Sri Lanka – kolmas yritys – Vilukissat maailmalla

Vaikka ajauduimme välillä Aasian lämmöstä Suomeen, ajatus kuitenkin oli palata vielä lopputalveksi takaisin. Kolmen viikon aikana saimme asiat jälleen reilaan Suomessa ja ostimme liput takaisin lämpimämpiin maihin 25.1. Tällä kertaa kohteena oli aivan uusi maa, nimittäin Sri Lanka. Tänne meillä oli alunperin tarkoitus tulla jo viime syksynä heti Englannin piippailureissun jälkeen, mutta maassa oli tuolloin pieniä levottomuuksia ja jätimme sillä kertaa menemättä. Myös Bangkokista oli vuoden vaihtumisen jälkeen tarkoitus lentää Sri Lankaan, liputkin oli jo varattuna, mutta sitten tuo Suomi käynti sotki tilanteen.

HEL – LHR – CMB

Kolmas kerta toden sanoo, ainakin näytti hyvältä. Ennen lippujen varausta täytyi netissä tehdä maahantulo ilmoitus Sri Lankaan, vahvistus noista tuli paluusähköpostina muutamassa minuutissa. Lentoyhtiöksi valikoitui Sri Lankan Airlines, uusi tuttavuus meille, joka lennettiin Helsinki – Lontoo, Lontoo -Colombo lentona, yhteistyössä Finnairin kanssa.

Helsinkiin menimme perinteisesti junalla, ja koska väliaikainen asumuksemme oli aivan lähellä rautatieasemaa, ei edes jälkikasvua tarvinnut vaivata kyyditsemisasioissa. Vähäiset talvivarusteemme jätimme säilöön autoomme, jonka nuorimmainen poikamme edellisenä iltana kävi hakemassa. Aamulla olikin sitten tiedossa mukava reippailu rautatieasemalle pikkupakkasessa, lenkkareissa ja hupparissa. Ihan oli virkistävää. Jälleen kerran totesimme meillä olevan liikaa tavaraa matkassa, ja tällä Suomi välietapilla saimmekin optimoitua rinkka-reppu yhdistelmästämme vielä parisen kiloa turhaa painoa pois.

Helsinki – Vantaan kentälle saavuimme sopivaan aikaan sillä Finnairin lähtöselvitys oli juuri avautunut. Pientä lisäjännitystä tilanteeseen toi pienellä kirjoitettu teksti maahantuloilmoituksessa, jossa sanottiin että matkailijalla on oltava paluulippu pois maasta. Meillähän ei mitään paluulippuja ollut, pienellä riskillä mentiin ja ainahan paluuliput saisi ostettua netistä muutamassa minuutissa. Tiskillä lentovirkailja pyysi näyttämään ETA:t, mutta ei kiinnittänyt mitään huomiota tuohon paluulippujen puuttumiseen. Koska boarding passit kirjoitettiin myös lennolle Lontoo-Colombo, näytti jo varmalta että ainakin Colombon passintarkastuspisteelle päästäisiin.

Finnairin lento-osuus Lontooseen sujui tavanomaiseen tapaan, eikä lento Lontoo – Colombo tästä poikennut. Ei mitään negatiivista sanottavaa Sri Lanka Airlinesista, jaa paitsi istuimeni näyttöruutu ei suostunut toimimaan. Lento kesti messevät 10 tuntia joten siinä oli taas pyllylihakset kovilla. Tarjoilu kuitenkin pelasi hyvin ja saimme hieman matkan aikana nukuttuakin. Sri Lankaan laskeuduimme aikataulun mukaisesti puolen päivän jälkeen. Nyt piti vielä jännittää mitä maahantuloviranomaiset sanoisivat paluulippujen puuttumiseen. Eivät sanoneet mitään, vilkaisu ETA:n, katse kameraan ja leima passiin. ”NEXT!”

Welcome to Sri Lanka

Colombon lentoaseman ulkopuolella tutustuimmekin sitten heti paikalliseen taksikulttuuriin, tuktuk miehiä parveili ympärillä kuin kärpäsiä tarjoamassa kyytejään. Nämä kyydit kuitenkin torjuimme järjestelmällisesti, koska seuraava tehtävämme oli hommata paikallinen puhelinkortti tuohon wifi mokkulaamme. Se ei ollutkaan ihan rutiini juttu, kortteja nimittäin sai ainoastaan aseman sisältä, eikä sisään päässyt takaisin ilman lentolippua. Mehän hengailimme siinä vaiheessa jo aseman ulkopuolella. Pienten neuvottelujen ja matkalaukkujen syynäämisen jälkeen vartijat päästivät meidät takaisin asemahalliin.

Eikä ollut ihan helppo rasti tuo kortin ostokaan, yleensä kortti vain mokkulaan ja yhteydet alkavat toimia normaalisti, mutta tällä kertaa myyjäpoika ei saanut toimimaan kuin 2G verkon vaikka kortti oli 4G. Puolen tunnin taistelun jälkeen myyjä luovutti ja ilmoitti, ettei kortti-mokkula yhdistelmä ole jostain syystä 4G yhteensopiva. Kortti sitten saatiin toimimaan allekirjoittaneen puhelimessa josta sitten hotspottina se jaetaan Toivakan puhelimeen. 60Gb/30 pv, 2 Gb päivärajoituksella köyhdytti lompakkoa 7 eurolla.

Aseman ulkopuolellla tuktuk kärpäsparvi odotteli edelleen, mutta koska yhteydet alkoivat toimimaan, varasimme uber kyydin. Ei vaan jaksa säätää noiden taksimiesten kanssa, varsinkaan väsyneenä. Uber kyytiä odotellessa paikallinen sotilaspoika kiinnostui seisoskeluistamme ja alkoi kysellä tavanomaiset kuulumiset. ”Mistä päin olette, mihin olette menossa, oletteko ensimmäistä kertaa täällä jne.” Syykin selvisi aika nopeasti tähän ystävällisyyteen, savukettahan kaverin teki mieli jonka hänelle mielelläni tarjoisin. Savukkeet muuten täällä ovat hyvin kalliita paikalliseen palkkatasoon verrattuna, n. 6€ / aski ja hyvin vähän täällä näkee tupakoitsijoita. Savukkeita voi ostaa vain aika harvoista paikoista ja niistäkin voi ostaa vaikka vaan yhden pössypötkylän.

Pari päivää Negombossa

Uber kyyti vei meidät pieneen homestay majoitukseen, jonka väsyneillä silmillä otimme lentokentällä. Lentokenttä sijaitsee muuten lähempänä Negomboa kuin Colomboa, jonne mekin siis suuntasimme. Meitä ei kiinnostaneet majoituspaikan suositukset eivätkä tähdet, pääasia vain oli, että pääsisimme johonkin nukkumaan. Seuraavana päivänä joka tapauksessa vaihtaisimme paikkaa. Aika vaatimaton paikkahan se oli, mutta katto oli kuitenkin pään päällä.

Pienten päiväunien jälkeen jaloittelimme sen verran, että kävimme viereisessä baarissa olusilla. Samalla totesimme sen sopivaksi aamupalapaikaksi, koska paikan omistajakin kehui paikan olevan Negombon paras ravintola josta saa Negombon parhaan aamiaisen ihan parhaaseen hintaan. No, ihan hyvän aamiaisen siellä sai, mutta ihan kaikkein parhaimmaksi emme sitä kuitenkaan luokitelleet.

Seuraavana aamuna pakkasimme jälleen kerran kamamme ja aloimme taapertamaan kohti seuraavaa majapaikkaa. Agodasta olimme bonganneet läheltä kiinnostavan kohteen ja ajattelimme käydä vilkaisemassa sitä ihan paikan päällä ennen varauksen tekemistä. Hotelli sijaitsi meren rannalla ja huonekin näytti hintatasoon nähden ihan siistiltä, joten neuvottelimme paikan päällä parin päivän majoituksen, sisältäen aamiaisen ja näytti hotellilla olevan uima-allaskin. Eri maissa on aina erilaisia käytäntöjä asioiden suhteen, tällä kertaa hotellin altaalla oli kyltti, jossa ilmoitettiin, että uima-altaan käyttö maksaa 700 LKR (n. 1,8€)/hlö/ 2h. Mutta, jos hotelli on täynnä niin uima-altaan käyttö olisi ilmaista. Jokainen tyylillään. Tosin totesimme, että altaan vesi ei ihan täyttänyt meidän laatustandardejamme, joten jätimme mahdollisen syyhytartunnan toiseen kertaan.

Seuraavat päivät menivätkin sitten jetlagia parannellessa ja pieniä kävelymatkoja tehdessä meren rannalla kaupungilla. Hotellin edessä oleva ranta oli suuri mutta melkoisen likainen ja roskainen. Ei voinut kuvitellakaan kulkevansa rannalla paljasjaloin. Parin päivän päästä tuumasimme, että eikös tämä Negombo ole nähty, olisikohan aika siirtyä seuraavaan kohteeseen?