Paluu Bangkokiin

Kha Nom

”Lomailu” Kha Nomissa alkoi lähestyä loppuaan, taas olisi aika pitää palaveri mihin suuntaan matkaa jatketaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti jatkaa matkaa etelään Thaimaan ja Malesian rajalle, siitä yli ja edellen Kuala Lumpuriin. Kuala Lumpurista sitten hommattaisiin viisumit Vietnamiin. Kuten aina ennenkin, meillä suunnitelmat muuttuvat hetkessä.

Aloimme punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja seuraavasti: menemme junalla Bangkokin kautta Ubon Ratchathaniin, itäiseen Thaimaahan, josta sitten rajan yli Pakseen, Laosiin. Sieltähän me hommasimme edellisellä kerralla 3 kuukauden viisumit Vietnamiin. Paksesta sitten bussilla Huen kautta Da Nangiin. Tämä ajatus hylättiin aika nopeasti, koska ei ole järkeä maksaa Laosin viisumeista 50-60 dollaria vain sen takia, että ajetaan bussilla maan läpi. Palaverin lopputuloksena oli viimein, että ostamme junaliput suoraan takasin Bangkokiin, ja hommaamme kolmen kuukauden Vietnamin viisumit sieltä. Bangkokissahan on Vietnamin konsulaatti. Teoriassa aivan loistava plan.

Kha Nomissa ei ole juna-asemaa, joten meidän piti päästä jollain muulla kulkuneuvolla takaisin Surat Thaniin ja sieltä jatkaa yöjunalla Bangkokiin. Resortin omistajalta kyselimme eri vaihtoehtoja päästä takaisin Surat Thaniin ja hän ilmoitti, että sinnehän menee minivaneja tunnin välein hintaan 100 BHT / nenä. Siis kuulinko oikein ? Itse selailimme eri vaihtoehtoja netistä ja bussilippujen hinnat pyörivät siinä 800 BHT:n ja Grabin noin 1000 BHT:n seutuvilla. Varmistin vielä kerran; siis 100 BHT / nenä Surat Thaniin. ”Kyllä, vanit lähtevät tuolta keskustasta ja voimme viedä teidät sinne”. No kyllä kannatti taas avata suunsa oikeassa paikassa.

Aamulla heitimme kamat rutiininomaisesti rinkkaan ja reppuun, maksoimme mopovelkamme omistajalle ja isäntä heitti meidät keskustaan minibussiasemalle kello kymmeneksi. Matka Surat Thaniin kestäisi reilun tunnin, joten meille jäisi hyvää aikaa ostaa liput yöjunaan joka aikataulun mukaisesti lähtisi kello 17:08.

Surat Thani

Mini Van matka sujui ilman mitään yllätyksiä joten Surat Thanissa olimme jo ennen puoltapäivää. Junalippuja selailimme bussissa netin kautta ja sieltä nappasimme 12go sivuston kautta liput yöjunaan yhteishintaan 1648 BHT. Jotain hintaeroa tuossa oli siihen hintaan jonka näin netissä, ja reklamaation jälkeen 12go lupasi palauttaa takaisin 140 bahtia. Ihan ei vieläkään hinta täsmännyt, mutta lopullinen hinta 1508 BHT= n. 40€, yöjunassa, ilmastoidussa makuuvaunussa oli kuitenkin niin halpa etten jaksanut enää vääntää asiasta. Bussiasema oli jonkun matkan päässä juna-asemasta, joten nappasimme pari kuppia kahvia viereisestä kahvilasta ja posottelimme loppumatkan grabilla. Heitimme ylimääräiset kamat säilytykseen ja haimme 7-elevenistä vähän haukattavaa ja matkaevästä. Sitten vaan junan odottelua muutama tunti.

Näillä leveysasteilla niin junien, kuin muidenkin liikennevälineiden aikataulut ovat aika suhteellisia, mutta lähtö Surat Thanista oli vain kohtuulliset 45 min myöhässä aikataulusta. Makuuvaunussa ei ollut erillisiä hyttejä, vaan junan stuertti alkoin rakentamaan penkeistä sänkyjä melkei heti junan lähdettyä, yläpetit olivat sellaisia kaadettavia malleja. Noissa nettilipuissa ei ollut mitään paikkavarausmahdollisuutta, joten Toivakan yläpeti oli toisessa päässä vaunua kuin allekirjoittaneen.

Bangkok

Junassa nukkuminen on yhtä vaikeaa kuin missä tahansa muussakin kulkuneuvossa, ei vaikka saa olla pötköllään peiton alla. Aamulla, yllätys yllätys, juna oli ottanut kiinni aikatauluaan joten Bangkokiin saavuimme vain muutaman minuutin myöhässä. Ensimmäinen operaatio asemalla oli tietysti löytää jostain kahvia, ja samalla vähän zoomailla mistä löytyisi seuraava majapaikka. Valjastimme Agodan etsimään hotellia lähempää keskustaa ja paikaksi valikoitui Grand Tower Inn rama IV, hiukan normaalia hintavampi paikka, mutta aamupala sisältyi hintaan, ja kun väsyneillä silmillä on joskus tullut aika pahoja huteja, otimme varman päälle. Grabilla 2,5 km matka taittui hintaan 133 BHT. Hotelli oli aivan loistava, hinta/laatu suhde jälleen kohdallaan.

Pienen levon jälkeen päätimme lähteä samantien Vietnamin konsulaattiin tekemään viisumihakemuksia kolmeksi kuukaudeksi. Tuumimme, että samalla voisimme heittää pari pussiillista pyykkiä johonkin kadun varrella olevaan pesulaan koska muuten niin loistavan hotellimme palveluista ei löytynyt pesulapalvelua. Helpommin sanottu kuin tehty, nimittäin tämä hotellimme ympäristö oli lähes täydelliseti pesulavapaata aluetta. Vain muutaman kuivapesulan ja pukupesulan löysimme lähettyviltä, mutta ne eivät soveltuneet meidän pyykille. Oli pakko luovuttaa ja lähteä etsimään konsulaattia. Loppupäivän Toivakka sitten raahasi repussaan likaisia sukkia, t-paitoja ja muuta riepua.

Jälleen Grabia alle ja keskustaan etsimään ensin passikuvaamoa ja sitten konsulaattia. Mikähän siinä on, kun jotain tiettyä myymälää näillä reissuilla etsii, niin ei tahdo löytyä millään. Koskee niin kahvilaa, pesulaa, passikuvaamoa ym. ym. Löytyihän se kuvaamokin sitten lopulta ja saimme hankittua ehtoiset kuvat viisumeita varten.

Seuraavaksi käppäilimme läheiseen Vietnamin konsulaattiin. Ison pääoven vieressä oli pienempi ovi josta oli ohjaus viisumiosastolle. Muutama muukin turisti oli samalla asialla, ja jostain syystä tiskin takana ollut virkailija ei ollut ihan sieltä ystävällisemmästä päästä. Omalla vuorollamme sama virkailija tiuski meille ja osoitteli sormellaan tiskiin liimattua ohjeistusta. Virkailija antoi ymmärtää, ettei tänne toimistolle ole mitään asiaa ennenkuin ohjeessa suoritetut toimenpiteet olisi tehty. Virkamies antoi meille ohjeistuslapun, jossa olevasta nettiosoitteesta saisimme lisäinfoa, ja hätisteli meidät luukulta.

Koronan jälkeen homma on näköjään mennyt ihan uusiksi; ensin netissä hakemuksen täyttö, jotain suosituskirjeitä pitäisi olla jostain, sitten takaisin toimistolle jne jne. Hetken lueskeltuamme netti-infoa totesimme, että eipä tule ihan helpolla onnistumaan, joten poistuimme konsulaatista takaisin kadulle.

Vuonna 2018 kun haimme 3 kuukauden viisumit Paksessa, homma oli nopea ja selkeä. Passikuvat, hakemus paperille ja muutaman päivä päästä viisumit olivat sievästi liimattu passeihin.

Onneksi tuo 30 päivän e-viisumin saaminen on vielä helppoa, joten menimme hotellille tekemään netissä hakemukset Meidän alkuperäinen suunnitelma oli siis olla Vietnamissa kolme kuukautta, joten tuo kuukauden viisumin jatkaminen aiheuttaa sitten erinäisiä toimenpiteitä myöhemmin. Mutta se on sitten sen ajan murhe.

Bangkokin ruuhkat

Bangkokissa on asukkaita noin 9 miljoonaa (2019), joten ruuhkatkin kaupungissa ovat sen mukaisia. Esimerkkinä vaikkapa grab taksimatkamme Vietnamin konsulaatista takaisin hotelliimme. Matkaa tuolle reitille tuli 9,2 km ja apin mukaan ajoaika oli noin 22 minuuttia. Muutama ensimmäinen kilometri sujuikin ihan kohtuuvauhtia, mutta sitteen juutuimme pahimmalaatuiseen ruuhkaan. Loppujen lopuksi auton madeltua 1 tunti 25 minuuttia ruuhkassa, olimme edelleen noin kilometrin päässä hotellilta. Liikkumaton autojono näytti jatkuvan kauas horisonttiin, joten ilmoitimme kuskille että voimme jäädä kyydistä pois ja kävellä loppumatkan.

Viisumien odottelua

Keskiviikko-iltana saimme e-viisumi hakemukset tehtyä, ja tietenkin oletimme ne saavamme ennen perjantaita. Otimme seuraavat pari yötä Phoenix hotellista Lat Krabangista, läheltä skytrainia ja muutaman minuutin junamatkan päästä Suvarnabuhmin lentoasemaa. Heti kun viisumit sitten tupsahtaisivat sähköpostiimme, varaisimme lentoliput Da Nangiin.

Torstai: Ei viisumeja.

Perjantai: ei viisumeja.

Lauantai: ”kyllä viisumeja varmaan kirjoitellaan tänäänkin”. No ei kirjoitella. Viisumien odottelu alkoi jo hiukan ottamaan hermon päälle, joten aikamme kuluksi päätimme vaihtaa hotellin takaisin lähemmäs keskustaa, sunnuntaina kun mitään ei kuitenkaan tapahtuisi viisumien suhteen. Ajattelimme sitten katsella Bangkokin keskustan nähtävyyksiä, vaikka nähtävyydet tuolloin kiinnosti yhtä paljon kuin Vitikkalan seurakuntavaalien äänten laskenta. Päätimme kuitenkin pysyä tuon skytrain radan läheisyydessä, ja varasimmekin siitä ihan Ramkhamhaenin aseman vierestä Nasa Bangkok hotellista huoneen yhdeksi yöksi. Tuo radan läheisyys toteutui ihan konkreettisesti, hotellin seinä ja samalla meidän huoneen ikkuna oli nimittäin noin 2 metrin päässä radasta, huoneemme oli kuudennessa kerroksessa ja junat ajelivat vartin välein jossain viidennen kerroksen korkeudella. Onneksi junat eivät kulje koko yötä.

Sunnuntai: Ei viisumeja. Päivää kulutettiin käymällä Lumpinin puistossa ja muuten vaan maleksimalla Bangkokin keskustaa. Koska viisumit eivät varmuudella tule sunnuntaisin, päätimme varata hotellihuoneen päivä kerrallaan. Jospa sitten vaikka maanantaina.

Maanantaina meillä olikin hiukka puuhaa, kun tapasimme siskon pojan tyttöystävineen, tulivat kolmen viikon lomalle tänne Thaimaaseen. Pariskunta asuu Suomessa samassa kaupungissa kuin mekin, mutta näköjään täytyy matkustaa toiselle puolelle maapalloa heidät tavatakseen. Kiva oli rupatella kahvikupin ääressä ja antaa vähän ”ammattilaisten” vinkkejä aasian matkailuun. Loppupäivän sitten kyttäsimme sähköpostejamme viisumien toivossa. Iltapäivällä laittelimme jo ystävällistä kyselyä konsulaattiin nettilomakkeen kautta, en tiedä oliko sillä vaikutusta, mutta illalla klo 18:40 sähköpostiin sitten kilahti kauan odotetut viisumit. HIP HEI! Äkkiä vaan tilaamaan lentoliput Bangkok-Da Nang, sellaiset sitten varasimmekin heti seuraavalle iltapäivälle.

4 ajatusta aiheesta “Paluu Bangkokiin”

  1. Irene Partanen

    Monen mutkan kautta vihdoinkin Vietnamiin. Turvallista ja mukavaa matkailua toivotellaan Päijätrinteeltä.

  2. Pirkko Sirainen

    PIHTIPUDAS VASTAA. kAIKENLAISTA TURHAA KULKUA JA VIRASTOISTA TOISEEN RAVAAMISIA TUNTUU MATKALAISILLE KASAANTUVAN. eIKÖ SITÄ VIISUMIA SAA K OLMEKS KUUKAUDEKSI KERRALLA ,YRITTÄKÄÄ PITÄÄ KUITENKIN MIELI ILON PUOLELLA,NIIN PAREMMIN JAKSATTE REISSATA JA PYSYÄ TERVEINÄ .MINUN TÄTÄ KIRJOITTAESSANI OLETTE JO VARMAANKIN VIETNAMISSA KAIKKEA HYVÄÄ JA REIPASTA MIELTÄ JA KIITOS PLOGISTA.TERVEISIN TUNTURIHUUHKAJAT

    1. Vietnamiin ei tahdo saada tällä hetkellä kolmen kuukauden viisumeita kuin poikkeustapauksissa, tämä näin koronan jälkeen. Moni tätä ihmettelee, itse vietnamilaisetkin, miten valtiolla on nyt niin tiukka viisumipolitiikka. Monet täällä tekevät nyt sitä, että kuukauden oleilun jälkeen käyvät joko Bangkokissa tai Kuala Lumpurissa kääntymässä ja sitten uudella kuukauden viisumilla takaisin. Näin meidänkin täytynee tehdä, jos mielimme Vietnamissa oleilulle vielä jatkoa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *