Himmailua Laosin pääkaupungissa

Vientianea ei heti kohta uskoisi maansa pääkaupungiksi, sen verran rauhalliselta ja hiljaiselosta nauttivalta paikalta kaupunki tuntui sinne saapuessamme. Liikennettä tietysti oli kohtuu paljon, huonokuntoisilla kaduilla suhaili jos jonkinlaista ajoneuvoa, mutta pääkaupunkimainen kaoottisuus liikenteestä puuttui. Tokikaan sitä emme jääneet edes kaipaamaan .

Kaupungin nähtävyydet oli niin ikään nopeasti kierretty. Jalkaisin jaksoimme ne ihan hyvin kierrellä, pari kertaa piti kuitenkin hotellille takaisin päin mentäessä turvautua tuktuk-palveluun. Yleensä siinä vaiheessa, kun massut oli täytetty pinkeiksi Laosin antimilla. Patuxai, Than Luang, muutama temppeli, Mekong-joen näkymät ja iltaisin pystytetyt katumarkkinat. Siinäpä ne tärkeimmät.

Haudi, Vientiane

Matkan Vientianeen taitoimme taas pikkubussilla joka oli nyt pikkuisen väljempi matkustaa kuin edellinen bussikyyti. Matka kesti alle neljä tuntia ja tie oli melkeinpä huonointa, jolla olemme täällä päin matkanneet. Hirveitä kuoppia oli pitkin matkaa ja vaikka matka ei sinänsä ollut pitkä (160km) niin matkanteko oli juuri noiden huonokuntoisten teiden vuoksi tosi hidasta. Välillä tien tukki lehmäkatras tai verkkaisesti liikehtivä vuohilauma, kellään näistä laumasieluista ei ollut mitään kiirettä liueta siitä keskeltä tietä pientareen puolelle.

Vuohilauma
”Siirrytään, siirrytään, ei tarvii koko ajan soitella sitä torvee….”

Bussiasemalta hotellille huruuttelimme tuktuk-kyydissä, siinäkin mukavasti pomppien, sillä tiet eivät olleet sen kummoisemmat kaupungissakaan. Hotellimme  osoittautui taas astetta karummaksi mitä olimme varanneet,  pihassa olevasta uima-altaasta huolimatta. Loimmekin parin seuraavan päivän aikana kaihoisia katseita tien toisella puolella sijaitsevaan hotelliin, joka näytti paljon paremmalta. Olimme vertailleet näitä kahta hotellia jo varatessamme huonetta ja tietysti veikkasimme taas väärää hevosta. Tai niin siis silloin vielä luulimme.

Vähäiset, mutta ihan komeat nähtävyydet

Ensimmäisenä aamuna lähdimme kuitenkin innot pinkeinä liikenteeseen ja tutustumaan kaupungin tarjoamiin nähtävyyksiin, joita loppupeleissä oli melko vähän. Olimme jo aiemmin toki lukeneet täällä käyneiden kirjoituksia, joten tiesimme, ettei Vientiane tarjoa mitään mieltä mullistavaa kokemusta nähtävyyksien suhteen, mutta silti ajattelimme, että toisen vähän voi olla toiselle kuitenkin paljon. No, ei sitten ollut, ainakaan meille.

Persidentin palatsi
Presidentinlinna oli melkein yhtä komea kuin meilläkin

Patuxai, Laosin vastine Riemukaaresta, sijaitsi melko lyhyen kävelymatkan päästä hotelliltamme. Tämä vapaustaistelun muistomerkki ja itsenäisyyden symboli ei ole kovinkaan vanha, se on valmistunut 1969. Rakennus on komea ja yhdennäköisyys Pariisin Riemukaareen on hyvinkin havaittavissa, hieman samannköinen rakennus buddhalaisuudella silattuna. Jännä ajatelma, että ranskalaisista piti päästä eroon taistelemalla ja itsenäisyys saavuttaa,  mutta sitten kuitenkin piti kopioida se Riemukaari. Olisko ollut paikallaan keksiä kenties jotain ihan omaa?

Patuxai
Patuxai, vapaustaistelun muistomerkki

Rakennukseen pääsi pienellä rahasummalla kiipeämään portaita ylös ja ihastelemaan kaupunkia ylhäältä päin. Joka porrastasanteella oli omat putiikkinsa ja myymälänsä, joten ”tuottamatonta” tilaa tässä rakennuksessa ei ollut kuin aivan siellä ylimmällä tasanteella, missä vain taivas on kattona.

Patuxai Park
Kaupunki avautuu Patuxaista käsin, etualalla Patuxai Park

Kävimme myös Than Luangin upealla temppelialueella, jossa oli kultainen pagoda, kauniita erillisiä temppelirakennuksia ja suuri, pötköttövä buddha. Sisään pääsi eurolla, siis 10 000 kipillä, eli ei ollut kallista täällä näiden nähtävyyksien ihmetteleminen.

Than Luang
Than Luang
Buddha patsas
Buddhakin saa olla välillä väsynyt

Mutta nähtävyydet olivat siis kovasti vähissä. Temppeleitä täällä oli kyllä joka nurkalla, mutta niissä emme kovasti enää jaksaneet vaellella. Ulkoapäin niitä sitten kuvasimme siltä varalta, että joku utelee, mitä oikein teimme siellä Vientianessa (ja me pääsemme uskottelemaan, että tietysti tutustuimme maan upeaan temppeliarkkitehtuuriin).  Skootteriakaan emme halunneet täällä vuokrata koska tiet olivat tosi huonossa kunnossa, eikä me oikein olisi tiedetty minne edes ajella.

Temppeli
Eräs temppelirakennus sisältäpäin

Temppelin mallauksia
Tässä temppelissä oli kyllä hienoja maalauksia seinät ja katto täynnään

Ei ole käsidesiä, mutta kahvia on

Kaupungin keskusta, no se oli nopeasti kierretty, koska täällä ei ollut oikein kauppojakaan. Yhden ostoskeskuksen bongasimme kuin vahingossa ja sekin oli shopping malliksi melko minimaalinen verraten esim. Thaimaan suuriin ostoskeskuksiin. Tavaraa oli kyllä paljon ja onhan se halpaa näillä tienoilla, mutta mitään ostospakkohulluutta en kokenut (joskus sekin hulluus pääsee nimittäin näissä ostoskeskuksissa valloilleen). Kun Thaimaassa hinkataan päivittäin pölyt miltei jokaisesta myytävästä tuotteesta ja käytävät ovat niin kiiltävät, että on miltei uskaliasta hame päällä liikkua, täällä roskat heitetään vain nurkkaan ja portaiden alle. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Riisiä
Hotellimme vierestä olisi saanut ostaa ryynejä, jos olisi tullut yhtäkkinen tarvis

Käsidesiä metsästimme miltei yhden päivän, apteekeissa ja näissä pienissä putiikeissa eivät olleet moisesta kuulleetkaan, tosin eivät  varmaan edes ymmärtäneet, mitä pyysimme. Saippuaako? Sitten aivan vahingossa löysimme kyseisen linimentin erään pikku kaupan hyllyltä,  kylläkin vasta seuraavassa kaupungissa.

Kahviloita ja ravintoloita löytyi kaupungista kylläkin ihan mukavasti. Monessa  ”hienommassa” ja isommassa kahvilassa sai ihan americanoa tai cappuccinoa, eli miltei tavallista kahvia joka oli kutakuinkin siedettävää. Usein nautimme kuitenkin päiväkahvimme jääkahvina joka ei aiheuttanut varpaiden kynsien rullaantumista niinkuin ihan tava paikallinen kofeiinijuoma. On täällä tämä paikallinen kahvi kyllä niin tönkköä, etten minä konsanaan ymmärrä, miten se olisi mukamas maailman parasta.

Leipomo
Täälläkään kahvi ei ollut kummoista, mutta täältä sai kanelipullaa ja oli muuten hyvää!

Boat festifals, markkinat vailla vertaa

Mutta olipahan tässä kaupungissa isot markkinat. Joka ilta avautuu  Mekong-joen varren kaduille maŕkkinat, joissa on myytävänä aivan kaikkea (paitsi käsidesiä), siksi tässä kaupungissa ei kai tarvitakaan muita kauppoja. Ja koska kaupungissa ollessamme sinne sijoittuivat vielä kaksipäiväiset boat festivaalit (uskonnollinen juhla, jossa juhlitaan kaiketi sade kauden päättymistä ja riisin kasvatuskauden alkamista. Emme ole kylläkään tästä juhlan tarkoitusperästä siis ollenkaan varmoja, jotenkin munkitkin ovat tähän juttuun sekaantuneet), olivat nuo markkinat vielä kaksin- tai jopa kolminkertaiset.  Festareitten aikaan on yleinen vapaapäivä ja ihmisiä tungeksii parhaimpiinsa pukeutuneita kaduilla syömässä, juomassa ja pitämässä hauskaa.

Munkki
Jihu, nyt on juhla-aika

Ja kylläpä olikin kaduilla ihmisiä, varsinkin silloin illalla. Markkina-alueelle mentäessä kaikki tulijat tarkastettiin, reput, kassit ja ruumiskin käsikopelolla. Miehille ja naisille oli omat tarkastuspisteensä (miehet tarkastivat miehet ja naiset vastaavasti naiset) ja tytöt siellä minun tarkastuspisteellä pyytelivät kovasti anteeksi, että joutuvat nyt sillä tavoin kopeloin tarkistamaan.

Markkina-alueella oli siis myyntikojuja ihan silmänkantamattomiin, niiden lisäksi omissa kojuissaan oli tarjolla ruokaa ja juomaa, kaiken maailman pelejä ja olipa siellä lapsille vielä tivolin tapainen aluekin. Meteli oli aivan jotain omaa luokkaansa. Kaikki kaupustelijat mikrofonien avulla yrittivät saada äänensä kuuluviin ohi naapurikojun kaupustelijan, jolla oli myös oma mikki. Melkoista kilpalaulantaa oli tuo kyllä.

Ei se parane aina vaihtamalla, hotellikaan

Kolmen päivän kaupungissa olon jälkeen päätimme jäädä kaupunkiin vielä pariksi päivää, ihan vain himmailemaan ja laiskottelemaan. Kaupungin kaikki nähtävyydet oli nähty mitä nähtävissä oli, mutta me olimme löytäneet Netflixistä hyvän sarjan (Designated Survivor) katsottavaksi ja Putouksenkin jaksot piti vielä kiriä kiinni. Niinpä suuntasimme kulkumme sinne kadun toisella puolella sijaitsevaan hotelliin ja varasimme sieltä huoneen vielä kahdeksi yöksi. Saimme vielä tuon huoneen paria euroa edullisemmin kuin aiemmasta hotellista. Oltiinpa pikkuisen aikaa tyytyväisiä.

Putous
Täälläkin on aivan pakko seurata Putousta, kiitos Katsomo!

Kun sitten olimme saaneet muuttomme tehtyä, huomasimme, ettei se nykyinen hotelli ollut sen parempi kuin edellinenkään, uima-allaskin (jota edellisessä hotellissa emme tosin käyttäneet kertaakaan) puuttui. Olihan tämä huone kuitenkin hieman turvallisemman oloinen, sillä täällä se sijaitsi hotellin sisällä toisessa kerroksessa, eikä erillisessä rakennuksessa, kuten aiemmassa hotellissa. Kaikissa huoneissa täällä on turvasalvat, mutta minä olen hieman skitso näiden erillisten asumusten suhteen, sillä ihan kuka tahansa kadulla kulkija voi päästä ovelle.  Eikä nuo turvasalvat ketään pidättele ulkona, jos joku on vakaasti päättänyt sisälle tulla.

Thaimaa
Thaimaa oli muuten ihan joen toisella puolen

No, tulipahan taas kerran todettua, ettei se ruoho ole (aina) sen vihreämpää siellä aidan toisella puolen. Mutta me viihdyimme Vientianessa tosiaan vielä pari päivää ihan vaan himmailemalla päivisin kaupungin kahviloissa, iltaisin tuijotimme myöhään Netflixiä, naureskelimme Putouksen hulvattomille sketsihahmoille ja söimme monta pötköä Menthoksia.

Sitten me lähdettiin Pakseen.

 Oikein mukavia marraskuisia päiviä teille kaikille, tasapuolisesti!

Lopuksi tietopläjäys

Tiedätkö, montako ihmistä kuolee vuosittain kun kookospähkinä tippuu päähän? Niin arvelinkin, eipä tuota tule kovinkaan usein edes ajateltua.  Kookospähkinä tappaa kuitenkin ihmisiä vuosittain enemmän kuin hai, eli noin 150. Kantsii siis tarkoin miettiä, minkä puun alla nojailee tai nahkaansa kärventää. Suomessa ei tätä ongelmaa juurikaan ole kuten ei ole myöskään hai-ongelmaa. Eikä Ruotsissakaan. Näissä on sitten ihan omat ongelmansa.

Kookospähkinöitä
Varo näitä, varsinkin kun ne ovat vielä puussa

4 Replies to “Himmailua Laosin pääkaupungissa”

  • Kiva olikin käydä käppäilemässä Vientianessa ja hörpäillä kitkerää kahvia sekä käväistä markkinoilla. Täällä kiikaroidaan joulumarkkinoille vaikkakin viikonlopun vesisateet sulatti meidän koreat lumikinokset ja viilenti sitä markkinatunnetta täällä. Tosin on odotettavissa pakkasia ja lunta. Sitä odotellessa on viihdyttävää matkustaa teidän mukana ja tuntea Aasian pulssia. Hyvää viikon jatkoa. Onneksi meille pohjolaisille on ne kookokset tänker tuotuna hiutaleitu tai laitettu maidoksi purkkiin.

    • Mukavaa, kun viihdyit kanssamme Vientianessa, varmasti tulet viihtymään myös seuraavassa kaupungissa!! Toivottavasti saatte sinne pian lunta sulaneen tilalle, että tulee se oikea joulumarkkinatunnelma. Jännä nähdä täällä (nyt ollaan jo siis Vietnamissa), näkyykö joulua ollenkaan. Missään ei ainakaan vielä näy mitään joulujuttuja! Tosin täällä pimeän aikaan iltaisin on niin paljon köynnösvalaistusta, että se on miltei kun kotona joulun aikaan! Ihania, kynttilän valaisiemia marraskuun iltoja sinne tuntureille!

  • Oli mukavaa luettatavaa aakkosista.Edelleen antoisaa ja turvallista reissaamista,matkalla olen mukana.Täällä on ollut jo talven tuntua,pientä pakkasta ja kuura maassa.Kaipaisi kyllä jo maahan lumipeitteen,olisi puhdasta ja valoisaa,kun joulukin on jo kolkutttelee ovelle. Lieneekö siellä päin mitään tällaista vastaavaa ?Odottelen uusia kuvia ja uutta luettavaa, ne vie aina mukanaan teidän luoksenne.Terkuin täältä Uimolan kulmilta!

  • Kiitos sinne Päijänteen nurkille! No, ei täällä kuuraa ihan maassa ole mutta joulukoristeita alkaa ilmestymään jo kauppoihin ja ravintoloiden sisustuksiin! Saa nähdä sitten, miten Joulua täällä ylipäätään vietetään (olemme siis jo Vietnamissa). Hyvää jatkoa ja toivottavasti saatte vihdoinkin sitä lunta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *