Vuoden 2017-18 reppureissullamme otimme uuden vuoden vastaan Sydneyssa ja olihan se sellainen once in lifetime-kokemus. Tuolloin odottelimme sitä maailmankuulua ilotulitusta näköalapaikalla rapiat 10 tuntia mutta olihan se paukuttelu kuitenkin kaiken odottelun väärti. Lisäksi kaupungissa silloin vallitseva mahtava juhlatunnelma painui mieliin kyllä ikuisiksi ajoiksi.
Niinpä odotukset olivat verraten korkealla, kun päätimme juhlistaa vuoden vaihtumista Bangkokissa. Sielläkin on perinteisesti aina ollut ihan kunnolliset uuden vuoden kemut mahtavine ilotulitteineen.
Jälleen Bangkokiin
Uuden vuoden aatoksi saimme suhteellisen edulliset lentoliput Da Nangista Bangkokiin joten aamulla pakkasimme rinkkamme ja reppumme, tilasimme Grabin ja hyvästelimme Da Nangin majapaikkamme. Lento Bangkokiin kesti noin puolitoista tuntia ja hyvissä ajoin iltapäivällä olimme jo laskeutuneet Thaimaan kamaralle. Jotenkin tuntuu, että olemme näinä aikoina rampanneet Bangkokissa enemmän kuin noin yleensä olisi kohtuullista. Mutta täällä siis olimme jälleen kerran ja skytrain+Grab-yhdistelmällä pääsimme kätevästi kyydityttämään itsemme hotellille.
Varaamamme hotelli oli melko kaukana keskustasta, ei nyt ihan missään mörön pyllyssä, mutta kuitenkin välimatkallisesti kaukana miltei kaikesta. Aivan hotellimme vieressä oli kuitenkin kanaali, jossa liikennöivät kanaaliveneet kuin bussit konsanaan, ja niillä pääsikin melko kätevästi liikkumaan paikasta toiseen.
Kun olimme asettuneet hotellihuoneeseemme (siis saatu leviteltyä kaikki kamamme pitkin huonetta) aloimme netistä selailemaan meille sopivia juhlintapaikkoja iltaa varten. Ravintolat ja jokilaivat olivat jo kaikki täyteen buukattuja, tosin niihin emme kovasti haikailleetkaan, sillä mukanamme olevat vaatteemme edustivat lähinnä Riepu Petteri ja -Pirjo mallistoa, eikä niillä siis mihinkään illallisbuffettiin olisi kehdannut lähteä. Päädyimme hankkiutumaan Bangkokin keskustaan Central Worldiin, jossa olisi tarjolla kaikkea kansankivaa ilotulitteineen.
Illalla matkasimme kaupungin keskustaan Grap-skytrainkombolla sillä jokiveneet eivät kulkeneet enää iltakuuden jälkeen. Vaikka saavuimme Central World-alueelle hyvissä ajoin, oli siellä jo silloin ihan hirveästi ihmisiä. Varsinainen päätapahtuma-alue oli maksullinen ja koska siellä esiintyi vain paikallisia anttituiskuja ja bessejä, jäimme suosiolla hieman kauemmaksi tapahtuma-alueesta seurailemaan thaimaalaisten juhlahumua. Kävimme kuitenkin pyörähtämässä ihan siinä päätapahtuma-alueen viereen pystytetyllä ruokatorilla. Sinnekin piti kulkea portin läpi jonka jälkeen tarkastettiin laukut, kassit ja reput. Ihmisiä oli niin paljon, ettei siellä kunnolla päässyt eteenpäin joten suuntasimme pikaisen kierroksen jälkeen suosiolla väljemmille vesille.
Koko alueella oli siellä täällä myyntikojuja, joista sai ostaa mitä ihmeellisimpiä valohärveleitä, ruokaa, limsaa, vettä tai olutta. Mekin ostimme pari oluttölkkiä ja taisimme olla siellä monituhatpäisessä ihmisjoukossa miltei ainoita jotka käppäilivät oluttölkit kädessä. Pikkuisen vaivihkaa sitten lipittelimme tölkkösemme ja siirryimme paikallisten tavoin limonadilinjalle.
Puolen yön koittaessa alkoi ilotulitus ja olihan se erityisen hieno. Vähän oltiin huonoilla paikoilla ja siksi osa ilotulituksesta jäi vielä kokonaan näkemättä. Kun tuo valospektaakkeli päättyi, alkoi kaikki paikalla olleet ihmiset suunnata alueelta pois samaan aikaan ja sekin oli jo tapahtuma sinänsä, kun eteneminen tapahtui suurin piirtein sentti kerrallaan. Suhteellisen nopeasti pääsimme kuitenkin hiissaamaan itsemme juna-asemalle. Onneksi skytrain kulki tällaisena erityispäivänä vielä puolen yön jälkeenkin, joten pääsimme kulkemaan junalla alkumatkan ja Grabilla loput. Noin puoli kahden maissa olimme viimein hotellilla ja enpä tosiaankaan muista, milloin olisimme valvoneet viimeksi niin myöhään. Tuollaisesta valvomisesta kestikin sitten toeta monta päivää.
Ei sittenkään Sri Lankaan vaan Suomeen
Saimme varattua jo Da Nangissa erittäin edulliset lentoliput välille Bangkok- Colombo muutaman päivän päähän ja samalle teimme netissä Sri Lankaan vaadittavan maahantuloilmoituksen joka maksoi 25 euroa per nenä. Tuo ilmoitus tuli miltei samantien sähköpostiin hyväksyttynä, eli on hieman samanlainen kuin jenkkeihin päin mentäessä tehtävä ESTA.
Sri Lankaan lähtemistä odotellessa suurin piirtein venyimme vain Bangkokin kaduilla, ajelimme viemärin hajuisia kanaalimatkoja jokibussilla ja kolusimme joitakin kauppahalleja. Pari päivää ennen Colombon lentoa minun vatsavaivani kävivät niin ikäviksi, että päätimme skipata varatun Sri Lankan reissun sillä kertaa ja lentää Suomeen selvittämään, mikä ihme siellä masussa vaivasi. Kerkeisihän tuonne Sri Lankaan myöhemminkin, tosin lentolippujen hinnat siinä menetimme.
Suomeen lensimme Dohan kautta, missä jouduimme odottamaan jatkolentoa mukavat yhdeksän tuntia eli yön yli. Lienee kertomattakin selvää, että oli muuten pitkä yö. Luminen Helsinki otti meidät vastaan seuraavana päivänä ja vaikka paleli ja väsytti, tuntui mukavalta olla taas kotomaassa. Helsingistä oli vielä reilun kolmen tunnin junamatka kotiin.
