Suomen pakkasista Balin lämpöön, matkakoomaa Kutassa

Suomen pikavierailumme venähti sitten kaiken kaikkiaan puoleentoista viikkoon ihan kuin huomaamatta. Pikkuisen tuppasi olemaan matalakiitoa, kun kaikkialla piti ehättää käydä, ja siinä sivussa hoidella vielä muutamia omia asioitamme. Mutta kyllä oli mahtavaa nähdä ja tavata kaikki läheisemme ja tuttavamme (siis melkein kaikki), varsinkin ne kaikkein pienimmät. Kaikkia emme toki millään pystyneet tapaamaan, vaikka olisimme niin halunneet, mutta aina vaan ei käy aikataulut yksiin. Lisäksi läheisiämme asuu muuallakin päin Suomea sekä ulkomailla, joten onhan se mahdoton nakki tavoittaa kaikkia samalla reissulla. Ja täytyy kyllä myöntää, että koska meillä ei hirveästi tuota paksumpaa vaatetta enää ole omistuksessa, oli meillä vilukissoilla jo melkoisen kiirus pois Suomen pakkasesta. Mutta halaukset ja kiitokset vielä kerran Muurameen, Muuratsaloon, Jyväskylään ja Pihtiputaalle. Olette ajatuksissamme, every single day!

 

 

 

 

Helsinkiin ajauduimme Jyväskylästä tällä kertaa junan sijasta Onnibussilla, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Junalla olemme matkanneet tuon matkan jo useasti aiemmin ja nyt oli sitten onnikan vuoro. Eikä ole moitteen sanaa antaa Onnibussilla matkustamisesta, matka sujui aivan loistavasti. Bussi oli kaikinpuolin mukava, kuski erittäin ystävällinen ja Helsingissä oltiin aikataulun mukaisesti. Helsingistä matkasimme sitten junalla vielä lentoasemalle. Olipa kätevää ja verraten mukavaakin.

 

 

 

Jo aiemmin mietimme reissaavamme Balille Indonesiaan, mutta sielläpä alkoi alkusyksystä yksi tulivuorista puhista ja pöhistä siihen malliin, että siitä annettiin silloin jo korkeimman tason varoitus. Mutta kun tuosta vuoren puhinasta ei sen enempiä ole syntynyt kuin vaan se puhina, ja kun uhkatasoakin laskettiin, päätimme matkata nyt sitten sinne. Lentoliput saimme edukkaasti, kun otimme lennon kahden pysähdyksen taktiikalla, eli ensin Dubaihin, sieltä Hong Kongiin ja edelleen Balille. Tuolla Dubaissa meidän tosin piti ottaa matkalaukkumme ulos ja odotella Hong Kongin lentoa neljätoista tuntia. Ja sitten Hong Kongissa vielä odotettiin Balin lentoa viisi tuntia. Siihen kun ynnätään vielä lentojen ajat päälle eli 7+7+5 tuntia (eli kokonaisuudessaan matka-aikaa tuli noin 46 tuntia), ja tämä setti vedettiin nukkumatta, alkoivat jo halvat lentoliput saamaan hieman erilaisen vivahteen mielissämme. Matkan edetessä olimme jo niin väsyneitä, että kaikki, ihan tuiki tavallisetkin asiat ja ilmiöt, nauratti (eli meistä tuli tyhjännaurajia) ja vastaavasti sitten pieninkin ei niin positiivinen asia tai ajatus sai herkästi aikaan hyvinkin voimakkaan murhemielen. Se oli kuulkaa pikkuisen karu kokemus, ihan muutenkin kuin mentaalisti.

 

 

 

Matkan Dubaihin lensimme Norwegianilla, se oli ihan peruslento ilman mitään erikoisuuksia tai extroja. Molemmat seuraavat lennot, Dubai-HK ja HK-Bali olivat Cathay Pacificin operoimia, ihan uusi lentoyhtiö meille. Tai jossain vaiheessa muistelimme, olisimmeko aiemmin Hong Kongin reissullamme lentäneet sittenkin kyseisellä lentoyhtiöllä. Mutta se ei nyt ole tärkeää, vaan se, että nuo lennot sujuivat vallan mainiosti, paitsi ettei saatu niilläkään nukutuksi, mutta se ei liene lentoyhtiön vika. Todella mukavat ja hyvän malliset istuimet, jalkatilaa hyvin, henkilökohtainen skriini ja sen ILMAINEN käyttö (elokuvat), ILMAINEN sapuska- ja kahvitarjoilu ja henkilökunta oli todella ystävällistä ja alati hymyilevää. Tuossa Norwegianin koneessa ei tahtonut siihen halvan lentolipun hintaan enää saada hymyä lentoemänniltä. Olisikohan siitä pitänyt maksaa jotenkin erikseen?

 

 

No, mutta kuitenkaan suurempia psykooseja tai rytmihäiriöitä ei kummallekaan tuosta pitkästä matkustusajasta ja valvomisesta syntynyt, perillä Balilla olimme iltapäivällä perjantaina (lähdimme matkaan siis keskiviikkoaamuna Jyväskylästä). Taksihan se oli otettava kentältä hotellille ja taas saimme olla yhden taksimiehen huijauksen kohteena, kymmenen euroa muutaman kilometrin matkasta oli myöhemmin ajateltuna aivan liikaa. Mutta tuossa hetkessä olimme niin väsyneitä, että olisimme varmaan antaneet kuskille vaikka satasen, jos olisi pyytänyt. Onneksi ei pyytänyt.

 

 

Hotellimme sijaitsi Kutassa (lähellä lentoasemaa), jossa on (surullisen)kuuluisa merenranta biletysmestoineen, mahtihotelleineen, krääsäkauppiaineen ja miljoonine turisteineen, muuta emme sitten tästä paikasta tienneetkään. Olimme varanneet hotellihuoneen noin kahden kilsan päästä rannasta, melko rauhalliselta paikalta, näin ainakin ajattelimme varausta tehdessämme. Ja kun tiesimme, että matkaväsymys ja se aina yhtä pirullinen jetlaaki pitäisivät meidät kooman kaltaisessa tilassa seuraavat pari-kolme päivää, Kuta sopi meille siis ihan hyvin aikaerosta ja matkaväsymyksestä toipumiseen eli nukkumiseen. Ei tarvinnut pahemmin murehtia sitä, ettei jaksa olla kokemassa ja vaikuttumassa. Hotellihuone oli sellainen, että siellä ei tosiaan olisi halunnutkaan tehdä muuta kuin nukkua, sen verran kulahtanut oli huone. Tosin tuo nukkuminenkin viimeisinä päivinä ei ollut helppoa alkuyöstä (nuorta jengiä pyöri pihassa skoottereineen) eikä sitten aamustakaan. Majapaikan omistajat nimittäin asuivat ainakin kolmessa polvessa samassa rakennuksessa ja noin kuuden aikaan aamuisin alkoi pihan lakaisu, kuulumisten vaihto sekä sylkkyikäisen aamuvellin vaatiminen. Ei uskoisi, että pihan lakaisustakin lähtee niin kova ääni kuuden aikaan aamulla. Mutta ensimmäinen yö me kyllä nukuttiin, vedettiin yhteen putkeen kuudentoista tunnin yöunet!

 

 

Kooman pikkuhiljaa haihtuessa kömmimme ”luolastamme”pikku hiljaa ihmisten ilmoille ja käppäilimme muutamaan otteeseen meren rannalla, pyörimme kaupungilla ja ihmettelimme indonesialaista maailman menoa. Turisteja oli kaikkialla paljon, vaikka on sadekausi meneillään, ja niin oli myös kaiken maailman kaupittelijoita. Merivesi oli kuitenkin täälläkin lämmintä kahlailla (uimassa emme käyneet) ja mukava oli seurata aallokossa kaatuilevia surffareita.  Aika erikoisen näköistä oli, että rantahiekka on täällä paikoin ihan mustaa tuosta maan tuliperäisyydestä johtuen. Olipa melko oudon näköistä. Olihan tuo ranta pitkä ja hieno ja varmasti ihan mukava sellaisille, jotka viihtyvät kylki kyljessä turrena turrepaljoudessa, meitä ei tämä ranta sen enempää houkutellut.

 

 

 

Neljän päivän Kutassa olon jälkeen päätimmekin sitten vaihtaa maisemaa ja ajelimme Uberilla (ei suostuta taksin huijaamiksi, jos ei ole pakko) Ubudiin, Kutasta noin 40 kilsaa sisämaahan päin. Muutamat matkaajat olivat tuota paikkaa suositelleet, joten olihan se käytävä itse katsomassa paikan päällä, millaista on elämänmeno tuolla suunnalla Balia. Ubudin vierailusta ja Balista tarkemmin sitten seuraavassa postauksessa.

Nyt Balilta siis selamat tinggal eli näkemiin, mukavaa viikonloppua juuri sinulle, missä sitten lienetkin!