Koska Espanjassa nyt kerta oltiin niin päätimme matkata Barcelonasta vielä parin päivän visiitille maan pääkaupunkiin. Madridissa olemme viettäneet aikoinaan yhden yön seudun ja senkin vaan lentokentällä venyen kun odottelimme jatkolentoa matkatessamme Portugalin Portosta Malagaan. Tuolloin kävi viimeistään selväksi se, että yönsä voisi paremminkin viettää kuin yrittämällä nukkua kivisellä lentoaseman lattialla takki pään alusena. Ei liene tarpeellista erikseen kertoa, ettei unia tarvinnut pahemmin tuona yönä katsella.
Junalla Madridiin
Ensin oli ajatuksenamme ottaa lento Madridiin mutta sitten Pasasella välähti, että voisimme matkata sinne junallakin. Siispä heti siltä istumalta varasimme junaliput netin kautta ja ne maksoivat 19 euroa kipale, matkalaukulle piti ostaa myös oma lippu viidellä eurolla.
Täällä metroyhteydet toimivat niin hyvin, että pääsimme näppärästi matkaamaan metrolla juna-asemalle. Ennen kuin pääsimme aseman pihasta vielä yhtään sisätiloihin siirtymään, oli siinä kerennyt jo kääntyä puoleemme puolenkymmentä tupakan pummaajaa. Taitavia miimikoita olivat kaikki, sillä vaikka yhteistä kieltä ei ollut, niin meille ei jäänyt yhtään epäselväksi se, mitä kukin heistä oli vailla.
Juna-asemalla oli miltei samankaltaiset turvatarkastukset kuin lentoasemallakin. Tosin tavaroita ei tarvinnut mihinkään hihnalle erikseen lajitella mutta kaikki laukut ja reput läpivalaistiin ja matkustajat joutuivat kulkemaan turvaportin läpi. Mitään rokotustodistuksia tai negatiivisia PCR-testejä ei ollut kuitenkaan kukaan virkailija vailla. Pienestä putiikista ostimme pari sämpylää evääksi ja kolmen tunnin junamatka saattoi alkaa.
Matkustamiseen vaadittavista dokumenteista sen verran, että todellakaan koronarokotteen ottamatta jättäneet henkilöt (lukuunottamatta koronan sairastaneet tai joilla on jokin lääketieteellinen syy olla ottamatta rokotetta), eivät voi tänä päivänä helpolla ulkomaille matkustaa. Jo lentoasemalla on näytettävä rokotustodistukset, ilmaan ei pääse ilman niitä. Perillä sitten paikan päällä hotellit vaativat asiakkailtaan nuo rokotustodistukset, ja jos haluaa käydä hotellissa syömässä tai vaikka vain aamiaisella, niin taas on näytettävä rokotustodistukset. Toki en voi sanoa, että näin on kaikkialla, mutta meidän osaltamme matka ja majoitukset olisivat tyssänneet heti alkumetreillä jos ei noita rokotustodistuksia olisi.
Junamatkamme sujui kaikin puolin mainiosti. Maisemat vilisivät ikkunan ohi vinhaa vauhtia ja olinkin sitä mieltä, että junamme oli sellainen speedo-juna, joka kulkee tavallista junaa nopeammin. Pasanen ei ollut kanssani ihan samaa mieltä, tokaisi vaan että housussas on speedot. Mitähän tuostakin pitäisi ajatella? Madridin päässä juna-asema vaikutti yhtälailla lentoasemalta kuin Barcelonassakin, tosin mitään turvatarkastuksia ei siellä päässä enää tehty.
Pikkuruinen asuntomme
Olimme varanneet Madridista airbnb-asunnon kolmeksi yöksi ja sinne pörhälsimme juna-asemalta über-taksin kyyditsemänä. Asunto oli sievä pikkuruinen yksiö ja sinne saapuessamme piti ihan henkäistä ihastuksesta, niin nätti ja siisti asunto oli. Useinhan kuvat eivätkä arvostelut netin sivuilla vastaa todellisuutta mutta tämä asunto näytti vielä paremmalta kuin kuvissa. Mutta ei niin hyvää ettei jotain pahaakin, asunto oli kylmä kuin jääkaappi.
Asunnon lämpömittari näytti saapuessamme 12,5 astetta plussaa. Seinässä oli yksi pieni sähköpatteri, jonka väänsimme heti täysille, mutta silti piti ensimmäinen yö nukkua kaikki vaatteet päällä. Onneksi sängyssä oli paksu peitto joten yöllä ei palellut muuta kuin nenää. Aamulla asunnon lämpömittarin lukema pysytteli edelleen alle 13 asteen joten pistimme isännällemme viestiä, että nyt on liian kylmää jopa suomalaiselle. Koska isäntämme oli reissussa, toi hänen äitinsä meille lisäpatterin ja niin saimme lämpöä asuntoon, illalla lämpömittari näytti jo 23 plussaa ja tulihan siinä jo vähän kuuma.
Kuninkaallista tienoota
Meillä oli siis vain kaksi päivää aikaa tutustua Madridiin ennen seuraavaa lentomatkapömpsiä joka veisi meidät vihdoinkin sinne haluamaamme kohteeseen, Kambodzaan. Olimme varanneet lentoliput Madridista Zürichiin ja sieltä lennot Bangkokin kautta Phnom Penhiin. Zürichissä joutuisimme kyllä tsekkautumaan uudestaan tuolle Bangkokin lennolle mutta mielestämme siinä oli runsaasti aikaa, että sen kerkeisimme tehdä, ellei sitten Madridista lähtevä lento olisi kovin oleellisesti myöhässä.
Koska metroyhteydet ovat Madridissakin hyvät hyppäsimme ensimmäisenä aamuna metroon ja ajelimme kuninkaan palatsin tienoille. Hieno on kuninkaallinen palatsi eli Palacio Real, sisälle emme menneet, vaan tyydyimme ihastelemaan palatsia vain ulkoapäin. Eikä siellä olisi edes Felipeen tai Letiziaan törmännyt sillä he asuvat kuuleman mukaan ihan jossain muualla. Palatsin ovella seistä tönötti asennossa pari ilmeetöntä sotilasta jotka olivat selvästi toistensa kopiot. Veikkaisin, että näitä klooneja löytyy reservistä useampikin. Molempien sotilaiden vieressä seisoi ratsukkotönöttäjä ja kuinkas ollakaan, myös nämä ratsusotilaat näyttivät identtisiltä kaksosilta.
Ihan palatsin vieressä sijaitsee kuninkaallinen teatteri sekä upea Almunedan katedraali. Katedraalissakaan emme käyneet sisällä mutta sen alla olevassa kryptassa vierailimme. Valtavan suuressa holvissa oli suuria pylväitä ja holvikaaria, taidokkaita maalauksia sekä koristeellisia kattokruunuja. Paikka oli niin hieno ja kunnioitusta herättävä, että siellä piti puhua ihan kuiskaten. Pasanenkin luopui hetkeksi lippalakistaan.
Missäs on la Casa de Papel ?
Netflixissä pyörivän Rahapajan innoittamana mekin tietysti halusimme nähdä sen oikean Espanjan kuninkaallisen rahapajan. Sarjan kuvauksiahan ei toki tehty oikeassa rahapajassa vaan kolmen kilometrin päässä Espanjan kansallisen tutkimusneuvoston pääkonttorissa joka erehdyttävästi muistuttaa oikeaa rahapajaa. Loppujen lopuksi pitkällisen käppäilyn tuloksena ei me sitten sitä rahapajaa löydetty mutta uskon, että ainakin lähellä saatettiin käydä.
La Casa de Papel eli suomeksi Rahapaja lukeutuu eittämättä niiden parhaimpien sarjojen joukkoon mitä olemme Netflixistä seuranneet. Ja ihan oikeasti se täytyy katsoa alkuperäiskielellä eli espanjaksi eikä millään dupatulla versiolla. Toinen mieleinen sarja on Ozark, josta viikko sitten käynnistyi neljäs kausi. Siinä Jason Batemanilla ja Laura Linneyllä on mahtavat näyttelijäsuoritukset, yhtään vähättelemättä muitakaan sarjan näyttelijöitä.
Kaasua mister Tony, por favor
Eli toisen lämpöpatterin ansiosta asuntomme pysyi mukavan lämpimänä, tosin lattiat hohkasivat niin kylminä, että kengät oli pidettävä sisälläkin jalassa. Toisen päivän aamuna meiltä loppui sitten kaasu. Ja koska asunnossa oli kaasuliesi niin kaasun loppuminenhan tiesi meille ravitsemuksellisia ongelmia. No, taas oli otettava yhteys isäntään jotta toimitahan meille kaasua. Hän lupasikin hoitaa asian ja niin me odottelimme kämpällä kaasun tuojaa pitkälle iltapäivään. Ei näkynyt kaasuhenkilöä.
Viimein isäntämme viestitti, ettei nyt mistään saisi hommattua asuntoon kaasua näin lyhyellä ajalla ja ehdotti, että kävisimme hakemassa läheisestä kaupasta sellaisen yhden levyn sähkökapineen. Niinpä tallustelimme kyseiseen kauppaan ja saimme keittolevyn mukaamme. Tosin pikkuisen harmitti se, että odottaessa kaasupullon tuojaa meni meillä miltei koko päivä siihen. No, mehän kyllä katsottiin siinä muutama jakso Ozarkia, ettei se päivä nyt aivan hukkaankaan mennyt.
Jokohan päästään viimein lämpimään?
Torstaina illalla kävimme koronatesteissä, koska Kampodza vaatii maahan tulijoilta negatiivisen PCR-testin, joka on otettu alle 72 tuntia maahan saapumisesta. Laskimme, että kun käymme tuolloin testeissä, niin vastaus riittää vielä perillä. Testeihin varasimme ajan netistä ja ne maksoivat 60 euroa kipale kun vastaus tulee seuraavana iltana. Jos olisi tarvinnut vastauksen jo pikaisemmin, olisi testi maksanut 100 euroa.
Perjantai aamuna siivosimme airbnb-asuntomme ja matkasimme metrolla lentokentän lähellä sijaitsevaan hotelliin yöksi, sillä lentomme Zürichiin lähtisi lauantaiaamuna jo klo kahdeksan. Loppupäivän söimme sitten sipsejä ja katselimme Netflixiä. Aikaisin oli yritettävä mennä nukkumaankin koska kuljetus kentälle lähtisi seuraavana aamuna jo puoli kuusi. Jokohan vihdoin suunnitelmat pitäisivät ja pääsisimme viimein lämpimään? No, ei päästy mutta siitä kerron lisää sitten seuraavassa postauksessa.