Romppuja, hämppyjä ja muutama vesiperä

Täällä New Alresfordissa majoituimme Hotel Swaniin, jo tutuksi käyneeseen vanhaan ja upeaan hotellirakennukseen. Täällä majoituimme viimeksi pari vuotta sitten, kun piipahdimme vain viikonloppureissulla tapaamassa jenkkiläisiä etsintätovereitamme. Tämä hotelli on tosiaan ihan mahtava perienglantilaisine pubeineen sekä aamiais- ja teehuoneineen. Vanhassa oleskeluhuoneessa on takka ja suuret muhkeat nojatuolit, joissa yhdessä voisi kuvitelmissa nähdä Pasasen tupakkitakki yllään ja viskilasi kädessään polttelemassa sikaria ja englantilaisen kohteliaasti kommentoimassa viimeisimmän rugby-ottelun tuloksia. Takkatulen loimussa tietenkin.

Ja taas oltiin täällä niin deareja ja darlingeja sekä briteille että jenkeille. Ei ihme, että ulkomaailma pitää meitä suomalaisia hieman juroina kun meidän sanavarastosta nuo sanat puuttuvat. Onneksi me osataan sentään hymyillä ja paiskoa toisia toverillisesti selkään. Lisäksi jenkit utelivat heti ensimmäisenä päivänä ravintolan tarjoilijoiden nimet ja sitten loppuajan puhuttelivat heitä heidän nimillään. Jotenkin tuokin on vierasta meille, ei ole tullut mieleenkään kysellä tarjoilijalta, että mikäs muuten sun nimes on? Jenkeille tämä taas näyttää olevan täysin luonnollista.

Huoneemme oli varsin mukava ja tilava, se sijaitsi varsinaisen hotellirakennuksen vieressä olevassa rakennuksessa. Ainut ikävä puoli oli se, että hotellin pubin ulkoterassi oli aivan huoneemme vieressä, ja koska näiltä englantilaisilta puuttuu näköjään sellainen asia kuin kylmän tunto, istui terassilla shortsi-ihmisiä aina miltei puoleen yöhön asti vaikka lämpöasteita ei ollut kuin muutama plussan puolella.

No, oli toinenkin suhteellisen ikävä puoli, nimittäin huoneen lämmitys. Se meni aina yöksi pois päältä ja aamulla kun heräsi, piti etsiä heti ensimmäisenä villaista ylle, että tarkeni nousta peiton alta. Toki lämmitys palautui seitsemän aikoihin aamulla, joten kun tulimme iltaisin kylmissämme pellolta niin huone oli sentään silloin onneksi lämmin.

Päivät kuluivat samalla kaavalla kuin elokuvassa Päiväni murmelina: aamulla heräämisen jälkeen Tescoon ostamaan päivän eväät, sitten laitteiden pakkausta, aamiainen klo 7:30, pikkubussilla pellolle klo 8:30, päivä huispailua, takaisin hotellille klo 18 jonka jälkeen kiiruusti kuumaan suihkuun. Jos suihkussa käynnin jälkeen riitti vielä vähänkin virtaa, lähdimme illalla hotellin ravintolaan syömään. Usein ei kyllä tuota virtaa enää riittänyt vaan mutustelimme huoneessa päivän eväiden jämät ja ennen iltayhdeksää olivat huulet jo pitkin tyynyä.

Päivä 1

Aamu alkoi perinteisin menoin, aamupalalla tapasimme jenkkiystävämme, joita oli tällä reissulla 7. Tom ja hänen poikansa T.J, Steelin pariskunta John ja Charlotte, Jack ja uutena kasvona Jackin lankomies Tim, sekä tietenkin Marko jonka sukunimeä ei kukaan osaa lausua oikein. Mukava oli nähdä tuttuja naamoja ja kysellä heidän kuulumisiaan. Tulimme siis tänne New Alresfordiin jo päivää aikaisemmin, joten pelit ja etsintävehkeet oli ladattuna ja tarkistettuna jo hyvissä ajoin.

Peter ja Sarah ilmestyivät pihaan pikkubussilla täsmälleen oikeaan aikaan, mukanaan myös vanha tuttumme Andy. Tämänkertaiset etsintäpellot olivat lähellä Stockbridgeä jonne oli ajomatkaa noin tunnin verran. Kelikin suosi meitä vielä tässä vaiheessa retkeä, aurinko paistoi ja lämpötila huiteli noin 15 asteessa.

Aamupäivän piippailu tuotti sen verran tulosta että maan alta löytyi huonokuntoinen roomalainen sestertius ja Toivakka nappasi oikein nätin ja hyväkuntoisen roomalaisen pronssikolikon. Loppupäivä kului sitten vähän hiljaisemmissa merkeissä. Haulikon hylsyjä, alumiini roskaa ja rautasignaaleja tasaiseen tahtiin.

Päivä 2

Ei mitään merkittäviä löytöjä, roskaa, roskaa, roskaa

Päivä 3

Päivä kolme oli ehkä löytöjen suhteen paras meidän osalta tällä reissulla. Allekrjoittanut löysi heti aamusta kolme roomalaista kolikkoa heti automme vierestä, mutta siihen löydökset sitten loppuivat aivan totaalisesti meikäläisen kohdalta, toki roskaa lukuunottamatta.

Toivakalla sen sijaan oli aivan loistava päivä, 12 kappaletta roomalaisia kolikoita, sekä ehkä tämän tourin toiseksi paras löytö. Iltapäivän puolella Toivakka tuli leiriin esittelemään roomanaikaista rintakorua, jossa oli vielä kivi tallella. Tämä kullattu ja mustalla ”jet” kivellä varustettu koru aiheutti ryhmässä asiaankuuluvaa hyminää ja onnitteluja.

Korun löytyminen lisäsi kummasti motivaatiota meikäläiseen, mutta jostain syystä kelan alle ei vaan osunut mitään mainittavaa. Loppupäivän piippailussa vaihtelin boxiin eri ohjelmia mutta sekään ei auttanut. Lisää synkkiä pilviä pääni ylle aiheutti Colin, kaveri nosteli samalta pellolta iltapäivän aikana toistakymmentä roomalaista kolikkoa, sekä yhden todella komean roomalaisen rintaneulan. Koska itseään ei voi syyttää, päättelin etsintäkelani olevan ehkä viallinen. No ei ollut.

Päivä 4

Ihan varuiksi vaihdoin kelan toiseksi ja varmistelin Colinilta, että hänen käyttämänsä ohjelman asetukset olivat varmasti samat. Ei tuokaan temppu tuottanut tulosta, olimme samalla pellolla kuin edellisenäkin päivänä. Pientä lohtua toi kuitenkin iltapäivälllä löytynyt hopeinen shillinki vuodelta 1816. Toivakan saldo tälle päivälle oli 2 roomalaista kolikkoa. Jokaisena päivänä löytyi haulikon hylsyjä, lyijykökkäreitä ynnämuuta roskaa riittävästi, joten niiden mainitseminen on turhaa.

Päivä 5

Tästä päivästä tuli totaalinen välipäivä, sää oli nimittäin niin kurja, ettei kellään ollut mitään haluja lähteä pellolle kastumaan.

Päivät 6 – 10

Näihin päiviin mahtuu muutamia löytöjä. Pasasen pari hammeredia ja pari pronssikolikkoa, Toivakan hopeinen shillinki 1817, greeneja ja musketinkuulia. Lisäksi Toivakka löysi yhdeltä pellolta ehkä pronssikautisen keihäänkärjen. Tähän joudumme odottamaan vahvistusta museolta. Näihin päiviin mahtuu myös koko reissun paras löytö. Jenkkivahvistus Jack meni ja nappasi muina miehinä kultaisen full stater kolikon erään pellon laidasta. Koko ryhmä luonnollisesti siirtyi samalle pellon reunustalle, mutta enempiä statereita ei kelan alle osunut. Full stater on hyvinkin harvinainen kultainen kelttiaikainen kolikko, noin 50 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Näitä kolikoita on löytynyt 4 kappaletta koko meidän etsintähistorian aikana, vuodesta 2012.

Päivä 11

Etsintäreissu alkoi jo lähennellä loppuaan ja tänä toiseksiviimeisenä päivänä menimme vähän lähemmäs, noin vartin ajomatkan päähän olevalle pellolle. Aamun etsinnöissä ei löytynyt mitään merkittävää, mutta jostain syystä pellon korkeimmalla kohdalla kelojemme alle jäi runsaasti nappeja. Iltapäivällä alkoi todella kylmä pohjoistuuli ja päätimmekin Toivakan kanssa luovuttaa etsinnät jo hyvissä ajoin. Meikäläisen kurkku alkoi olla sen verran karhea alkavasta flunssasta ettei viitsinyt jäädä enenpää kylmettymään. Toivakka oli hypotermian partaalla ihan muuten vaan.

Päivä 12

Päätimme Toivakan kanssa jäädä ihan suosiolla pois pellolta, allekirjoittaneen kurkkukivun vuoksi. Päivän vietimme varustehuoltoa tehden sekä miettien miten saamme 10-12 kilon reppumme muuttumaan 7 kiloisiksi seuraavaan lentoa varten

Vaikka löydöt jäivät tänä(kin) vuonna hieman valjuiksi, lopettelemme kuitenkin hyvillä mielin tämän etsintäreissun, pesemme mutaiset kamamme ja pakkaamme ne odottamaan seuraavaa, joka on taas ensi syksynä. Näillä näkymin se tulee olemaan näissä maisemissa viimeinen sillä Sarah ja Pete lopettelevat näiden reissujen järjestämisen ja keskittynevät sitten enemmän ehkä kuorolaulantaan ja mehiläisten hoitoon.

Retken löytösaldo:

• 17 greeniä
• 2 hopeinen shillinki 1816 ja1817
• 21 roomalaista pronssikolikkoa
• 9 musketinkuulaa
• 8 solkea
• n. 30 nappia
• 2 hopeista hammeredia
• 1 sestertius
• 1 roomalainen rintakoru jet kivellä

Toivakka & Pasanen, aarteenetsijät