Da Lat – kukkaloistoa vuoristossa

Da Lat on kaupunki vuoristossa, suurin piirtein keskiosassa Vietnamia. Kaupunki sijaitsee 1500 metriä meren pinnan yläpuolella ja siksi siellä onkin vähän viileämpi ilmasto, sellainen vuoristoilmasto. Päivälämpötilat keikkuvat päivisin 22-25 asteessa ja öisin lämppäri putoaa tuonne 15 asteeseen eli peitto pysyi täällä tiukasti pussilakanan sisällä öiseen aikaan. Yleensä olemme hotelleissa tuon peiton heittäneet kaappiin ylähyllylle, nukkuneet vain lakanan alla ja hyvin on tähän asti tarennut. Täällä tahtoi yöllä tulla vilu peitosta huolimatta. Kirjoittaja kaipasikin kovasti matkan varrella pois laittamaansa muumi-pyjamaa. Pitkät housut ja takit oli kaivettava esille matkalaukun uumenista, jossa ne olivat saaneet rauhassa alkaa haista pahalle. Myös sukat ja pitkähihainen paita oli etsittävä aina iltaisin päälle, eivätkä ne haisseet sen paremmalle kuin takitkaan.

 

 

Bussimatka Ho Chin Minhista Da Latiin kesti noin seitsemän tuntia, matka taittui taas sellaisella mukavalla sleeping bussilla. Varsinkin loppumatkalla tie oli hyvin mutkaista ja nousua koko ajan, aika hienoja vuoristomaisemia näimme tuon bussimatkan aikana. Mitä korkeammalle vuoristossa menimme, sen mäntyisemmäksi kävi puusto ja jossain vaiheessa maisema oli kuin suoraan Punkakaharjulta. Perillä hotellilla olimme iltasella joskus kahdeksan aikoihin. Matkan aikana pidettiin yksi tauko, jolloin sai käydä ruokalassa syömässä ja vessassa kyykkypissalla (vessoissa on oikeesti vain lattiassa reikä, tosin posliinilla vuorattu.) Me söimme tuolla ruokalassa vaan sämpylät, koska tuossa paikassa oli ruokien nimet vain vietnamilaisittain (ei kuvia) ja vietnamin kieltä emme vielä ole oppineet (paitsi Tsin tiao tarkoittaa että moikkelis). Ja ruokarajoitteinen kirjoittaja haluaa kyllä aina melko tarkasti tietää mitä luukusta sisään on menossa.

 

 

 

 

Nuo Futan linkit (näillä olemme täällä matkanneet) ovat kyllä erinomaiset matkustaa. Bussit ovat verraten uudehkot ja siistit, ja nuo makuupenkit ovat todella mukavat pitkillä bussimatkoilla. Pullovesi ja kosteuspyyhe jaetaan kaikillle matkustajille.  Myöskin fleecepeitot ovat jokaisen matkaajan penkillä, mutta ne eivät ole pussitettuja joten edellisen matkaajan partikkeleita varmaankin peitosta löytyy.

Hotellimme Da Latissa oli tasoltaan keskinkertainen, 16 dollaria kaksi yötä. Ei todellakaan paha hinta, aamiainen kuului vielä huoneen hintaan. Vaikkakaan yleisilmeeltään tämä hotelli ei sieltä siisteimmästä päästä ollutkaan, huone oli kuitenkin puhdas ja siisti, toki melko vaatimaton. Koska huomasimme, ettei kaksi päivää riitä meille mitenkään koko kaupungin näkemiseen, otimme samaisesta hotellista heti seuraavana päivänä vielä kaksi lisäyötä. Jouduimmekin pulittamaan noista kahdesta lisäyöstä jopa 25 dollaria, koska Vietnamissa oli itsenäisyyspäiväviikonloppu ja niinpä kaikissa hotelleissa olisi täyttä ja huoneista tulisi olemaan pulaa. Emme kyllä sitten ainakaan meidän hotellissamme huomanneet tuota ennustettua väen paljoutta. Aamiainen koostui kahvista (varpaan kynsien rullaaja), munakokkelista ja sämpylästä. Aamiainen tarjottiin kerrostasanteella, jossa oli lattialla muutama patja ja kaksi pöytää, joista toisessa oli melkoinen tyyny- ja peittomyttyvuori. Me saimme aamiaisemme onneksi siihen tyhjempään pöytään. Kahteen lisäyöhön emme sitten enää aamiaista ottaneet vaan söimme omat kaurapuurot huoneessamme.

 

 

Da Lat on hyvin kaunis kaupunki, täynnä kukkia, upeita puita, pensaita ja istutuksia ja asukkaina iloisia, ystävällisiä ihmisiä. Jos asuinpaikan kauneus määrittää ihmisen onnellisuuden, Da Latissa asuu hyvin onnellista kansaa. Kaupungin laitamilla ja vuorten rinteillä on tuhansittain kasvihuoneita ja -tarhoja joissa kasvatetaan kaiken maailman kukkia, vihanneksia ja kasviksia (kirjoittajan hortonomian tietämys yltää erottamaan suurin piirtein ruusun ja sipulin). Teiden vierukset pursuilevat kukkaistutuksia ja pensaita, kukille on jopa omistettu ihan oma teemapuistonsakin, joka sijaitsee ihan keskustan tuntumassa olevan järven rantamailla. Tuo järven seutu onkin hyvin rauhoittava alue kaupungin kupeessa, keskustaan siitä on matkaa alle kaksi kilometriä. Järveä pääsee kiertämään esimerkiksi hevosrattailla, joiden kärryt ovat kuin satujen prinsessarattaat. Kaikkialla on siistiä, roskaläjiä ei juurikaan tästä kaupungista löydy.

 

 

 

Skootterihan se oli taas otettava alle, että pääsimme kunnolla kaupunkia ja sen lähitienoota tutkiskelemaan. Ensimmäiseksi meillä oli tarkoitus mennä Elefantti putouksille, näitä putouksia oli hehkutettu kovasti jossain julkaisussa. Skootterin saimme päiväksi vuokralle viidellä dollarilla, tosin sitä piti muutama hetki odotella hotellin aulassa, että se saatiin toimitettua meille jostain kauempaa. Respan nainen kertoi meille, että tuonne putouksille olisi kyllä melkoisen pitkä matka, mutta eihän meitä se haitannut, we have time! Loppujen lopuksi me ei sitten päästy koko putouksille. Alkuunsa me ei millään löydetty putouksille vievää tietä, ja sitten kun lopulta oikea tie löytyi, eräs mopoileva mieshenkilö käännytti meidät takaisin, käännyttämisen syy ei meille selvinnyt. Mies ei puhunut eikä pukahtanut vaan kansainvälisin käsimerkein ilmoitti tylysti, että kääntykäähän sinne mistä tulittekin. Eli peukkua olan yli. (Tämän miehen koti ei ollut varmaankaan Da Latissa, koska oli noinkin tyly ihminen. Da Latissa ei voi asua tylyjä ihmisiä.)

 

 

No, me unohdettiin sitten koko Elefantti putoukset ja ajeltiin pitkin poikin Da Latin kaupunkia ja kaupungin reunustoja. Liikenne oli täälläkin melko huimaa, varsinkin kaupungin keskustassa ja asuintaajamissa. Mopoja oli liikenteessä tuhansia ja sekaan oli vain mentävä, jos mieli edes jotenkin liikennevirran tahdissa pysyä. Varsinkin ajo liikenneympyröissä tuntui olevan välillä melkoista onnenkaupaa. Ennen pimeän tuloa aiottiin vielä käydä köysigondolilla ihastelemassa vuoristomaisemaa, mutta melkoisen äksyn ja kiukkuisen oloinen vartija (hänkään ei varmaan asunut Da Latissa vaan jossain rumassa lähipitäjässä) kertoi meille, että ”köysirata on kiinni, huomenna uudestaan ja nyt hus, hus matkoihinne siitä.”

 

 

Pyysimme hotellilla saada skootterin vielä seuraavaksi päiväksi ja sehän kyllä onnistui, mutta päivävuokra oli noussut kahdeksaan dollariin,  ”koska oli itsenäisyyspäiväviikonloppu.” Siispä maksoimme mukisematta kahdeksan dollaria (saattoi kirjoittaja ehkä vähän mukista ihan periaatteesta). Ajoimme siis seuraavana päivänä skootterilla lähempänä sijaitsevalle vesiputoukselle eli Datanlalle. Hieno oli tämäkin vesiputous vaikkakaan ei ollut kovin iso. Sitäkin isommin oli sitten kaikenlaista oheistoimintaa sijoiteltu putouksen liepeille. Oli ravintolaa, kahvilaa, myyntikojua jos jonkinlaista, liuku- ja köysirataa ynnä muuta. Olipa vieressä ihan kunnon kokoinen seikkailupuistokin. Sellainen, kuin Jyväskylän Laajavuoressa. Liikkeellä oli valtavasti ihmisiä, monilla oli pitkä viikonloppuvapaa tuon itsenäisyyspäivän vuoksi.

 

 

 

Gondolillakin pääsi vihdoin miespuolinen matkaaja ihastelemaan vuoristomaisemaa kirjoittajan jäädessä ihan varmuuden vuoksi tennaritasolle. Ei ollut kuitenkaan kovin korkealla tuo köysirata mennyt, joten kirjoittajakin olisi ehkä tuolla pysynyt järjissään (on kovasti korkeanpaikankammoinen), mutta kun ei voi tietää aina ennakkoon.  Hyvään aikaan olimmekin aamusta liikenteessä, sillä kirjoittajan odotellessa lähtöpaikalla pihaan kaarsi linja-auto toisensa perään tuoden sadoittain innokkaita köysiradalle haluajia.

 

 

Toinen päivä syyskuuta oli sitten se Vietnamin itsenäisyyspäivä. Vietnam oli ennen itsenäiseksi julistautumista Ranskan siirtomaavallan alla. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 Vietnam julistautui siis itsenäiseksi, mutta se ei käynyt silloin ihan noin vaan Ranskalle ja Vietnam tunnustettiinkin vasta vuonna 1954. Ranskalaisuus näkyy vielä esimerkiksi täällä Da Latissa arkkitehtuurissa sekä ruoassa ja onhan täällä ihan oma ranskalainen alueensakin.

 

 

Me vietimme tuota juhlapäivää ensin päivällä kukkapuistossa käyskennellen ja sitten myöhemmin illalla järven rannalla istuskellen. Kukkapuisto oli ihan nimensä veroinen, kukkia ja kukkaistutuksia ylen määrin. Kaunistahan tuolla oli katsella erilaisia kukkia, puistoon oli siroteltu myös sinne tänne joitain muovisia satuhahmoja ja eläimiä. Käppäilimme puistossa käynnin jälkeen melkein sen järven ympäri ja monet ohikulkijat ja penkeillä istujat huutelivat meille hellouta ja vilkuttelivat, varsinkin nuoret. Monia kiinnosti myös se, mistä olemme kotoisin ja kun saivat tietää, että Suomesta ollaan, niin heti tiedettiin Helsinki ja Nokia. Moni kaivoikin siinä samalla Nokian kännykän povitaskustaan. Kävimme myös polkemassa semmoisella joutseneksi naamoidulla polkuveneellä pitkin järveä ja tuo polkeminen osoittautukin melko haasteelliseksi hameeseen pukeutuneelle kirjoittajalle. Siinä piti tehdä muutama hattutemppu, ettei kirjoittajan alkkarit vilahdelleet vietnamilaisen juhlakansan kauhistukseksi siinä polkuvenettä polkiessa. Muutaman ylimääräisen hymyn saimme osaksemme kuitenkin.

 

 

 

Illalla vielä palasimme järven rannalle kasomaan olisiko jotain juhlallisuuksia näkyvissä mutta mitään suurempaa ihmeellistä ei ainakaan tuo järvenranta tarjonnut. Tosin olimme melko aikaisin liikkeellä, pimeä oli juuri koittanut. Paljon oli kuitenkin kansaa ja etenkin perheitä liikkeellä, useimmat olivat pukeutuneet juhlan kunniaksi ykköstamineisiinsa. Pienillä lapsilla oli miltei kaikilla paksut karvalakit päässä ja toppatakit tiukasti ylös asti kiinni, olihan lämpötila enää illalla vain jotain 20 astetta. Järven keskiosaan oli laitettu hienot valaistut lootuksen kukat ja pimeällä pelkät järveen heijastuvat kaupungin valotkin näyttivät hyvin kauniilta. Aikamme valaistuksia ihasteltuamme ja kuvattuamme sekä Tigerit (oluttölkköset) kumottuamme lompsimme kämpille nukkumaan. Hyvää itsenäisyyspäivää Vietnam!

 

 

 

 

Seuraavana aamuna hyvästelimme Da Latin ja jatkoimme matkaa, Hanoi on sitten se meidän lopullinen päämäärämme täällä Vietnamissa. Da Nang olisi seuraava etappimme matkalla Hanoihin, mutta koska Da Latista on 14 tunnin bussimatka Da Nangiin, ajattelimme pysähtyä siinä välillä olevaan kaupunkiin, Tuy Hoaan. Juutuimme kuitenkin sinne pariksi päiväksi, koska emme saaneet bussilippuja eteenpäin, kaikki bussivuorot Da Nangiin olivat täynnä pari seuraavaa päivää. Mutta kun hokasimme, millaiseen paikkaan olimme päätyneet, päätimme olla tässä upeassa merenrantakaupungissa vielä pari lisäpäivää. Täällä on nimittäin aivan uskomattoman kaunis ja rauhallinen meren ranta!

Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa, nyt rentouttavia syyskuun iltoja sinulle, missä sitten ikinä lienetkin.

Ja kyllä, ehdottomasti kannatti tehdä tuo koukkaus Da Latiin!

 

Tässä vielä hieman Da Latin kukkaloistoa, olkaapa hyvät!