Klikkaa meitä- somen koukuttava maailma

Ennen reissuun lähtöämme kirjoittaja tiesi todella vähän somemaailmasta, toisin sanoen ei juuri mitään. Toki tiedossa oli, että on olemassa facea ja instaa, hästäkiä ja kaikenlaista muuta täkiä, mutta itse en ole ollut  koskaan aikaisemmin osallisena missään näistä. Olenpa jopa mennyt joskus jossain mielenhäiriössä sanomaan, ettei minulle varmasti ikinä tule tarvetta liittyäkään mihinkään somehömpötyksiin, esimerkiksi faceen. Pyöritellyt silmiäni ja ihmetellyt, kun ystävät ovat kertoneet, mitä kaikkea faceen ovat laittaneet ja kuinka kauan siellä tulee yleensäkin aikaa vietettyä. Eikö ihmisillä ollut parempaa tekemistä? Kuinka he uskalsivat tehdä elämästään niin julkista? Eikö heillä ollut muuta elämää? Hmph. Eli kirjoittaja on ollut ennen tätä reissuamme varsinainen someneitsyt.

 

Pohdimme pitkään ennen matkaan lähtöä sitä, kuinka julkisen matkastamme tekisimme. Joiltain aiemmilta reissuiltamme olemme myöskin pitäneet matkablogia, mutta suojattua sellaista. Blogia on päässyt lukemaan vain salasanalla varustettuna ja tuon salasanankin annoimme vain kaikkein läheisimmille. Nyt sitten pohdinnan ja muiden reissulaisten matkablogeihin tutustumisen jälkeen ajattelimme uskaltaa julkistaa myös oman reisumme. Sehän tiesi sitten sitä, että oli liityttävä myös someen. Somessa emme ole kuitenkaan yksityishenkilöinä vaan ihan reppureissaajina. Tietyn yksityisyyden halusimme myöskin pitää, joten olemme tosi harvakseltaan julkaisseet kuvia itsestämme. Mukaanhan meidän matkaamme lähti pari stunttia (legoukot), mutta ne ovat nykyään miltei aina päissään kun litkivät koko ajan Heikkiä ? (siis stuntit, ei me!) Luuhaavat jossain baarissa varmaan tälläkin hetkellä.

 

 

Eli liityimme siis Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin. Lisäksi tuli mukaan Vimeo ja Youtube lähinnä videoiden tekemistä varten. Ja olipa muuten kirjoittajalle extra jännittävää tehdä näihin sitten se ensimmäinen ”lähetys”! ”Onnistuuko se, katsooko sitä kukaan, peukuttaako kukaan, mitä jos kukaan ei peukuta, kukaan ei ole peukuttanut vieläkään, jippii, nyt on ensimmäinen PEUKUTUS!” Ja tuo eka peukutus tuli yhdeltä miniältämme, jolle kirjoittaja laittoi viestin, että nyt on ensimmäinen päivitys facessa valmis, käypä peukuttamassa. Ja niin oli reissumme ensimmäinen peukutus syntynyt maailmaan, pikkuisen sitä tietysti himmensi se, että se oli tehty vähän niin kuin kehoituksesta (millään muotoa ei käskystä!). Mutta peukutus yhtäkaikki! (puhutaanko nykyään enää edes peukuttamisesta?) Someneitsyyteni oli siis totaalisesti menetetty. Miespuoliselle matkustajalle tuo somemaailma on ollut tuttu jo aiemmin oman yrityksen kautta, joten hän on ollut hieman maltillisemmin iloinen noiden peukutusten suhteen.

 

 

Matkablogimme laitoimme siis myöskin nettiin julkisesti luettavaksi. Alkuun ajatus, että ihan ventovieraatkin voisivat lukea (ja arvostella) kirjoittajan sepustuksia ja matkamme aikaisia tapahtumia, tuntui melko pelottavalta. Mutta nyt muutaman postauksen tehneenä ei enää pohdi sellaisia, että mitähän kaikki tästäkin postauksesta ajattelee, vaan sitä kirjoittelee aina vaan innokkaammin. Sisältöpuoli mietityttää kuitenkin aina vaan enemmän, onko kirjoitus sittenkään ”matkablogikelpoista”.  Meillä on osimmoilleen sellainen työnjako tämän blogin koostamisen suhteen, että naispuolinen matkaaja kirjoittaa tekstiä ja miespuolinen suorittaa tuon visuaalisen puolen, eli valokuvat ja videot ovat hänen käsialaansa. Muutaman postauksen miespuolinen matkaajakin on tehnyt ihan kokonaisuudessaan. Stuntit ovat sitten mukana blogin teossa, miten kännäykseltään aina mitenkin kerkiävät.

 

 

 

Hotellihuonetta varatessahan jo yksi kriteeri on, että siellä on ilmainen ja hyvä netti. Tuosta hyvyydestähän ei voi kyllä koskaan tietää, ainahan ne näyttävät vähän pätkivän. Jotain kertoo myös se, että kun saavumme uuteen maahan, on kipin kapin juostava hankkimaan uusi prepaid-kortti, että saa tuon sometuksen toimintaan ilman pitkiä katkoksia. Ja tosi tärkeää on, että oma hotspotti kulkee aina laukussa, some on siten koko ajan saatavilla. Nukkumaan mennessä täytyy pikaisesti vilkaista vielä, onko somessa mitään uutta ja aamuisin täytyy tarkistaa heti mahdolliset yöaikaan sattuneet sometapahtumat. Tämän ”rituaalin” edelle menee ainoastaan aamuisin vain aamukahvi.

 

 

Matkamme edetessä olemme saaneet ihan oikeesti omia seuraajia tuolla somessa. Hitsi, että tuntuu hyvältä, kun ajattelee, että joku haluaa oikeasti seurata meitä ja matkaamme. Ja vielä ihan kehoittamatta. Facepäivityksen jälkeen täytyy pysytellä pitkään linjoilla ja katsoa mahdollisten peukkujen määrää, samoin instassa kuvan julkaisun jälkeen. Tykkääkö kukaan, onko tullut mahdollisesti uusia seuraajia? Miltei kai voi sanoa, että kirjoittajasta on tullut someriippuvainen, oikea kunnon someholisti. Eikä tuo miespuolinen matkaajakaan kauaa somesta pois ole, hanakasti hänkin kaikki peukutukset, tykkäykset ja seuraajat noteeraa. Blogipostaukseen jos on joku kommentoinut jotain, niin se on kuulkaa riemun paikka. Huvittavaa tässä meidän someilussa on se, että kun joku kiittää instassa kahdennettatuhannetta seuraajaansa, meillä oli eilen juhlapäivä, kun faceseuraajia tuli täyteen 60 ja instassa 30. Eli kiitos merviÖ ja ksyrjan!!!!! Olemme teistä valtavan onnellisia! We aarili häpi, häpi, häpi ?

 

 

Pakostakin on ruvennut miettimään myös somen vaikutusta reissaamiseen. Alkaako some jossain vaiheessa liiallisesti johdattelemaan ja ohjailemaan sitä, minne menemme, mitä teemme ja millaisia kuvia otamme. Tuleeko reissusta meidänlaisemme vai sellainen, millainen some haluaa sen olevan? Kirjoittaja on ainakin huomannut itsestään sen, että on alkanut  miltei liiallisesti miettimään, millaiselta reissumme näkyy toisten silmissä. Pitäisikö meidänkin käydä tuolla, koska muutkin bloggarit ovat siellä käyneet, tuota paikkaa ovat kehuneet ja tuota moittineet. Ja tuolla on aivan pakko käydä, mitähän kaikki ajattelevat, jos emme käy…. Kehtaammeko blogiin laittaa, että olemme maanneet kaksi päivää hotellihuoneessa, syöneet roskaruokaa, mussuttaneet suklaata muutaman kilon ja katsoneet kymmenen elokuvaa C-morelta putkeen, kun huoneen ulkopuolella on paratiisi, joka kutsuu näkemään ja kokemaan (missään nimessähän tällaista emme ole tehneet!!!!). Kuvia ottaessa kuvakulmaa tulee väkisinkin säädettyä siten, että kuvasta tulisi mahdollisimman insta-kelpoinen. Ja jotainhan täytyy koko ajan someen laittaa, että nämä ihanat seuraajamme saavat jotain seurattavaa. Että pysyvät. Että tykkäävät.

 

Joten ihanat blogimme seuraajat, facessa peukuttajat sekä instassa tykkääjät: hyvää elokuun ekaa viikonloppua Teille, missä ikinä sitten olettekaan! Me olemme teistä sanomattoman kiitollisia! ?