Bialystokista siis jatkoimme edelleen matkaa luotettavaksi ja edulliseksi koetulla Flixbussilla. Bussi lähti Bialystokista klo 12:45 ja saapui Varsovan keskusasemalle ajallaan 15:00. Matkaa kilometreissä kertyi aika tarkkaan 200. Sinänsä tuo väli on varmaan aika tyypillistä puolalaista maaseutua, siellä täällä pikkukyliä ja muuten aika tasaista ja alavaa peltonäköalaa.
Päätiet täällä ovat hyvässä, jopa erinomaisessa kunnossa, jos niitä vertaa esim. Suomen roudansyömiin ja kuoppaisiin teihin. Koko 200 kilometrin väli oli uudenkarheaa moottoritietä, vailla monttuja. Tämäkin moottoritie ja monet muut ovat rakentuneet mitä ilmeisemmin EU rahoilla. Välillä täytyy ihmetellä, että ihminen on sentään käynyt kuussa jo yli 50 vuotta sitten eikä siltikään osata (tai haluta) rakentaa routimatonta tietä Suomeen.
Edellisestä käynnistäni Puolan pääkaupunkiin olikin noin 30 vuotta, joten kaupungin ilme oli jo jonkin verran muuttunut. Tosin 1965 rakennettu kulttuurin ja tieteen keskus, jota myös Stalinin hampaaksi kutsutaan, seistä tönötti rautatieaseman kupeessa uusien lasipilvenpiirtäjien seassa. Noita Stalinin hampaita löytyy useasta entisen Neuvostoliiton alusmaista sekä 7 kappaletta Moskovasta, muistona Neuvostoliiton suuruudesta ja mahdista.
Varsovaan saapuminen suoritettiin perinteisin menoin eli ensin lähimpään kahvilaan nauttimaan paikalliset Juhla Mokat sekä etsimään majoituspaikka. Majoitus löytyi Premiere Classe Warszawa hotellista jonne oli matkaa noin viisi kilometria, nappasimme kulkuneuvoksi Uberin hintaan 28zl = 6,60€
Hotelli sisätiloitaan oli ihan siisti, mutta sisäänkäynti oli jotenkin kulman takana ja nuhjuisen oloinen, yöpyminen kustansi 60 euroa ilman aamiasta.
Varsovan julkinen liikenne on erittäin toimivaa. Mekin ostimme automaatista 24 tunnin liput joilla sai ajella ratikalla, linjurilla ja metrolla mielin määrin. Kaikkia kulkuneuvoja suhaili eri suuntiin muutaman minuutin välein. Hinta tuolle 24h lipulle oli naurettavat 15 zlotya eli 3,50 € / nokka. Ratikkaa hyödyntäen menimmekin sitten loppupäiväksi Varsovan vanhan kaupungin kujille. Vanhassa kaupungissa riittääkin nähtävää vaikka useammaksi päiväksi, meille riitti tuo yksi ilta ja illan pimetessä lähdimme patikoimaan takaisin hotellin suuntaan. Varsovan keskusta-alue on varsin vilkas myös arki-iltaisin, väkeä oli liikkeellä sekä autolla että jalkaisin. Lähes kaikissa ravintoloissa oli väkeä syömässä ja terassit pullistelivat kahvin ja oluen juojista. Mekin kävimme terassilla syömässä elämämme ensimmäiset pierogit eli dumplingsit jotka ovat taikinanyyttejä erilaisilla täytteillä. Pierogit ovat puolalainen kansallisruoka ja tosi hyviä.
Yleisilme Varsovan keskustassa on hyvin siisti ja muutenkin olo siellä tuntui mukavalta ja turvalliselta. Pikaisella analyysillä voi sanoa, että puolalaisilla näyttää menevän ihan hyvin.
Seuraavalle päivälle meillä olikin jatkosuunnitelmat Varsovasta eteenpäin. Tällä kertaa, yllätys yllätys, junaliput Katowiceen. Koska juna lähti vasta iltapäivän puolella, päätimme hyödyntää aamupäivän käymällä Copernicus tiedekeskuksessa. Kyseinen keskus sijaitsee Veiksel joen rannalla, joka oli noin 20 minuutin ratikkamatkan päässä hotellistamme. Teimme pienen 1,2 km aamulenkin reppujen kanssa ennen tiedekeskukseen menoa ja heitimme ne säilytykseen rautatieaseman lokerikkoon.
Copernikus tiedekeskukseen sai ostaa liput joko ainoastaan näyttelyyn tai lisämaksusta myös planetariumiin. Meillä ei ollut aikaa käydä planetariumissa joten ostimme pelkkään näyttelyhalliin liput n. 10 euroa kipale. Näyttelyhallissa oli paljon mielenkiintoista katseltavaa kuten esimerkiksi ihmishypridirobotti joka vastaili kysyttäessä kysymyksiin, suomea ei robotti kuitenkaan osannut. Tiedekeskuksen alakerrassa pääsee tutustumaan erilaisiin tieteellisiin laitteisiin ja menetelmiin, myös eläinmaailman ihmeellisyyksiin. Yläkerrassa on paljon lapsille ja lapsenmielisille erilaisia puuhatehtäviä tieteen saralta.
Copernikus keskukselta juna-asemalle testasimme vielä metron toimivuuden, ei huomautettavaa.
Katowiceen saavuimme siis junalla. Jo kaupungin rautatieasema oli jotenkin luotaantyöntävän oloinen, siitä kävelimme sitten majapaikkaamme ja koko kaupunki vaikutti vähän sellaiselta synkältä Gotham Cityltä, joten päätimme jo tässä vaiheessa karistaa kaupungin pölyt jaloistamme heti seuraavana päivänä. Illalla kävimme tekemässä pienen kävelylenkin Katowicen vanhan kaupungin torilla ja söimme ihan maittavan iltapalan torin laidalla mutta ensivaikutelma oli tehnyt tehtävänsä.: Tänne emme jää.
Seuraavassa postauksessa onkin sitten uusi kaupunki ja uuden kuulumiset.
Pysykää kanavalla, Toivakka&Pasanen