Phnom Penh, rumaa ja kaunista

Lomamatka on niin odotettu asia arkisen puurtamisen ja ahertamisen jälkeen, että kohteesta haluaisi välittää kotimaahan jääneillekin mahdollisimman upeita ja eksoottisia kuvia. Instakuvaa parannellaan pitkään ja hartaasti ennen julkaisua, Facebookiin ja Twitteriinkään eivät kelpaa mitkä tahansa kuvat. Pitää olla infinity-allas, josta voi katsoa maisemaa kaihoisasti selkä kameraan päin, riippukeinu rannalla, jossa voi huolettomasti makoilla katse suunnattuna taas jonnekin kaukaisuuteen tai kuvassa pitää olla ainakin eksoottinen kasvi tai kukka. Pixelmatorilla vielä saturaatiot kohdilleen. Ei se mitään, näin mekin teemme. Harvoin sitä tulee julkistaneeksi kuvia niistä ikävistä ja vähemmän kauniista asioista, joita eittämättä jokainen lomallaan kohtaa.

Phnom Penh

Astuessamme Phnom Penhin lentoaseman sisältä ulkoilmaan kostean kuuma ilma melkein salpasi hengityksen. Tuk tuk miehet liimasivat katseensa meihin dollarinkuvat silmissään. Me emme heistä piitanneet vaan mielessä oli kahvit ja virvokkeet sekä majoitus Phnom Penhissä. Lentoaseman kahvila vaikutti sopivan vilpoiselta paikalta siihen puuhaan. Siirryimme sisätiloihin, otimme tiskiltä kylmän colan ja vedimme läppärit esiin. Hotels.com sekä muiden sivustojen avulla alkoi kaupungin majoitustarjonta avautua, luonnollisesti suodatimme hulppeimmat hotellit pois. Pieni hotelli aika ydinkeskustassa alkoi kiinnostamaan ja Hotels.comin kuvatkin näyttivät ihan hyviltä: siistin näköinen huone, kylpyhuone ok, hinta ok, eli lukitaan tämä. Raha vaihtoi omistajaa ja sähköpostiin kilahti vahvistus varauksesta. Vaikka pitkän ja huonosti nukutun yölennon sekä aikaeron mentaalinen vaikutus painoi päälle, päätimme riskillä ottaa huoneen suoraan kolmeksi yöksi. Tämä saattoi olla virhe.

Tehty mikä tehty. Kahvilassa latasin vielä Grab sovelluksen puhelimeen ja kyydin metsästys alkoi. Päädyimme ottamaan Grab-taksin välttyäksemme tuktuk-kuskin ennalta-arvattavalta huijaamiselta. Grabeja olikin saatavilla ihan lentoaseman edessä ja me menimme odottelemaan apin osoittamaan paikkaan. Jostain syystä appi näytti auton olevan samassa paikassa kuin mekin mutta autoa vain ei näkynyt missään. Siinä sitten aikamme pyörimme kuin poranterät ympyrää, kunnes tajusin että eihän appi päivity kun ei ole nettiyhteyttä. Hiton jetlagi, aivot eivät vaan toimi.

Kyyti kuitenkin odotteli meitä ja lopulta saimme itsemme ja omaisuutemme ängettyä vanhemmanpuoleiseen tojotaan.

Puolen tunnin ajelun jälkeen pääsimme hotellille. Hotellin vastaanotto oli yhdistettynä alakerran baaritiskiin ja tyttö tiskin takana ilmoitti että huone ei ole vielä valmis koska on aamupäivä. Joutuisimme odottelemaan puolisen tuntia. Päätimme ilahduttaa itseämme tervetuliaisjuomilla, eli tilasimme itsellemme Campodia oluet a’ 1 USD. Täällä nuo työlainsäädökset näyttäisivät olevan hieman Suomea vapaamielisemmät, tiskin takana nimittäin hääräili aika nuoren näköinen kaveri, ehkä 10 v. joka meille sitten nuo oluet tarjoili pöytään.

Hotelli oli ilmeisesti englantilaisomistuksessa koska ”respan” tyttö kyseli ”Harryltä” jotain ohjeita. Harry itse istuskeli baaritiskillä juoden jotain, ehkä gin tonicia. Baari oli sisustettu englantilaisen pubin tyyliseksi; Isosta tauluteeveestä jalkapalloa tauotta, snookerpöytä jne. Muutamilla tyypeillä, jotka vaikuttivat englantilaisilta tuntui olevan hyvä vauhti päällä jo tähän aikaan aamusta. Mikäpä siinä.

Baari / reception yhdistelmä

Vähän ajan kuluttua tämä pikku baarimestari ohjasi meidät yläkerran huoneeseen. Ensivaikutelma hiukan sumeillakin aivoilla kertoi ettei Hotels.com sivuston kuvat esittäneet todellisuutta. Vaikka olemmekin reissuillamme nähneet ja kokeneet kaikentasoisia yöpaikkoja, niin tämä meni kyllä aika pohjalle. Nuhjuinen ja huonosti siivottu pieni huone, pöytä jonka kaapin ovi oli irronnut ja tungettu kaapin sisään. Kylpyhuone/Wc, jossa pyyheteline repsotti irronneena altaan alla. Toivakka pyöritteli silmiään ja huokaisi pari kertaa. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin sänky oli hyvä, juuri sopivan pehmeä nukkua. Tosin esitteessä mainitussa egyptiläisissä puuvillalakanoissa oli melko iso reikä. Parin tunnin unien jälkeen kävimme tekemässä pienen kävelylenkin kaupungilla, ostimme pakollisen mokkulan datakortin ja vähän sapuskaa kämpille.

Maanantaina, hyvin nukutun yön jälkeen päätimme lähteä jo vähän liikkeelle ja menimmekin Mekong joen rantakadulle ja ajattelimme samalla käydä Silver Pagodalla, mutta tämä palatsi oli vielä kiinni, ilmeisesti koronan takia. Kehomme eivät olleet kuitenkaan vielä tottuneet tähän +32 asteen kuumuuteen, joten päätimme lähteä takaisin hotellille, ruokakaupan kautta. Vesi on täällä pakollinen ostos joka kerran, kun kaupassa käy, mutta aamupuuroon tottuneina löysimme myös pikakaurahiutaleita sekä myös nuudeleita, keksiä jne.

Näillä seuduilla asustelee joka paikassa aivan mikroskooppisen pieniä ja vikkeliä muurahaisia. Nämä pikkuystävät ovat näköjään tykästyneet myös kaurahiutaleihin, koska tekivät hyökkäyksen meidän eväisiimme. Kaurapuuropurkki on sellainen pahvipötkö jossa on tiukasti painettava muovikansi. Ei auttanut, jostain sinne pääsivät, tämä sota hävittiin ja luovutimme aamupuurohiutaleet suosiolla näille kiusankappaleille. Tästä eteenpäin kaikki vähänkin ruokaan viittavat laitoimme sitten mingrip-pusseihin.

mikromuurahaiset

Maantai-iltana kävimme vielä tiedustelemassa päivittäisen huonesiivouksen tilaa, meillä kun ei oltu vielä käyty. Jos vaikka saisi ehjän egyptiläisen puuvillalakanan. Harry sattui olemaan vakiopaikallaan tiskillä istumassa ja kertoi, että päivittäinen huonesiivous pitää paikkansa, paitsi ei maanantaisin, huomenna tiistaina sitten siivotaan, ehkä. ”Thanks Harry, sounds good!”

Kuten aikaisemmin jo totesin sänky oli todella mukava nukkua, alkuiltaa häiritsi hieman epävireinen kitaristi yhtä epävireisen kitaran kanssa, onneksi lopetteli jo ennen puoltayötä.

Tiistaiaamuna emme ymmärrettävästi syöneet aamupuuroa, joten pikakahvien jälkeen lähdimme rantakadulle etsimään aamupalaa. Mukavassa pikku kahvilassa sitten sellaiset nautittiin. Jatkoimme siitä sitten täysillä vatsoilla käymään Wat Phnomilla, suurella buddhalaistemppelillä. En tiedä, oliko joku paikallinen juhlapäivä, kun temppelillä oli aika paljon väkeä, ihan ruuhkaksi asti. Rehteinä suomalaisina ostimme 1 dollarin maksavat liput, vaikka alueelle ei varsinaista sisäänpääsy porttia olekaan. Koska tämä oli jo nähty aikaisemmin, kävimme vain nyppylän päällä ottamassa parit pakolliset kuvat ja sittenpä lähdimme pikkuhiljaa lompsimaan takaisin hotellille. Yhdessä tuumin totesimme, että eiköhän tämä kaupunki ala olla nähty, ja on aika siirtyi paremmille huudeille.

Wat Phnom

Hotellimme vieressä oli pikku toimisto jossa myytiin bussilippuja eri puolille Kampodzaa ja sieltä otimmekin tiketit uuteen kohteeseen. Minne, se selviää seuraavassa postauksessa.

Täällä Kampodzassa käytetään ainoastaan käteisrahaa, luottokortti ei ole kelvannut vielä mihinkään. ATM:iä eli nostoautomaatteja löytyy paljon ja niistä voi nostaa sekä paikallista rieliä että dollareita. Käteisnostopalkkio on 5USD / nosto, joten ihan pieniä summia ei kannata nostaa. 1USD = 4000 Riel

Paikallisvaluuttaa

Ps. Hotels.com pyytää aina hotelliöiden jälkeen asiakkaiden arvosteluja hotelleista. Tämä auttaa sitten muita asiakkaita tekemään oikeita valintoja. Mehän sitten laitoimme Sundance Inn hotellista totuudenmukaisen kuvauksen, arvostelut ja muutaman valokuvan. Hotels.com ilmoitti kuitenkin pahoitellen, etteivät hekään voi sentään ihan mitä tahansa arvosteluja julkaista.

Terveisin, tiedätte kyllä kuka.

Jotain kaunista

1 ajatus aiheesta “Phnom Penh, rumaa ja kaunista”

  1. Irene
    Monenllaiset on kokemukset matkallanne, mutta nauttikaa auringosta ja lämmöstä. Täällä ollaan kinosten keskellä odotellen kevätaurinkoa. Kerätkää uusia kokemuksia ja pysytelkäähän terveenä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *