Hurukyytiä Kroatiaan

Nyt olemme sen verran jäljessä tässä matkablogissa, että pitää ihan kiirehtiä saadaksemme itsemme kiinni. Joten painakaahan siis villamyssy syvemmälle korville ja karvalakin nyörit tiukemmalle sillä nyt mennään hurukyytiä Slovakian Bardejovista Kroatian Splitiin. Väliasemilla viivähdämme vain hetken mutta siinä kerkiää kyllä hyvin käydä hieman jaloittelemassa tai hakemassa jääkaapilta jotain purtavaa.

Päätimme siis lähteä Bardejovista junalla Presovin kautta Kosiceen joka on Slovakian toiseksi suurin kaupunki. Matkan edetessä kuitenkin tuumasimme, että miksi tyytyä toiseksi suurimpaan kun seuraavan junan päässä olisi se suurin, joten jatkoimme junamatkaa suoraan Kosicesta Bratislavaan, Slovakian pääkaupunkiin. Bratislavassa viivyimme kaksi päivää ja siinä ajassa kerkesimme oikein hyvin käydä ihastelemassa yleisimmät kaupungin tarjoamat nähtävyydet, Bratislavan linnan ja vanhan kaupungin sekä Tonava kaunoisen ylittävän sillan kupeessa olevan ufo-ravintolan.

Bratislavasta matkamme jatkui Flix-bussilla kohti Kroatian Zagrebia, joka oli alunperin meillä vain välietappi matkan jatkuessa Zadariin, Kroatian rannikkokaupunkiin. Bussimatka Zagrebiin ajettiin Itävallan ja Slovenian kautta, Wienissä oli bussin vaihto. Nopea sellainen, joten Wienissä ei keretty ostamaan asemalta kuin take away-kahvit mukaan ja matka jatkui. Jo Wienissä Toivakan olo alkoi olemaan kovin flunssainen ja kohta alkoi Pasanenkin niiskuttamaan.

Zagrebiin päästyämme olimme jo molemmat melko huonossa hapessa ja jouduimmekin yhden yön sijasta olemaan Zagrebissa kolme yötä, että saimme itsemme jonkinlaiseen kuntoon jatkaaksemme matkaa. Pasanen hieman parempikuntoisena haki kaupasta hunajaa kuuman veden sekaan sekoitettavaksi ja hieman syötävää, muuten makasimme kolme päivää hotellihuoneessamme reporankoina kooman kaltaisessa tilassa.

Kun happi alkoi taas kulkemaan muun kuin ihohuokosten kautta jatkoimme matkaamme bussilla Zadariin. Toivakan kurkkukipu ei vaan hellittänyt vaan tuli niin kipeäksi, että Zadarissa olikin sitten jo etsittävä lääkäri kurkkuun katsomaan. Etsimme Googlen avulla lähimmän sairaalan ja käppäilimme sisään ensiapuun ja kerroimme vaivan. Eurooppalaisella sairausvakuutuskortilla Toivakka pääsi n. 20 minuutin odottelun jälkeen lääkärin vastaanotolle joka kurkkasi Toivakan kurkkuun, kirjoitti antibioottireseptin ja 5,82 euron maksun jälkeen lähdimme sairaalasta.

Huvittavaa oli se, kun epikriisiin oli kirjoitettu, että Toivakalla näytti olevan sisäelimetkin kunnossa, pernakin ihan normaalin kokoinen. Mietimme, että hyvin näki lääkäri nuo sisäelimet vain kurkkuun katsomalla, olipa vallan hyvä lääkäri. Muutaman päivän päästä kova antibioottikuuri alkoi puremaan ja Toivakan kurkkukivusta oli jäljellä vain ikävä muisto. Ja hiivatulehdus.

Zadarissa asustelimme airbnb-tyyppisessä huoneistossa joka sijaitsi omistajaperheen alakerrassa. Huoneisto oli kerrassaan sievä ja koska varustukseen kuului myös pesukone pesuaineineen saimme pestyä tuolla myös pikkuruisen vaatevarastomme. Huoneisto sijaitsi myös ihan mukavan kävelymatkan päässä Zadarin rantaa ja vanhaa kaupunkia.

Myös Zadarissa ovat roomalaiset luuhailleet aikoinaan laajentaessaan Rooman valtakuntaa. Kaupungissa on jäljellä paljon rooman valtakunnan aikaisia (v.100-300 jk) raunioita sekä museo jossa oli esillä tuolta ajalta säilyneitä lasiesineitä. On kerrassaan ihme, että nuo lasiset esineet ovat säilyneet niin kauan maaperässä, toki suurin osa oli ollut löytöhetkellä palasina ja ne sitten jollain Bostikin tapaisella liimalla eheytetty.

Zadarin rannassa on pitkä promenadi kävelijöille ja pyöräilijöille ja promenadin toisessa päässä on aurinkopaneelein päällystetty alue joka illan tullen syttyi valaisemaan pimenevää ranta-aluetta. Ihan aurinkopaneelien vieressä soivat meriurut. Mereltä rantautuvat aallot saivat aikaan rannan portaikossa oleviin reikiin painetta ja niistä kuului sitten urkumusiikin kaltaista ääntä. Meistä se ääni kuulosti kyllä hieman samalta kuin musiikki jossain kauhuelokuvassa.

Zadarista siirrytäänkin seuraavaksi bussilla Splitiin, onhan sinulla nyt vielä jäljellä matkaevästä noin parin tunnin bussimatkalle. Splitiinhän meidän ei alun perin pitänyt mennä lainkaan, mutta kun huomasimme, että sieltä pääsisi kätevästi lautalla Italian puolelle, niin sinnehän me sitten suuntasimme. Kovasti ei tehnyt mieli mennä tällaiseen valmiiseen turistikaupunkiin, mutta onneksi menimme sillä Splitissä on todella upea vanha kaupunki, jossa on muunmuassa hyvin säilynyt 300-luvulta peräisin oleva suuri roomalainen palatsi. Eikä ainakaan tuolloin kaupungissa ollut turisteja ihan hirveästi joten ihan rauhassa saimme ihmetellä ja ihastella kaikkea kaunista. Tosin lomasesonkikin alkoi olla jo ohi, mutta niinä päivinä kun kaupungissa olimme, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli n. 23 astetta. Eli ihan oli mukavat lomakelit.

Vielä olisi jäljellä laivamatka Italiaan, jaksatko olla vielä hetken mukana? Laivamatka Splitistä Italian Anconaan kesti noin 11 tuntia eli vähän niin kuin olisi risteillyt Helsingistä Tukholmaan. Laiva lähti illalla klo 20 ja oli Anconassa seitsemän jälkeen seuraavana aamuna. Laivaan nouseminen oli vähän konstikasta kun ei siihen ollut oikein mitään opastusta. Aikamme portilla odoteltuamme käppäilimme sitten muiden matkustajien perässä autokannelle autojen sekaan ja sieltä portaita pitkin ylös laivaan. Aika erikoinen laivaan nouseminen mutta maassa maan tavalla tai maasta pois, kuten meillä siinä vaiheessa aikomuksena olikin.

Meillä ei ollut laivassa hyttiä vaan ainoastaan varatut istumapaikat, mutta koska laivassa ei ollut hirveästi matkustajia, niin pääsimme valloittamaan itsellemme omat penkkirivit joissa sitten koisimme yön kumpikin tahollamme vaihtelevalla menestyksellä. Laiva oli kyllä kaikista ankeista ankein niin sisustukseltaan kuin palveluiltaankin, ravintoloita oli kaksi mutta sieltä ei oikein saanut mitään syötävää, paitsi kälyisiä kuivia sämpylöitä. Juotavaa olisi saanut sitten senkin edestä. Siksi olikin ihan hyvä, että matka oli yöaikaan, saimme kuitenkin jonkin verran nukuttua vaikkakin nälkä kaiveli sisuksia. Laivassa ei ollut myöskään kovinkaan lämmin joten Toivakan työkaverin kutomat villasukat saivat monia kaipaavia katseita Pasaselta joka matkalle lähtiessä totesi, ettei hän reissussa mitään villasukkia tule tarvitsemaan.

Keli oli ihan loppumatkaan asti hyvä, laiva putputteli tasaiseen tahtiin halkoen Adrian meren lempeitä aaltoja. Aamuyön tunteina alkoi kuitenkin kunnon ukkosmyräkkä, tuuli keinutti melko hurjanlaisesti laivaa ja salamat valaisivat tuon tuostakin taivaan rantaa. Vettäkin tuli ihan kaatamalla. Tuosta laivan keinumisesta ei etenkään Toivakka ollut kovin mielissään mutta hiiohoi, onneksi Italian rannikko häämötti jo näköpiirissä!

Ukkosmyräkän saattelemina saavuimme siis Italiaan, toivottavasti selvisit sinäkin laivamatkasta ihan kunnialla. Nyt voit jo löyhätä karvalakin nyörejä, hengähtää, keittää kahvit ja ottaa vaikka pakkasesta korvapuustin sulamaan. Jatketaan matkaa Italian maaperällä seuraavassa postauksessa, kyyti on ihan yhtä vinhaa kuin tälläkin matkalla. Iso kiitos sinulle matkaseurasta, oli oikein mukavaa kun olit mukana!