvaunuskootteri valui ilman kuskia auton kylkeen ja toisella kerralla yksi tyttö oli kolhaissut jalkaansa johonkin. Enemmän olimme huolissamme noista turisteista, joilla oli allaan iso moottoripyöräskooteri ja päällä näyttämisen halu.
Tietoliikenteen taso Thaimaassa myös yllätti. Lähes joka kuppilassa oli perustason ilmainen wlan ja 3-4g:n kännykkäkenttää löytyi kaikkialta, jopa Khao Lakin korvessa someholistit saivat tarvitsemaansa dataa. Oma pikku wlan kuplamme, eli hotspotti, toimi moitteettomasti kaikkialla, paria pientä katkosta lukuunottamatta.
Eli Thaimaa on nyt jätetty taakse ja nyt meillä on aivan uudet konstit ja tavat opeteltavana. Tässä tämä koko matkan aikainen oppiminen ja opetteleminen siis jatkuu. Mitä olemme jo tavanneet täällä Kampodžassa tätä paikallista väkeä, tuntuvat he, jos mahdollista, vieläkin ystävällisimmältä ja sydämellisimmiltä kuin thaimaalaiset. Saa nähdä, pitääkö ensivaikutelma sitten paikkansa, kuukauden päästä sen jo toden näköisesti tiedämme. Huvittavinta tänne tullessa on ollut se, että nyt kun makselemme taas täällä USA:n dollareilla (paikallinen raha on riel, yksi dollari on 4100 rieliä, mutta nuo dolluskat käyvät täällä miltei kaikkialla), täytyy nuo hinnat kääntää ensin bahteihin, kun mietitään, paljon mikäkin maksaa. Ajatelkaapa tätä (kuka muistaa enää euroja tässä vaiheessa?)!
Eli Thaimaa vaikenee nyt tällä erää, me toivotamme juurikin Sinulle hyvää viikon jatkoa, kussa ikinä lienetkin.
Ps. Kirjoittajan kyyläily ei tuottanut Thaimaassa tulosta, eli vieläkään emme ole reissumme aikana suomalaisiin törmänneet Omituista.