Tähän alkuun aarteenetsinnän perusperiaatteet: 1. Mene lupaavan näköiselle pellolle. 2. Kävele hitaasti ja heiluttele etsintä tasaisesti edestakaisin. 3. Lupaavan signaalin kohdalla pysähdy ja ala kaivaa. 4. Kaiva kunnes kohde löytyy. 5. Totea se roskaksi. 6. Mene takaisin kohtaan 2. Jatka tätä koko päivä ja yritä olla masentumatta illan päätteeksi. Seuraavana aamuna aloita kohdasta 1. Ja niin edelleen seuraavat 12 päivää.
Aarteenetsintä on vähän kuin kalastamista, kannattaa lähteä kokeilemaan vaikka ei saalista tulisikaan. Unelma suuresta aarteesta tai vonkaleesta pitää kiinnostusta yllä vuodesta toiseen.
Päivä 1. 22.3 2022
Ensimmäinen päivä etsintäreissussa on aina jännittävä, onko laitteet kunnossa ja ladattu? Entä muut varusteet? Eväät ja juomiset? Varustelaatikkomme tuli tänne suoraan Suomesta ystävämme Timon lähettämänä, joten meidän ei tarvinnut raahailla sitä maailmalla. Check, check ja check, kaikki ok ja suunta kohti peltoja. Isäntäpariskunta oli harmillisesti sairastunut koronaan päivää ennen tänne tuloamme, joten aamulla tapasimme isäntämme Peten vain turvaetäisyyden päästä, emäntämme Sarah oli jäänyt sairastamaan kotiin. Pete oli järjestänyt meille karanteenin ajaksi kuskin, Colin nimeltään. Colin on myös alan miehiä, luotettava kuski sekä hyvä tuntemus löydöistä. Myös uusia peltoja oli luvassa Leckhampsteadista, 10 kilometrin päässä Stony Stratfordista.
Ensimmäinen pelto ei oikein tuottanut tulosta, edes jenkit eivät löytäneet mitään mainittavaa, joten vaihdoimme peltoa, mutta tuloksetta. Ensimmäinen päivä vasta, ei siis aihetta alakuloon. Huomenna varmasti alkaa tapahtumaan.
Päivät 2 – 4. 23 – 25.3 2022
Seuraavina päivinä toteutimme aarteenetsinnän periaatetta tiiviisti, muutamin pikku poikkeuksin. Toisena päivän kelan alle jäi yksi hopeinen roomalaiskolikko sekä muutama ”tavallinen” romppu”. Jenkki Marko sentään löysi yhden aika harvinaisen saxon- kolikon. Muuten päivät kuluivat rutiinilla. Aamupala, kaupasta eväät, pelloille, illalla hotelliin, varustehuoltoa ja pehkuihin.
Päivä 5. 26.3 2022
Edellisten päivien vähäiset löydöt alkoivat näkyä porukassa jo pienenä turhautumisena, joten Pete olikin saanut järjestettyä meidät Creslowiin. Näillä pelloilla olemme käyneet aikaisemminkin ja löytäneet ihan mukavasti tavaraa. Tosin ”Roman hill” oli nyt poissa käytöstä, mutta viereinen kukkula ja tien toisella puolella oleva tasainen pelto olivat käytössä. Pitkin päivää pyörimme molemmilla pelloilla ja heti aamusta kelan alle jäi lupaavasti hopeinen denarius, ihan siitä auton vierestä. Iltapäivän puolella jenkkiystävämme Chris jysäytti pienen pommin löytämällä kultaisen koriste-esineen. Alunperin oletimme sen olevan rooman-aikainen mutta tarkemmissa tutkimuksissa se todettiin saxon- ajalta olevaksi. Tämä löytö sai aikaan melkoista säpinää ja koko porukka siirtyikin kukkulan päälle etsimään mahdollisia muita esineitä. Roomalaista kolikkoa sekä muutamia keskiajan hammeredeja kukkulan päältä löytyikin.
Täytyy hieman valottaa noita löytöjen aikahaarukkaa. Roomalainen tyyppi kävelee vuonna 43-400 ja pudottaa kolikon maahan, Saxon hemmo tulee noin vuonna 1000 ja taskusta tipahtaa koriste-esine, 1600- luvulla kaveri pudottaa rahansa samalle paikalle ja vuonna 2022 sekalainen USA-Suomi ryhmä löytää ne etsimillä.
Loppupäivän pyörimme vielä Creslowin pelloilla, mutta alkoi näyttää siltä, että nämä pellot ovat antaneet mitä annettavissa on, ennen seuraavaa kyntämistä.
Päivät 6-9. 27 – 30.3
Nämä päivät olimme muutamalla uudella ja yhdellä aikaisemmin käydyllä pellolla, mutta saalis oli aika laiha. Tosin muutama keskiaikainen hammered ja roomalainen kolikko pitivät mielenkiintoa yllä. Sarahkin oli jo toipunut ja oli mukanamme pelloilla Poppy koiran kanssa. Kohta saattaa alkaa masennus.
Tähän asti kelit olivat meitä suosineet. Lämpöä oli sopivasti sellaiset 14-17 astetta päivittäin ja aurinko paistoi joka päivä. Muutoksen tuulia oli kuitenkin jo havaittavissa, nimittäin pientä tihkusadetta oli ilmassa. Sääennuste seuraavalle päivälle ei luvannut hyvää; yöllä alkaisi lumisade, joka jatkuisi aamuun. Pahimmat ennusteet lupailivat aamulla jopa kymmenen senttiä lunta maahan. Peten mukaan parikin senttiä lunta maassa täällä aiheuttaa täydellisen kaaoksen. Koulut suljetaan eikä liikenne kulje. Pääsin vähän kuittailemaan Suomen talvesta, meillä liikenne alkaa jumittamaan tuossa 20 kymmenen sentin jälkeen.
Päivä 10. 31.3 2022
Sääenuste pitikin lähes paikkansa, onneksi lunta ei kuitenkaan ollut maassa. Keli oli kylläkin hyytävä, lumikuuroja tuli välillä vaakasuoraan ja jäätävä tuuli oli todella navakkaa. Toivakka päätti suosiolla jäädä hotelliin kirjoittelemaan blogia, mutta allekirjoittanut veti kaikki mahdolliset mukana olevat vaatteet niskaan ja suuntasin kohti uusia seikkailuja. Aamupäivän haravoimme muutamia peltoja mutta olosuhteet olivat kyllä sen verran karut, että ei yksinkertaisesti vaan pystynyt. Teimme kollektiivisen päätöksen, että siirrymme loppupäiväksi jonnekin sisätilohin. Paitsi Chris, joka jäi Sarahin kanssa vielä loppupäiväksi tuuleen ja tuiskuun. Äijä mikä äijä.
Loppupäivän vietimme Bletcleyssä Parkissa, joka Alan Turingille omistettu museo. Häntä pidetään mm. Enigma salauksenpurkukoneen ja tietokoneen keksijänä. Kannattaa ehdottomasti katsoa elokuva ”Imitation Game”, joka kertoo Turingista. Mielenkiintoinen paikka, josta tosin jäi paljon näkemättä, ajanpuutteen vuoksi.
THE CRESLOW
Päivä 11 ansaitsee ihan oman otsikkonsa, koska 1.4 2022 tapahtui jotain. Aamu alkoi tavanomaisella rutiinilla, aamupalaa, eväät kaupasta, kamat reppuun ja pellolle. Keli oli jo onneksi hieman parantunut, lunta ei enää tullut vaakasuoraan, tuuli oli laantunut ja lämpötilakin jossain 10 asteen kieppeillä. Tosin iltapäiväksi lupailtiin sadekuuroja, mutta ehkä ne kestettäisiin. Ryhmän keskuudessa Creslow oli edelleen mielessä, aivan aiheellisesti Chrisin löydön vuoksi.
Päätimme Toivakan kanssa pyöriä Roman Hillin viereisellä kukkulalla, vaikka sitä oli jo moneen otteeseen porukalla haravoitu. Aamu- ja iltapäivä meni vaisuissa merkeissä, hissukseen piippaillessa ja ajatukset lähestyvässä kotimatkassa. Mukava reissu, vaikka mitään merkittävää ei löydykään. Ehkä tänne tullaan taas syksyllä, uudella innolla. Iltapäivä alkoi kääntyä jo illan puolelle, olimme haravoineet kukkulan alaosaa ja rinnettä, kun totesin Toivakalle: ”Taidanpa kiertää tuosta kukkulan päältä ja lompsia sitten autolle. Eiköhän tämä päivä ala olemaan tässä”.
Kukkulan päällä oli vielä näkyvissä Chrisin löytömontun jäljet ja ajattelin muutaman metrin vierestä hissukseen mennä kohti autoa. ”PIIP PIIP”, Deus päästeli ääniään, ”jahhas otetaas tuosta vielä yksi alumiini tai lyijyköntti”, laitteen numerot kun viittasivat niihin. Kelan heilutukset tottuneesti ja sitten lapiolla monttu. Ei ollut vielä paakussa, montussa piippaa edelleen. Toinen paakku ylös ja sitä puolittamaan kelan päällä. Parin puolituksen jälkeen paljastui jotain, JUMANKEIKKA ! Täällähän on kasa kolikoita. Hiukan tutkittuani paakkua totesin niiden olevan saxon- aikaisia kolikoita. Toivakka kaivoi muutaman metrin päässä omaa monttuaan, enkä osannut muuta hokea kuin: ”Nyt on paha, nyt on paha”.
Vaikka luonteeltani olen kohtuullisen rauhallinen tyyppi, täytyy sanoa tässä kohdassa, että tasajalkaa joutui hetken pellolla hyppimään ja tanssimaan. Isäntämme Pete oli nyppylän takana piipppailemassa ja laitoin viestiä, että ”nyt äkkiä tänne”. Hyppiminen ja heiluminen sai Petenkin jalkoihin vauhtia, tiesi kyllä, ettei jäyhä suomalainen turhaan pellolla tanssi. Pete vahvisti kolikot saxon aikaiseksi ja kävi pikaisesti hakemassa autolta muoviboxin, johon kolikkokasa sitten varovasti laitettiin jatkotoimenpiteitä varten. Meikäläisen häslääminen ja sinkoilu havaittiin samantien muussakin porukassa ja kohta koko ryhmä oli ihmettelmässä ja onnittelemassa aarteen johdosta. Myös Peten hälyttämä maanomistaja ilmestyi paikalle hämmästelemään. Lopun päivää kaivoimme löytömonttua syvemmäksi, mutta uusia signaaleja ei enää löytynyt. Montun jätimme auki, koska kenellekkään ei jäänyt epäselväksi mikä on viimeisen etsintäpäivän osoite. Illalla oli aivan pakko käydä pubissa ottamassa oluet ja tarjoamassa kierros etsintäryhmälle sekä isäntäpariskunnalle.
Tämä saattoi olla sellainen ”kerran elämässä” päivä.
Aarre
Löytämäni kolikkokasa tullaan luokittelemaan aarteeksi. Löyhän määritelmän mukaan jos samasta kuopasta löytyy 1-2 esim kolikkoa, se on löytö, 3 tai useampi kolikko on siis aarre. Englannin lain mukaan kaikki aarteeksi luokiteltavat löydöt on luovutettava museolle tutkimuksia varten. Lisäksi museo varaa itselleen oikeuden jatkaa etsintöjä ja kaivauksia löytöpaikalla. Mikäli aarteella on historiallista arvoa tai museo haluaa sen muuten kokoelmiinsa, museo lunastaa sen itselleen jollain arvolla. Muuten aarre tai löytö palautetaan löytäjälle, tarvittavilla dokumenteilla varustettuna. Tämän jälkeen löytäjä voi tehdä sille mitä haluaa.
Löytämäni kolikot matkaavat siis museoon, joka päättää aletaanko löytöpaikalla jatkotoimenpiteisiin. Kolikot, sekä jenkin löytämä esine olivat noin 15 metrin etäisyydellä toisistaan, vieläpä samaa aikakautta. Tämä viittaa siihen että museo tulee olemaan kiinnostunut alueesta. Nyt jännityksellä odotamme seuraavat pari vuotta, joka prosessiin yleensä kuluu.
Viimeinen päivä 2.4 2022
Viimeisenä päivänä palasimme siis takaisin Creslowin kukkulalle. Aamulla ensimmäisenä kaivoimme kolikkojen löytömonttua syvemmäksi, mutta uusia signaaleja ei enää saatu. Lopuksi täytimme montun ja jatkoimme sen ympärillä etsintää millintarkasti. Matthew löysi ympäristöstä muutamia roomalaiskolikoita, muuten löydöt kukkulan päältä jäivät aika vähäisiksi. Loppupäivän laajensimme vielä aluetta ja rinteen alareunalta kelan alle jäi vielä pari pari hopeista hammeredia.
Vuoden 2022 kevään etsintäreissu Englantiin päättyi vaatimattoman alun jälkeen huikeasti. Kymmenen vuoden aikana olemme käyneet aarteenetsintäreissuilla täällä yhteensä neljätoista kertaa. Lukemattomien kilometrien kävely ja tuhansien monttujen kaivaminen Englannin pelloilla tuotti tällä kertaa toivotun tuloksen, aarteen.
Pasanen ja Toivakka, aarteenetsijät