Mietteitä Vietnamista

Vietnamin viisumimme loppumispäivämäärä alkoi pikkuhiljaa lähestyä joten oli aika alkaa suunnittelemaan seuraavaa siirtoa eli minne menisimmekään seuraavaksi. Koska hartaasti odottamamme aarrejahti Englannissa starttaa lokakuun 18. päivä, oli kaikista viisainta alkaa valumaan pikkuhiljaa kohti Eurooppaa. Eli suuntasimme siis Kuala Lumpuriin. Tosin KL:ssa totesimme, että jos ihan tarkkoja ollaan, emme ole yhtään sen lähempänä Eurooppaa kuin Hanoissakaan. Ehkä jopa vähän kauempanakin. Aiemmin olenkin todennut, ettei tuo maantiede ole kummankaan ominta alaa, ja kyllähän se taas tuli todistetuksi. Mutta ei mitään, mukava oli KL:ssa käydä kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Paljon on kaupunki tuossa ajassa jo kuitenkin muuttunut.

 

 

 

Mutta palataanpa vielä hetkeksi takaisin Vietnamiin ja sen pääkaupunkiin Hanoihin. Lensimme siis Da Nangista Hanoihin pieleen menneen junamatkan sijasta (meidät heitettiin siis junasta). Lento kesti vain tunti ja kaksikymmentä minuuttia mutta olikin sitten kuoppaisin mies(nais)muistiin. Hirvittäviä ilmakuoppia oli koko matkan ajan ja ikävän potenssiin kolmekymmentä matkasta teki vielä se, että aina kun kone alkoi poukkoilemaan tai hypähtelemään, koneen kaikki lapset kiljuivat. Ja koneen matkustajista varmaan melkein puolet oli tenavia. Oltiin kuin jossain himputin vuoristoradassa ja minä en ole koskaan tykännyt vuoristoradoista. Hmph. Pelottikin niin, että miespuolinen matkaaja tuskaili välillä: ”älä purista ihan niin paljoa, kädessä ei kierrä enää veri.” Epätasainen kyyti johtui lähestyvästä myräkästä, onneksi sen vuoksi ei lentoa kuitenkaan peruttu.

 

 

Hanoi otti meidät vastaan kunnollisessa vesisadesäässä, vettä tuli todella runsaasti. Pitkän taksimatkan jälkeen olimme hotellilla joskus kymmenen kieppeillä illalla. Ja tuo hotelli oli kyllä karmeista karmein, tuossa säässä ei kai voinut oikein muuta odottaakaan. Uskoimme taas liikaa Hotels. com:in hotelliasiakkaiden arvosteluihin, suurin osa piti tätä hotellia jos ei nyt loistavana mutta kuitenkin kohtuullisen hyvänä. Hotelli oli nuhjuinen, tiivis (paljon pienellä alalla), huoneemme oli viidennessä kerroksessa eikä rakennuksessa ollut hissiä. Mukava raahata kaksi isoa matkista kapeita portaita viidenteen kerrokseen. Vaatii huumorintajua, pikkuisen. Huone oli pikkuruinen, likainen ja haiseva. Suihkuun menoa piti ihan tosissaan miettiä ja ajatusta kypsytellä mielessään tovi, ennenkuin pystyi tekoasteelle tuon ajatuksen viemään (sen verran likainen ja rähjäinen oli suihkuhuone/wc).  Aamiainen kuului kuitenkin ekstrana huoneen hintaan (patonki ja tee).  Kuitenkin tuossa nuhjuisessa hotellissa asustelimme ne varatut pari päivää ennenkuin lähdimme Halong Bayn reissulle, sen jälkeen hotelli kyllä vaihtui. Seuraava hotelli olikin sitten siisti ja mukava, hintaan kuuluva aamiainen oli ehkä niitä parhaimpia, mitä olemme hotelleissa näillä seuduilla saaneet.

 

 

Halong Baylla käynnin jälkeen kiertelimme muutaman päivän vain Hanoin kaupunkia. Mitään kummallisia nähtävyyksiä emme lähteneet kalastelemaan, vaan kuljeskelimme pitkin ja poikin kaupungin katuja ja sen sokkeloisia kujia. Miltei kaupungin keskustassa on Hoan Kiem järvi, jota kiertää verraten mukava käppäilyraitti. Raitin varsi on kovin suosittu oleskelu- ja ajanvietepaikka niin paikallisille kuin turisteillekin ja varsinkin illalla raitilla tuli vastaan monia kuntoilijoita, olipa rannassa yksi tanssiporukkakin harjoittelemassa tanssiesitystään. Järven läheisyydessä sijaitsee myös kuuluisa vesinukketeatteri, jonka esityksen kävimme yhtenä iltana katsomassa. Vaikka kieltä ei osaakaan, tunnistaa kyllä esitettävän tarinan kertovan Vietnamin historiasta. Nukkeja liikuttelevat bambukeppien avulla esiripun takana olevat teatterilaiset, näyttämönä toimii suuri vesiallas. Ylhäällä lehterillä on orkesteri ja solisteja, jotka laulavat ja musisoivat esityksen aikana. Erikoinen esitys. Siis hyvässä mielessä.

 

 

 

 

 

Mitä tuumimme Vietnamista?

Tullessamme Kampodžasta Vietnamin puolelle huomasimme eron yleisen siisteyden suhteen olevan ilmeinen. Vietnamissa on paljon vähemmän roskaa ja jätettä kaduilla ja katujen varsilla kuin naapurimaassa. Lisäksi koko yleisilme on siistimpi ja jollainlailla huolletumpi, toki onhan Vietnam jokseenkin vauras maa Kambodžaan verrattuna. Jalkakäytävät ovat täälläkin kyllä täysin muussa käytössä kuin mihin olettaisi niitä käytettävän. Niillä esimerkiksi myydään tavaraa ja kaikenlaista elintarviketta, valmistetaan ruokaa, syödään ruokaa (lasten muovituoleja ja -pöytiä on jalkakäytävillä pikku ravintoloiden ja kuppiloiden edessä ja niissä istutaan ja ruokaillaan, nautitaan kupponen kahvia tai pelataan lautapeliä tai korttia), tiskataan asitioita, korjataan mopoja, säilytetään mopoja, ajetaan mopoilla….jalankulkija poukkoilee sitten tuolla välissä, yleensä joutuu loikkimaan tien puolella.

 

 

 

 

Vietnamin liikenne on yhtä kaoottista kun naapurimaidenkin, jos ei vähän enemmänkin. Mopoja on liikkeellä miljoonittain, jos et ole joka hetki varuillasi, alle jäänet. Mopon kyydissä pääsee liikkumaan yleensä koko perhe, kolmesta neljään ihmistä mahtuu menopelin päälle oikein hyvin, viisikään ei ole harvinaisuus. Mopon takaritsalla syödään, nukutetaan lasta, syötetään lasta, sometetaan, kuljetetaan kanoja, sikoja sekä kuutioittain tavaraa. Siinä osanen siitä, mitä liikenteessä tuli nähtyä. Taksit täälläkin yrittävät nyhtää turistipoloilta ylisummaa kyytimisestä, siksi uber on turvallinen ja helppo vaihtoehto liikkumiselle ainakin isoissa kaupungeissa. Jopa oppaamme Halong Bayn risteilyllä suositteli ehdottomasti käyttämään tavataksin sijasta uberia. Niin mekin suosittelemme (olemme olleet reissumme alusta lähtien uberin käyttäjiä aina kun vaan sellainen on ollut saatavilla).

 

 

Vietnamissa ei kulkukoiria kaduilla tai katujenreunustoilla pahemmin näkynyt. Täällä koira pistetään pataan ja syödään. Itse emme koira-ateriaan törmänneet, ainakin luulemme niin (tässä luulossa on hyvä elää). Pikku hiljaa Vietnamissa oloaikana tulikin yhä useammin tilattua ravintolassa vain kasvisruokaa. Kanakin alkoi yhtäkkiä näyttämään koiralta.  Koiria vietnamilaisilla on kyllä lemmikkeinä mutta nämä lemmikit ovat tiukasti valvonnassa, yleensä kytkettyinä. Muutamia chihuahuaita pyöri joidenkin putiikkien edustoilla irrallaan, mutta omistajat pystynevät luottamaan siihen, ettei kukaan näe vaivaa laittaa ruokaa moisesta, jossa isoa on vain pullollaan olevat silmät.

Muutoinkin ruokapuoli oli meidän mielleemme Vietnamissa himppusen erikoista. Miltei kaikissa ruoka-annoksissa oli hallitsevana makuna korianteri, joka maistui ainakin ruokarajoitteisen suuhun ei niin hyvälle. Toki muitakin yrttejä käytetään ruokien valmistamisessa ja maustamisessa täällä paljon. Kananmunaa oli myös melko useassa ruoka-annoksessa mukana erilaisesti valmistettuna. Täältähän saa myös munakahvia, mutta se jäi meiltä kokematta. Mutta maassa maan tavalla eli turha meidän on nyrpistellä nenäämme heidän tavoilleen syödä koiraa tai kanan sydäntä tai mahapötsiä, nämä kuuluvat oleellisesti tähän ruokakulttuuriin ja me syömme vieraina sitä, mitä täällä tarjotaan. Eli kasvisruokaa.

 

 

 

 

Vietnamissa ilmasto taisi olla kuuminta koko reissullamme, eli täällä oli suoraan sanottuna helvetin kuuma. Luulin jo Siem Riepissa, että olimme löytäneet kuumimman paikan, mutta yleisesti kyllä Vietnam on ollut kuumempi, ainakin tähän aikaan vuodesta. Paitsi tietysti tuolla vuoristossa ja Da Latissa, jossa kävimme matkamme aikana. Siellä oli vilpoisempaa ja sitten tietenkin ihan pohjoisosassa Vietnamia, joka jäi tällä kertaa ikäväksemme käymättä. Vettä ei monestikiaan reissumme aikana sadellut, viimeisinä päivinä Hanoissa tulikin sitten vettä ihan urakalla, ihan taas kuin Esteristä itsestään.

 

 

Sitten itse nämä vietnamilaiset. Iloisia, hymyileviä, ystävällisiä, avuliaita, kohteliaita, sydämellisiä…mitä ylistäviä adjektiiveja vielä keksisinkään. Nämä ihmiset saavat hymyn myös välillä niin väsyneen ja uupuneenkin turistin kasvoille, näiden ihmisten vuoksi Vietnamissa oli hyvä olla. Ja näiden ihmisten vuoksi Vietnamiin ehkä joskus vielä palaamme.

 

 

Nyt on siis Vietnami  jo hyvästelty ja taakse jätetty, käyty Kuala Lumpurissa sairastamassa flunssa ja lennetty jo tänne Bangkokiin pariksi päivää, koska täältä saimme suhteellisen edukkaat lennot Eurooppaan. Ensi yönä lennämme sitten Dubain kautta Romaniaan ja haahuilemme muuallakin päin Eurooppaa jonkin aikaa. Siitä suunnitelmasta sitten lisää tuonnempana.

Mukavaa syyskuun vimppaviikkoa, rakkaat blogimme lukijat, missä sitten ikinä lienettekin!