Palataanpa vielä viimeisen kerran Sri Lankaan ja tämän reissumme viimeisille etapeille. Näissä saimme vielä kertaalleen nauttia upeista rannoista, Gallen mahtavista muureista sekä edelleen paikallisten ystävällisyydestä. Tähän postaukseen päättyy siis Sri Lankan matkamme. Seuraavaa matkaa olemme jo innokkaasti suunnittelemassa joten lisää matkatarinaa on luvassa.
Tangallessa viihdyimme kolme päivää jonka jälkeen jatkoimme paikallisbussilla vajaan parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan kauniiseen rannikkokaupunkiin, Dickwellaan. Vaihtelun virkistämiseksi varasimme sieltä homestay huoneen joka vaikutti mukavalta mutta sijaitsi kylläkin hieman kauempana meren rannasta. Rantatieltä jouduimme lompsimaan puolisen kilometriä pikkutietä viidakon suuntaan ja pienen etsimisen jälkeen homestay asumus lopulta löytyi. Isäntäväki otti meidät sydämellisesti vastaan ja perheen tytär tarjoili meille heti saapuessamme kylmät tervetuliasjuomat. Huoneemme oli oikein viihtyisä ja piha-alue kauniisti laitettu. Illalla oli mukavaa istua huoneen terassilla ja kuunnella ympärillä olevan viidakon ääniä.
Aamulla herättyämme saimme käydä itse keittämässä kahvia huoneen vieressä sijaitsevassa pienessä keittiössä, aamiainen tarjoiltiin hieman myöhemmin pihan huvimajassa. Ikävä kyllä täällä ei ollut huoneissa minkäänlaista ilmastointia, joten hikisen yön jälkeen jouduimme vaihtamaan majoitusta ilmastoituun hotellihuoneeseen. Vähänhän tuo harmitti, sillä viidakkoasumus olisi ollut muutoin niin ihana paikka majoittua pidempäänkin.
Päivällä, vaihdettuamme ensin majapaikkaa, maleksimme vain rannalla ja ihastelimme sen äärimmäistä kauneutta. Ranta oli täälläkin erittäin siisti, hiekka sileää varpaiden alla ja merivesi lämmintä. Siellä täällä rannan reunassa oli pieniä kojuja joista sai ostaa juotavaa ja syötävää. Tämä ranta tuntui ihan oikeasti paratiisilta.
Alkuillasta jalkauduimme kaupungille ostoksille ja hieman katsastamaan kaupunkielämää. Siinä katua käppäillessä meitä vastaan löntysteli iso norsu. Tokikaan se ei ollut mikään irtonorsu vaan kahleissa oleva surusilmäinen turistinähtävyys jota kaksi miestä talutteli. Emme jääneet sitä sen enempää ihmettelemään, lienee norsu ollut jonkinlaisessa työsuhteessa ja miesten bisnesideana otattaa turistilla kuvia someseuraajien ihasteltavaksi.
Takaisin hotellille palatessamme iski kova nälkä ja kävimme sitä taltuttamassa eräässä kadun vierustalla olevassa pienessä ravintolassa. No, mitäpä muuta sitä tuli taas syötyä kuin kanaa ja riisiä. Alkoi jo pikkuhiljaa tuntumaan, että riisiä on syönyt tällä reissulla niin paljon, että sitä tulisi jo kohta korvistakin ulos. Mieluusti olisi jo tuolloin syönyt vaikka pottuja ja nakkisoosia.
Hotellihuoneemme oli varsin mukava ja siisti, ja mikä tärkeintä, siellä oli se ilmastointi. Henkilökunta oli todella ystävällistä, huoneen edustalle oli tuotu kulhollinen hedelmiä sillä aikaa kun olimme kaupungilla. Parvekkeelta oli suoraan näkymä merelle ja illalla istuskelimme siellä pitkään vain kuunnellen merituulen saattamien aaltojen rantautumista. Ja tunnustettava on, että menihän siinä istuskellessa myös pari viileää. Hyvin nukutun yön jälkeen söimme terassille katetun hyvän aamiaisen, pakkasimme rinkkamme ja jatkoimme matkaa.
Jätimme siis Dickwellaan todella upeat rannat taaksemme ja hyppäsimme jälleen kerran paikallisbussiin ja matkasimme rantatietä Galleen.
”Galle on satamakaupunki Sri Lankassa, 116 kilometriä Colombosta. Vuonna 2007 siellä oli noin 95 000 asukasta. Se kärsi pahoin tapaninpäivän 2004 tsunamista, kaupungissa kuoli tuhansia. Gallen historia alkaa joidenkin lähteiden mukaan jo Kuningas Salomon ajoista. Kanelia, norsunluuta ja riikinkukkoja laivattiin Gallen kautta jo kauan ennen ajanlaskumme alkua. Ennen brittiläisten siirtomaa-aikaa Galle oli saaren tärkein satama – britit kehittivät Colombon satamaa. Gallen historia alkaa joidenkin lähteiden mukaan jo Kuningas Salomon ajoista. Gallen linnoitus on UNESCOn maailmanperintökohde ja suurin jäljellä oleva eurooppalaisten rakentama linnoitus Aasiassa. Se samoin kuin koko Gallen vanha kaupunki edustaa siirtomaatyyliä, jossa eurooppalaisten rakennustyyli yhdistyy paikallisiin vaikutteisiin.” – Wikipedia
Hyppäsimme bussista lähellä linnoituksen muuria ja nappasimme kioskista päiväkahvit. Kahvitauon lomassa bongasimme vanhan kaupungin sisäpuolelta majoituksen ja lähdimme suuntaamaan kohti koordinaatteja. Pienen etsimisen jälkeen majapaikka löytyikin sivukujan kätköistä ja kirjauduimme sisään. Majoitus oli aika vaatimaton, ilman aamiaista, mutta muuten fasiliteetit olivat kunnossa.
Päivällä kiertelimme vanhaa kaupunkia kehystäviä jyhkeitä muureja välillä varjoissa huilaten, sillä päivä oli todella kuuma. Muureilla viihtyi lisäksemme muutama muukin turisti ja nämä varjoisat levähdyspaikat olivat välillä melkoisen hakusessa. Komeaa aluetta olivat nuo linnoituksen muurit majakkoineen ja kellotorneineen ja siellä käppiessä saimme tervehtiä vielä melko suurta liskoeläintäkin joka mollotteli polun vieressä terävää kieltään esittelemässä.
Itse vanhassa kaupungissa käppäilimme vain toteamassa, että olihan siellä paljon pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita sekä erilaisia museoita. Riikinkukkoja, joka on muuten Sri Lankan kansallislintu, kipitteli runsaslukuisesti pitkin kaupungin katuja. Yhtään täyspyrstöpöyhennystä emme yhdelläkään kukolla ikävä kyllä nähneet mutta ovathan ne muutenkin melko komeita lintuja.
Tuo aamupalan puute majoituksessa oli pieni virhe. Toivakka-Pasanen yhdistelmä ei lähde millään käyntiin ilman aamukahvia, joten heti herättyämme lähdimme kaupungille etsimään aamupalaa, tai edes aamukahvia. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Suurin osa kahviloista ja ravintoloista oli vielä kiinni, mutta lopulta pienestä kulmakioskista löytyi meille kupposet kuumaa kahvia ja samosat.
Noista samosoista täytyy mainita muutama sananen. Niitä voisi ehkä verrata pasteijoihin, rapeaksi paistetun taikinan sisään voidaan laittaa melkeinpä mitä tahansa ravinnoksi kelpaavaa ja näitä sitten myydään joka kadunkulmassa. Erilaisia yhdistemiä löytyy joka makuun ja jos mitään muuta syötävää ei keksi niin tämä toimii aina. Hintakin vain muutamia kymmeniä senttejä.
Gallesta jatkoimme matkaa Hikkaduwaan joka oli meidän molempien mielestä kaikista tässä maassa käydyistä kaupungeista suurin pettymys. Toki jos olisimme olleet sukeltajia, surffaajia, bilettäjiä tai venäläisiä, olisi paikka ollut täydellinen, mutta kuten tiedätte, emme ole näistä mikään. Kaupunki oli varsinainen turistirysä ja selvästi venäläisten suosikkikohde. Niinpä ”kärsimme” tässä kaupungissa vain yhden yön äärimmäisen epämiellyttävässä hotellissa ja päätimme jatkaa heti seuraavana aamuna kipinkapin matkaamme kohti Colomboa ja häämöttämässä olevaa kotimatkaa.
Ajatuksenamme oli viivähtää pari päivää Colombossa mutta vaihdoimmekin siinä bussimatkan aikana suunnitelmaa ja Colomboon saavuttuamme jatkoimme suoraan junalla Negomboon josta parin päivän päästä lähtisimme kotiin. Negombossa varaamamme hotelli oli miltei paras koko reissullamme eikä kuitenkaan sieltä kalleimmasta päästä. Huone oli tilava, siisti ja viihtyisä niinkuin oli koko rakennuskin, ja piha-alue kauniisti laitettu ja hoidettu. Huoneita ei ollut kovin montaa eikä henkilökuntaakaan ollut kuin yksi mies, jonka nimesimme Puuha-Peteksi, sillä hän näytti hoitelevan kaikki hommat aina siivoamisesta aamupalaan. Ja hyvin hoitikin, koko majoittumisemme ajan hän puuhaili iloisena milloin missäkin hommassa. Aamulla kun olimme kirjautumassa, paikan omistaja, vanhempi rouvahenkilö tilasi meille taksin. Myös Puuha Pete tuli meitä hyvästelemään. Koska oli lähtöpäivä ajattelin vaivihkaa antaa taskuuni jäänet setelit ja kolikot Petelle, taisi olla euroissa ehkä kymmenen euroa. Pete oli selvästi hieman liikkuttuneen oloinen ja puristeli kovasti kättä kiitokseksi. Myöhemmin laskeskelin, että olin jättänyt kaverille tippiä ehkä päiväpalkan verran.
Negombossa vietetyt pari päivää käpeksimme meren rannalla ja teimme lyhyitä retkiä kaupungilla, mitään ihmeellistä nähtävyyttä tai kokemusta emme enää jaksaneet lähteä hakemaan. Matkaväsymys alkoi jo painaa harteita ja Toivakan vatsavaivojen edelleen jatkuessa oli jo korkea aika lähteä kotiin.
Puuha-Pete hotellilta ajoimme taksilla 10 kilometrin matkan Colombon kansainväliselle lentokentälle. Hollantilainen KLM toi meidät turvalllisesti Amsterdamiin, Pariisin välilaskun kautta. Amsterdamista sitten jatkoimme seuraavana päivänä Finnairilla Helsinkiin ja junalla kotikaupunkiimme Jyväskylään.
