Lento lähti Madridista Zurichiin aamulla kahdeksalta.Olimme jo edellisenä päivänä siirtyneet AirBnB asumuksestamme lähelle lentokenttää, koska herätys oli jo 4:45, emmekä halunneet riskeerata lentoa sähläämällä Madridin aamuliikenteessä. Hotelli oli Madrid Airport suites, josta saimme sitten kuljetuksen lentokentälle. Lentoyhtiönä oli AirEuropa, uusi tuttavuus meille. Check-In ja matkalaukkujen jättö sujui mallikaasti ja se lupaili leppoisaa matkaa kohti Zurichiä. Kone lähtikin aikataulun mukaisesti ja matkustajat Toivakka ja Pasanen ottivat rennot asennot; Toivakka luki kirjaa ja allekirjoittanut kuunteli musiikkia vanhasta Ipodista. Noin puolessa välissä olin puoliunessa kuulokkeet korvilla kun Toivakka töni kylkeen ja kyseli oliko kuullut oikein: ”Sanoiko kapteeni äsken, että kone kääntyy takaisin Madridiin teknisen vian takia?”
Kapteeni oli todellakin ihan tosissaan ja puolen tunnin päästä laskeuduimme takaisin Madridin kentälle. Matkustajat terminaaliin odottelemaan uusia ohjeita. Reilun tunnin odottelun jälkeen joku musta laatikko oli vaihdettu ja takaisin taivaalle kohti Zuricihiä. Mutta vahinko oli jo päässyt tapahtumaan, me tulisimme myöhästymään jatkolennolta Bangkokiin. Ja jotta tuska olisi täydellinen lentomme Zurichiin oli ns. erillinen eikä yhdistetty jatkolento, ei AirEuropella ollut mitään vastuuta reitittää meitä mihinkään jatkolennoille. Sieluni silmin näin siivekkäiden sadan euron setelien lentävän kohti horisonttia…
No, minkäs teet. Loppulennon ajan olimme luonnollisesti hieman ärtyneitä ja kun lentoemot alkoivat jaella kahvia, kysyinkin tarjoaako lentoyhtiö ilmaiset kahvit viivästyksen vuoksi?
”Sorry, you have to pay for it” Jouduin ”kohteliaasti” sanomaan että viivästyneen lennon takia menetimme juuri vajaa tuhat euroa rahaa, joten voitte ystävällisesti pitää kahvinne. Ilmainen kahvi olisi kyllä ollut edes vähintä mitä AirEuropa olisi voinut tehdä.
Zurichiin siis lopulta päästiin ja me onnettomat jäimme pyörimään kentälle ja miettimään mikä on seuraava siirto? Uusi lento swissairilla Phnom Pehniin ? Swissairin tiskillä olikin sopivan hiljaista joten menimme kertomaan murheemme sinne. Virkailija tiskillä otti meidän huolemme tosissaan ja todellakin yritti saada meidät jollain konstilla kohteeseen. Hän jopa valjasti toisenkin virkailjan tutkimaan asiaa. Reilun puolen tunnin yrittämisen jälkeen naisvirkailja ilmoitti nostavansa kädet pystyyn: ”I am very sorry but I cannot get you to Phnom Pehn” Kymmenen pistettä kyllä Swissairille yrityksestä.
Syitä tähän epäonnistumiseen oli muutama: 1. Meillä oli ainoastaan 48 tuntia aikaa päästä Phnom Pehniin etteivät PCR-testit mene vanhaksi. 2. Singaporen kautta olisimme päässet, mutta siellä ei sallittu lennonvaihtoja nimenomaan Sveitsistä tulleille. 3. Budjettimme ei olisi kestänyt lentohintoja tyyliin 2000 euroa / matkustaja
Ainoa vaihtoehto oli siis jäädä Zurichiin yöksi ja kehittää suunnitelma C. Hotels.comia apuna käyttäen löytyikin sopuhintainen hotelli kentän läheltä; Apart-Hotel Zurich airport, joten ei muuta kuin etsimään lentokenttäkuljetusta kohti yöpaikkaa. Shuttlebussin kuski kertoi, että kyseessä oleva hotelli on suljettu jo pari vuotta sitten remontin takia mutta hän ajaa meidät viereiseen Hiltoniin joka on samaa ketjua. Varaus olikin siirtynyt sinne ja ilmeisesti virkailija näki meidän riutuneen olemuksemme ja upgreidasi meidät mukavaan sviittiin. Jokohan onni alkaisi olemaan meidän puolellamme?
No, eipä alkanut. Tuumailimme siinä illalla että jospa Norwegianin luottokortissamme oleva matkavakuutus toisi vähän menetettyjä lentolippurahoja takaisin. Nettilippujen maksuvaiheessa kuitenkin tuo Norwegian luottokortti jotenkin jumitteli joten näppärästi vaihdoin korttimaksun Nordean luottokortille. Jossa EI OLE matkavakuutusta.
Paavo Väyrysen sanoja mukaillen: ”Voiko vitutukseen kuolla?” Ei näköjään.
Aamulla maksoimme itsemme aamupalalle, joka muuten on Hilton hotelliketjun standardien mukainen, eli erinomainen. Kunnon aamiaisella syntyy hyvät ja nopeat suunnitelmat: klo 9 päätimme ottaa liput johonkin, 9:20 varasimme liput, pakkasimme reput ja laukut, 10:00 hyppäsimme lentokenttäbussiin ja klo 14:37 olimme matkalla kohti Portugalia. Väitetään että naispuolisilla henkilöillä tuo lähteminen on yleensä hidasta, niin ainakin Toivakka lähtee tarvittaessa kuin rusakko puskasta. Vain nopeat elävät.
Otetaanpa tähän loppuun vielä pieni kertaus matkamme vaiheista:
Suunnitelma A: Junalla Jyväskylä-Helsinki, Lennot Helsinki – Hongkong – Phonm Pehn. Kaatui HongKongin suljettua lentokentän kaikilta muilta paitsi kiinalaisilta
Suunnitelma B: Helsinki – Barcelona, josta junalla Madridiin. Lennot Madrid – Zurich – Bangkong – Phnom Pehn. Tyssäsi konevikaan puolessa välissä Zurichiä
Suunnitelma C: Zurich – Lissabon, toteutunut, ei kuitenkaan lopullinen päämäärä
Suunnitelma D: Työn alla
Täällä ulkomaan erikoiskirjeenvaihtajanne Pasanen, päätän tämän raporttini täältä tällä kertaa tähän.
Kyllä teillä ainakin sitkeyttä piisaa. Hengessä mukana. Terkuin, Raija
Suurimman tuskan hetkellä kannattaa muistaa lause: ”kotimaani ompi suomi”