Viimein Vietnamissa

Silloin kun aloitimme matkailemaan Suomen rajojen ulkopuolelle, teimme päätöksen, ettemme matkustaisi uudestaan samoihin kohteisiin joissa olimme jo käyneet. Maailmassa on kuitenkin niin paljon upeita paikkoja, että samaan kohteeseen matkustaminen tuntui tuolloin suurelta haaskaukselta. Tätä periaatetta noudatimme muutaman vuoden kolutessamme maailman eri kolkkia into ja matkalaukut pinkeinä.

Mutta nyt, kun ikää on jo jonkin verran kertynyt, sitä mieluummin matkaa takaisin sellaiseen paikkaan, missä on ollut hyvä olla. Missä on ollut aurinkoa ja lämpöä ja missä paikallisten hymy on aina ulottunut ihan silmiin asti. Juuri tämän vuoksi olemme jälleen kerran täällä Vietnamissa, Da Nangissa, jo peräti kolmatta kertaa. Täällä vain on niin hyvä olla.

Hellou again, Lady Buddha

Lensimme Bangkokista Da Nangiin VietjetAirilla, jolla olemme lennelleet aikaisemminkin, ja kuten ennenkin, kaikki sujui lentoyhtiön taholta mallikkaasti. Lento kesti parisen tuntia ja kustansi meille yhteensä 153 euroa rinkkoineen. Kun laskeuduimme Da Nangiin, oli tullut jo miltei pimeä, täällähän aurinko tekee mahalaskun jo heti viiden jälkeen. Lentoasemalla nauttimiemme kahvikupposten jälkeen tilasimme Grabin kyytsimään meidät hotellille.

Hotellin olimme varanneet taas Agodan sivuilta yhdeksi yöksi. Dragon Sea Hotel, josta oli vain pieni käppäilymatka meren rantaan. Heti kun olimme saaneet kamamme huoneseen, lähdimme rantakadulle tiirailemaan kuinka se oli neljässä vuodessa muuttunut. Ja olihan se. Rantakadulle oli ilmestynyt lukuisasti uusia hotelleja ja vanhoja tuttuja rakennuksia oli purettu niiden tieltä pois. Ranta muutoinkin oli erilainen runsaine valoineen ja pienine kuppiloineen. Hieman tuli tuosta valomäärästä sellainen welcome to Las Vegas-olo.

Mutta yhtäkaikki, oli niin mukava tulla takaisin tuttuun paikkaan. Kävelimme vielä siinä illalla katsastamassa entistä majapaikaamme joka oli kuitenkin purettu ja tilalle oli noussut uusi ehtoinen hotelli. Paluumatkalla takaisin hotellille siemaisimme meren rannassa paikalliset ja vain kuuntelimme maininkien pauhua niiden saavuttaessa rantahietikon. Suuri valkoinen Lady Buddha katseli meitä lahden yli vieno hymy huulillaan ja toivotti meidät taas kerran tervetulleiksi.

Majoituksen etsintää

Ajatuksenamme oli pysytellä täällä Da Nangissa ainakin viisumin suoman kuukauden ajan, joten olisi järkevää hankkia sellainen pitempiaikainen majoitus, vuokrahuoneistoja täällä on tarjolla vaikka huru mykket (olen ihan oikeasti läpäissyt jollain ilveellä AMK:ssa virkamiestasoisen ruotsin ja tässä on kaikki mitä siitä on jäljellä). Vuokrahuoneisto tulisi kuitenkin edullisemmaksi kuin hotelliasuminen, mikä sekään täällä ei kyllä kallista ole. Tietysti riippuu hotellista, mutta sellaisen kohtuullisen hotellihuoneen hinta täällä lienee siinä 10-20 euroa per yö.

Tämä Dragon Sea hotellimme oli kelvollisuudessaan siellä ala-asteikolla mutta päätimme kuitenkin varata sieltä toisenkin yön jotta voisimme rauhassa etsiä sitä pidempiaikaista vuokrahuoneistoa. Varasimme siis herättyämme Agodan kautta tästä samaisesta hotellista seuraavan yön ja kävimme varauksesta ilmoittamassa hotellin respaan. No, sehän ei käynyt respassa työskentelevälle naiselle (oli vissiin hotellin omistaja, koska asui alakerrassa) ollenkaan, vaan hän alkoi vaatimaan huoneesta jostain syystä tuplahintaa.

Vaikka hinta ei vieläkään ollut kohtuuttoman korkea, peruimme ihan periaatteesta varauksemme ja vaihdoimme hotellia. Tämä Dragon Sea hotelli ei ollut edes puolillaan asiakkaista mutta omistaja näki siinä vissiin mahdollisuuden ansaita pikkuisen enemmän. Me saimme Agodalta varausmaksun takaisin ja ahne hotellin omistaja jäi miettimään, että mitenkäs tämä nyt näin meni, jäi vähäisetkin dongit saamatta.

Seuraavaaksi majoituimme Zalon Sea hotelliin joka sijaitsi myös lähellä rantaa reilun kilometrin päässä edellisestä hotellista. Hotellin vaihdon jälkeen jalkauduimme sitten etsimään sitä meille passelia vuokrahuoneistoa. Eli täällä on lukuisia rakennuksia joista voi käydä ihan vaan ovelta/tiskiltä kyselemässä kämppää kuukaudeksi, kahdeksi tai jopa vuodeksi.

Ensimmäinen huoneisto, jota kävimme katsomassa, oli söpö mutta aivan liian pieni. Google mapsin avustuksella jatkoimme etsimistä ja löysimme toisen asumuksen joka olisi ollut muutoin hyvä mutta siinä ei ollut parveketta. Kolmannen rakennuksen huoneisto oli taas niin kälysen ja siivottoman näköinen, että käännyimme jo heti ovelta takaisin. Neljännellä kyselyllä tärppäsi Dan Hotel & Apartmentissä, sieltä löysimme siistin ja kohtuuhintaisen asunnon ja mikä parhautta, se sijaitsi lähellä rantaa. Huoneisto vapautui vasta parin päivän päästä, odotteluajan asustelimme hotellissa. Päivät kuluivat maleksimalla lähellä rantaviivaa ja illat katselimme Yle Areenasta Sorjosta.

Tervetuloa asuntoesittelyyn

Tämä vuokra-asuntomme sijaitsee yhdeksän kerroksisen rakennuksen neljännessä kerroksessa. Asunnossa on makuuhuone, tupakeittiö, kylppäri ja parveke. Tai itseasiassa parvekkeita on kaksi, toisella parvekkeella asuu pyykinpesukone. Keittiössä on jääkaappi, uuni, mikro, yhden levyn induktioliesi sekä vedenkeitin. Niin, ja riisinkeitin on näillä huudeilla keittiön vakiovaruste. Pari kattilaa, laseja, lautasia, kulhoja, neljä syömäpuikkoa, haarukkaa ja lusikkaa mutta ei ainuttakaan veistä (paitsi yksi tylsä leipäveitsen tapainen) eikä kapustojakaan ole kuin yksi. Tosin tulemme kokkailemaan täällä asunnolla vain vähän sillä ruoka on ravintoloissa niin halpaa ja hyvää(perussapuska 2-4 euroa) ettei pahemmin ruokaa kannata/huvita itse tehdä. Mutta aamupuurot ja -kahvit on ihan mukava itse keitellä. Täällä saa onneksi kaupasta kaurahiutaleita ja kadun varsilta tuoreita hedelmiä, kahvina toimii edelleen Nescafe, joka alkaa jo tuntumaan ihan hyvältä kahvilta.

Vuokraa maksamme tästä asunnosta vesineen ja sähköineen noin 360 euroa kk, riippuen veden ja sähkön kulutuksesta. Vuokraan kuuluu viikottainen siivous ja petivaatteiden vaihto. Minkäänlaisia siivousvälineitä asunnossa ei ole, joten tiskiharjan tapainen kapine, astianpesuaine ja pöytärätti tulivat ensimmäisinä hankintalistalle. Ja se, mikä on hyvä, täällä voi aulasta ostaa 20 litran tonkan juomavettä niin ei tarvitse kiikuttaa vesipulloja selkä vääränä kaupasta.

Talossa on kattoterassi mutta ei yleiseen käyttöön tarkoitettua uima-allasta. Kattoterassin alapuolella sijaitsevaan huoneistoon kuuluu yksityinen pieni uima-allas, jota terassilla ollessamme hieman kateellisina vilkuilemme. Päivisin rakennuksen aulassa päivystää joku henkilökunnasta (useimmiten omistaja Dan), yöaikaan vahtia pitää vanha hintelä herrasmies, joka toimittaa myös puutarhurin virkaa ja hoitaa huolella talon lukuisat viherkasvit.

Talomme vieressä, juuri parvekkeen alapuolella, on rakennustyömaa. Täällä rakennetaan kovalla tahdilla kaupunkia täyteen, eikä oikeastaan ole yhtäkään kadun vartta, jossa ei olisi jokin rakennustyö meneillään. Rakennusmiehet saapuvat töihin aamuisin klo 7 ja jatkavat töitään auringon laskuun, joka päivä. Eli kilkettä, kalketta, pauketta, smirkelöintiä ym.rakentamisen ääniä kuuluu koko päivän ajan, iltaisin ja öisin on onneksi rauhallista. Onpa siis hyvä, että lukeudumme aamuihmisten heimoon joten tuo aamuseiskalta alkava rakennusmeteli ei meitä kovinkaan paljoa häiritse. Parvekenäkymä toki saisi olla hieman silmiä hivelevämpi.

Vähän koronasta ja viisumeista

Kun olimme majoittuneet uuteen asuntoomme, aloimme tehdä parempaa tuttavuutta lähiympäristön kanssa ja löysimmekin muutaman ravintolan, joissa henkilökunta tuli neljä vuotta sitten täällä ollessamme kovasti tutuksi. Kaikissa näissä ravintoloissa meidät muistettiin ja tietenkin otettiin ilolla vastaan. Moni kertoi, että korona-aika on ollut täälläkin tosi vaikea koska turistit ovat tykkänään puuttuneet. Juuri sen vuoksi useat ravintolat ovat joutuneet vaihtamaan sijaintinsa johonkin halvempaan paikkaan. Nyt pikkuhiljaa on alkanut turismikin täällä elpymään, Vietnam taisi olla kuitenkin viimeisin kaakkois-Aasian maista joka avasi rajansa tuon pahimman korona-ajan jälkeen.

Koronan olemassa oloa ei täällä huomaa mitenkään. Paikalliset ovat näillä huudeilla pitäneet aina maskia ja pitävät niitä edelleen. Sadekaudesta huolimatta täällä on melko paljon turisteja mutta kenenkään naamalla emme ole maskia nähneet. Meilläkin maskit ovat aina enenevissä määrin jääneet ulos lähtiessä kämpille. Thaimaassa monessa kaupassa ja jopa juna-asemalla oli lämmönmittauspisteitä ja käsidesiä tarjolla, täällä niitä ei ole näkynyt missään. Paitsi hotellimme ala-aulan seinässä on käsidesiautomaatti mutta sekin on tyhjä.

Vietnamiin matkatessa ei kyselty rokotustodistusten eikä minkäänlaisten testien perään. Ainut kerta, jolloin olemme tällä reissulla rokotustodistuksemme esittäneet, oli lentoasemalla Lontoossa. Ja silloinkin vain siksi, että luulimme tuolloin pääsevämme Vietnamiin asti. Sen jälkeen todistukset ovat saaneet olla ihan rauhassa repun läppäritaskussa ryppyyntymässä.

Vaikka Vietnam onkin aukaissut rajansa, tava turistin on hyvin vaikea saada tänne enää kolmen kuukauden viisumia, ennen koronaahan se oli hyvin simppeliä. Monet paikallisetkin ihmettelevät tuota valtion nykyistä tiukkaa linjaa ja toiveissa on, että ensi vuoden alussa pitkän viisumin saanti taas olisi helpompaa. Monet, jotka haluavat olla täällä pidempään, tekevätkin niin, että tilaavat uuden kuukauden viisumin netistä ja sitten jo olemassa olevan viisumin päättymispäivänä matkaavat joko Thaimaan tai Malesian puolella palaten seuraavana päivänä uuden viisumin turvin takaisin.

Tässä on nähty myös hyvä markkinarako, sillä täällä tiedämme ainakin yhden firman, joka järjestää ihan oikeita viisumimatkoja Laosin rajalle Lao Baohon ja takaisin. Homma menee siten, että täältä Da Nangista lähtee linikka/minibussikuljetus Laosin rajalle aamulla klo 6. Viiden tunnin bussissa istumisen jälkeen päädytään Laosin rajalle josta saa ostettua viisumin Laosin puolelle. Sitten vain käydään kääntymässä Laosin puolella ja jo aiemmin tilatulla Vietnamin viisumilla tullaan samantien takaisin Vietnamiin. Ja sitten körötellään samat viisi tuntia lähtöpisteeseen. Laskeskelimme, että kustannukset kaikkinensa olisivat meiltä noin 120 euroa/ hlö.

Mehän emme nyt tulevasta mitään tiedä mutta ehkä kuitenkin haluaisimme olla täällä vielä ainakin yhden kuukauden lisää. Se, miten me tuon viisumiasian hoidamme on vielä miettimisasteella. Tosin reilun viikon päästä päättyy nykyisten viisumiemme voimassaolo joten jotain pitäisi alkaa ehkä jo päättää. Noista olemassaolevista viisumeista sen verran, että minulla viisumin viimeinen voimassaolopäivä on 4.12. ja Pasasella vasta kolme päivää myöhemmin vaikka haimme viisumimme samaan aikaan. Ihanhan tuo on jo pienimuotoisen äimistelyn arvoinen asia.

Ne ötökät

Kun saavuimme Vietnamiin, oli Khanomin illiäisten aiheuttamat paukamat jo suurilta osin parantuneet ja ei-kutivia hetkiä oli jo paljon enemmän kuin kutivia. Mutta kun Vietnamista hurmioituneina istuskelimme tuloiltana rantakuppilassa, ahkeroivat paikalliset illiäiset täysin meitä häiritsemättä pöydän alla jalkatilassa. Seuraavana päivänä alkoi vasta kutina. Kun Khanomin pikku perkeleet aiheuttivat valtavia pahkuroita niin täällä paikalliset perkeleet lasettavat pistokohdasta sisään jotain verta ohentavaa ja saavat aikaan paukaman ympärille ihan mittavat verenpurkaumat. No, nämä paranivat viikossa ja nyt osaamme varoa näitä paholaisen kätyreitä.

Mikroskooppisen pieniä murkkuja täällä on paljon, ja nekin pirulaiset purevat kun tulevat iholle. Onneksi meillä täällä asunnossa ei niitä juurikaan ole (eikä onneksi muitakaan vipeltäjiä) mutta kaikki elintarvikkeet on kuitenkin syytä pitää huolellisesti suljetuissa minigrip-pusseissa ja mieluiten vielä jääkaapissa. Muuten on heti kohta kaurahiutalepussi ja sitten lopulta koko kämppä täynnä mikromurkkuja sukulaisineen ja tuttavineen.

Ja sitten täällä on aika paljon myös rottia. Päiväsaikaan niitä ei montaakaan näe mutta kun ilta alkaa hämärtymään, siimahännät nousevat koloistaan viipottamaan pitkin kadun vieruksia syötävää etsien. Vaikka täällä kadut ja kadunvierukset ovatkin yllättävän siistejä, näkyy sellaisia ihme jätekasoja siellä täällä ja niistä rotat ainakin kovasti tykkää.

Tänään ei sada läheskään niin paljon kuin eilen

Täällä keski-Vietnamissa on parhaillaan meneillään sadekausi, mikä tarkoittaa, että joskus voi tosiaan useammin ripsutella sitä vettä kun kuivana kautena. Yleensä sade on ollut vain kuurottaista, parina päivänä on satanut kunnolla ja sadetta kestänytkin sitten koko päivän. Suurimmaksi osaksi ollaan kuitenkin saatu nauttia auringon paisteesta, vaikka aurinko onkin piiloutunut välillä melko paksujen pilvikerrosten taakse, ja lämmintähän täällä kyllä riittää.

Kovin tuulista on myös ollut. Punaiset liput liehuvat rannalla taukoamatta merkiksi siitä, ettei isossa aallokossa ole turvallista mennä uimaan. Rantavahdeilla riittää sitten puuhaa ja huolehtimista niiden parissa, joille ei tämä lippujen värikoodi oikein avaudu.

Mitä me olemme sitten täällä Da Nangissa puuhailleet, paitsi etsitty majapaikkaa, siitä kerromme seuraavassa postauksessa. Nyt mukavaa viikonloppua ja marraskuun viimeistä viikkoa, kivaa kun pistäydyit luonamme täällä Vietnamissa. Jouluvalmistelut lienevät kaikkialla kovassa vauhdissa, niin myös täällä. Täyteen koristeltuja joulukuusia tönöttää miltei joka ravintolan ja pikku kuppilan kulmassa ja joululauluja raikaa joka tuutista. Ehdotin Pasaselle pienimuotoisia kahden hengen pikkujouluja mutta jostain syystä ehdotukseni sai yhtä paljon kannatusta kuin aiemmin tarjottu kämpillä pidettävä jumppatuokio.