Zagrebista matkasimme Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan ihan taas vaihteeksi bussilla. Matka kului mukavasti syksyisiä maisemia katsellessa ja syödessä matkalle mukaan ostamiamme herkkuja (näköjään meillä on aina matkaeväänä ainoastaan jonkinlaisia herkkuja!)
Majapaikaksemme olimme varanneet guesthouse Aurasta huoneen muutamaksi päiväksi. Huone ja koko talo osoittaui oikein siistiksi ja viihtyisäksi, vuoteissa oli jopa puhtaat valkeat lakanat. Kylpyhuone, vessa ja keittiö olivat muitten vieraitten kanssa yhteisiä, mutta majapaikassa ei montaa muuta vierasta tuolloin ollut, joten jonoa ei päässyt noihin syntymään. Keittiön varustelu oli sellainen, että siellä pystyi valmistamaan ruokaa, me kokkasimme siellä vain aamiaiset, muutoin söimme kaupungilla.
Ljubljanan kaupunki on todella kaunis ja pieni kaupunki ja käppäillen siellä on helppo liikkua, miltei kaikki nähtävä on kävelymatkan etäisyydellä. Kaupunkia halkovan Ljubljanica-joen varrella syksyinen luonto tarjoili meille silmiä hiveleviä värimaisemia ja kaupungin vanhat kivirakennukset ovat kerrassaan upeita.
Kaupungin keskeisin paikka on Prešernov trg -aukio, josta lähtee kolme siltaa joen toiselle puolen vanhaan kaupunkiin. Nuo kolme siltaa ovat ihan vierekkäin toisiaan ja ovat merkittävä nähtävyys kaupungissa.
Ljubljanassa tuntui, että siellä todella sai levähtää, sekä keho että mieli. Tämä viimeinen kaupunki itä-euroopan valloitusmatkallamme oli kuin piste iin päälle, niin kaunista ja leppoisaa täällä oli. Ainut melko lailla järkyttävä kokemus sattui kyllä meille juuri täällä, haluatko kuulla siitä? No, kerron sen kuitenkin:
Huoneemme tuossa guesthousessa oli kaksiosainen, sellainen pieni huone oli erotettu seinällä omasta huoneestamme, huoneemme oli ikäänkuin kolmelle hengelle. Olimme pitäneet ikkunan auki päivän tuossa pikkuhuoneessa ja yhtenä iltana pohdiskelimme nukkumaan mennessämme, josko jättäisimme ikkunan yöksi auki koska oli niin lämmin.
Kuitenkin tulimme siihen tulokseen, että ehkä varsinkin tällaisen ötökkäkammoisen olisi parempi sulkea ikkuna yöksi, sieltähän saattaisi lennähtää joku yökkönen yöllä sisään. Juuri kun sitten olin sulkemassa ikkunaa, näin jumalattoman suuren mustan hämähäkin hivelevän jo ikkunapuitteita karvaisilla jaloillaan, sisälle oli hän könyämässä. Kyllä sain muuten melkein sydärin ja ikkuna läimähti kiinni ennätysajassa. Ikkunan taakse jäänyt otus säikähti varmasti ainakin yhtä paljon ja otti kiiruusti kintut allensa. Emme siis saaneet otuksesta kuvaa, mutta netistä katsoimme, että kyseessä oli juoksuhämähäkki, joka voi olla hyvinkin kookas hämykki. Ei kuitenkaan vaarallinen.
En olisi ihan heti uskonut täällä, Euroopassa, moiseen hirvitykseen törmääväni, takana kun oli jo Aasian konnut ilman sen suurempia ötökkäsäikähdyksiä. Koskaan ei voi siis tietää, kuka tai mikä on nurkan/ikkunan/oven/selän takana…….
Kaikesta huolimatta, mukavaa viikkoa, missä sitten lienetkin. Me matkaamme seuraavaksi britteihin nummia ja peltoja könyämään! Nyt on vahvasti sellainen tunne, että jonkinlainen aarre kyllä tällä reissulla löytyy! (Tosin tuo tunne on melko vahva joka kerta sinne matkatessa)