Päätimme siis hetimiten jatkaa mitään sanomattomasta Panevezysista matkaa Puolan puolelle ja siellä rajan lähistöllä sijaitsevaan kaupunkiin Suwalkiin. Matka-aika bussilla oli taas parisen tuntia, maisemat bussin ikkunassa olivat samanlaiset kuin olisi ajellut Jyväskylästä Tampereelle.
Latvian ja Liettuan rajoja ylittäessä ei ollut minkäänlaisia rajatarkastuksia vaan bussi pösötteli rajan yli ilman sen kummempia rituaaleja. Puolaan mentäessä rajavartioston tarkastaja nousi rajalla bussiin ja tarkasti kaikkien matkaajien passit. Pienen aikaa jouduttiin odottelemaan bussissa kun tarkastaja vei yhden matkaajan passin koppiinsa tarkempaan syyniin mutta melko pian passi palautettiin ja pääsimme jatkamaan matkaa.
Bussi pullautti meidät rinkkoinemme ulos tien varrella olevan huoltsikan pihaan ja siinä sitten äimisteltiin aikamme, että millä päästäisiin hotellille sillä täällä ei toiminut Uber eikä Bolt. Pasanen kävi sisällä huoltamossa kyselemässä asiaa ja avulias huoltamoihminen tilasi meille taksin paikalle. Taksakin oli lyöty puhelimessa lukkoon, 20 zlotya parin kilometrin matkasta. Puolassa ei ole muuten eurot käytössä, valuuttakurssin mukaan 1 euro on tällä hetkellä 4, 26 zlotya. Ja jos nyt siellä lukiessasi mietit, että eihän pari kilometriä ole matka eikä mikään käppäillä niin kyllä se on aina vaan painavammaksi käyvän rinkan kanssa. Pikkuisen reilun yhdeksän kilon painolla lähdimme Jyväskylästä, nyt rinkkamme painavat reilut 11 kiloa ja yhtään mitään uutta tavaraa ei ole hankittu. Syytä tähän on yhtä vaikeaa selvittää kuin esimerkiksi universumin suurimpia salaisuuksia tai sitä, johtaako laajeneva maailmankaikkeus loputtomaan pimeään tyhjyyteen.
Hotellimme oli nimeltään Johnny House ja se oli hieman tavallisuudesta poikkeava hotellihuone. Omistajaperhe asui omakotitalossa ja talon takana olevassa rakennuksessa oli hotellihuoneet. Meidän huoneemme oli loft-tyyppinen asunto rakennuksen yläkerrassa jonne kavuttiin metallisia ulkoportaita pitkin. Asunnossa oli erillinen makkari, olohuone ja tupakeittiö kaikella varustuksella sekä parveke joten kylläpä meidän taas kelpasi. Asunto oli lisäksi kauniisti sisustettu sekä erittäin siisti ja puhdas. Pääsimme jopa pesemään pyykkimme huoneistoon kuuluvalla pesukoneella mikä on näin pitkällä reissulla aina yhtä iloinen asia.
Pikkuisen hotellin emäntä ihmetteli, että kuinkas te nyt tänne ajauduitte turreilemaan, ilmeisesti Suwalki ei ole monelle matkaajalle kovinkaan kiinnostava kohde vierailla. Lähinnä meillekin se oli kaupunki joka nyt sattui olemaan reitin varrella matkalla Varsovaan. Mutta koska tienoo näytti hyvin viehättävältä ja majoitus oli erinomainen, päätimme varata majoituksen pariksi yöksi. Talon pihassa kasvoi suurimpia ruusuja joita olen koskaan pihalla nähnyt kasvavan ja kun kiertelimme lähikaduilla niin vaikutti hieman siltä, että täällä talojen pihoissa olisi käynnissä samanlainen kilpailu kuin jenkeissä jouluvaloilla: kenellä on suurimmat ja näyttävimmät istutukset. Emäntämme oli hyvin ystävällinen ja puhui ymmärrettävää englantia. Pieni patukanmuotoinen, löyhästi beaglea muistuttava koira rähjäsi meille alkurähjyyt ja kun poistuimme, saimme osaksemme ihan samanlaiset rähjäämiset.
Miten me saimme sitten aikamme kulumaan. No, lepäämällä, syömällä ja juomalla sekä tietysti Netflixillä. Meidän matkustustahtimme on ollut sen verran rapiaa, että oli oikein rattoisaa välillä vain hengähtää ja olla juoksematta tukka ja kamera tötteröllä nähtävyydeltä toiselle. Parisen kertaa käppäilimme kaupungin keskustaan jonne oli matkaa noin kaksi kilometriä suuntaansa. Kyllähän keskustassa oli kauniita vanhoja rakennuksia katsella ja kujia kuljeskella. Mukavaa oli myös vain istahtaa kahvilaan kahville ja seurata puolalaista elämänmenoa. Kelit olivat varsin kesäiset vaikka syksyn merkit ovat täälläkin jo ilmassa. Keskustassa on myös suuri ostoskeskus mutta me kävelimme päättäväisesti sen ohitse ettei vaan kummallekaan meistä tulisi mieleen tehdä heräteostoksia tungettavaksi meidän jo ylipulleisiin rinkkoihin.
Ruokaostoksia teimme pääasiassa Lewiatan-nimisessä ruokakaupassa jossa valikoima ei nyt niin kauhean suuri ollut mutta riittävä meille. Tuo Lewiatan on varmaan vähän samanlainen ketju kuin meidän oman kylän kauppa eli K-market, kauppoja oli suurinpiirtein kaikkialla. Ruokaahan me ei kuitenkaan itse valmistettu vaan kävimme ulkona syömässä mutta aamiaistarvikkeet, päiväkahvikäntyt ja iltapalavermeet saimme kätevästi sieltä hankittua. Vettä ostamme täällä pulloissa vaikka jostain luimme, että Puolan vesijohtovesi olisi juomakelpoista.
Parin päivän rauhoittumisen jälkeen jatkoimme matkaa Bialystokiin. Suwalkin bussiasema ansaitsee kyllä tässä postauksessa ihan oman mainintansa sillä se oli todella erilainen mihin on totuttu, sillei tympeällä tavalla. Sisätiloja oli mutta niissä ei ollut yhtään mitään, ei ihmisiä, ei kuppiloita, ei mitään elämää. Bussiterminaali oli niin paksussa pulun kakkiaisessa, että teki oikein pahaa. Onneksi sentään bussi johon sieltä nousimme oli siisti.
Bialystok on himppasen isompi kaupunki kuin Suwalki, Valko-Venäjän rajalle sieltä on matkaa vain noin 55 kilometriä. Eli paljoa idemmäksi ei meidän kannata suunnitella menevämme. Majapaikaksemme valikoitui Willa Pastel joka oli italialaissävytteinen hotelli, ja oli muuten niitä siisteimpiä huoneita missä olemme tämän reissun aikana majoittuneet. Aamiainen siellä sen sijaan oli pettymys, vajaalla kymmenellä eurolla per nenä saimme ikävän liejuista munakokkelia, buffee-pöydällä oli vadeissa muutama siivu kuivalihaa ja juustoa sekä oliiveja, silliä purnukassa ja paahtoleipää mutta ei laitetta millä paahtaa. Kun huomioimme, ettei tarjolla ollut hedelmiäkään, alkoi pikkuisen tuntumaan siltä, että ei nyt kyllä ihan saatu vastinetta rahalle. Seuraavana aamuna menimme muualle aamiaiselle.
Bialystokissa olikin nähtävää taas paljon enemmän kuin Suwalkissa joten kintut olivat taas kovilla kaupunkikierroksista.Vanhassa kaupunginosassa oli upeita vanhoja rakennuksia ja aukioita joiden vierukset olivat täynnään erilaisia ravintoloita ja kahviloita. Käppäilimme myös Branicken palatsilla joka on huikea rakennus, samoin kuin sen edustalle avautuva barokkimainen puutarha. Nättiä, nättiä, nättiä. Suotta ei ole palatsia aikoinaan tituleerattu Puolan Versailleksi. Palatsi on alunperin rakennettu 1600-luvulla puolustuslinnaksi ja myöhemmin tuunattu kuninkaanlinnaksi, jossa kuningas ei kuuleman mukaan koskaan jostain syystä asunut. Toisen maailmansodan aikaan rakennus tuhoutui miltei tyystin mutta on jälleenrakennettu vanhaan loistoonsa. Nykyään rakennuksessa toimii pari museota ja lääketieteellinen yliopisto. Vähän jäimme ihmettelemään puutarhan suuria punavalkoraitaisia ruukkuja joissa oli istutuksia. Jotenkin eivät sopineet tänne vaan enemmänkin johonkin Liisa Ihmemaassa- ympäristöön. Toki onhan ruukkujen väritys sama kuin Puolan lipussa…
Kaupungissa on useita hienoja kirkkoja ja museoita, mehän emme ole kovin museoihmisiä niin nämä jätimme suosiolla väliin. Eikä me olla kyllä kovin kirkkoihmisiäkään joten kirkkojen ohikin viiletettiin vauhdilla. Sen verran piti kuitenkin edessä pysähtyä että kerkesi kyseisen pytingin kuvata. Melko haastavaa on kuvata noita korkeita rakennuksia kun ne kuvassa sitten näyttävät kaatuvan ja rakennukset ovat kallellaan mikä minnekin ilmansuuntaan. Onneksi Pasanen sitten fiksaa tietokoneella kaatumassa olevat kirkot pystyyn ja suoristaa nyykällään olevat rakennukset.
Bialystokin kaupungissa on myös paljon isoja upeita puistoja suihkulähteineen ja hienoine istutuksineen, etenkin kaunis Planty-puisto on kokemisen arvoinen. Eikä pidä olla mainitsematta lukuisia muraaleja jotka koristavat useiden talojen seiniä. Bialystokissa on n. 40 komeaa muraalia, me saimme niistä kuvattua vain yhden.
Sairastuminen on aina ikävää mutta kun se sattuu reissussa niin se on ikävää potenssiin sata. Pissatulehdus iski ihan pyytämättä ja ilmoittamatta ja siihenhän piti jostain saada apu. Mietittiin ensin paikallista tohtoria, meillähän on eurooppalainen sairausvakuutuskortti, joten lääkäri maksaa saman verran kuin Suomessakin. Nettiä selatessamme saimme selville, että Suomessa kirjoitetun sähköisen reseptin lääkkeet voi hakea apteekista täällä Puolassa. Onpa kätevää, siispä kannatti pyrkiytyä nettilääkärin chattiin. Olin jo varaamassa chatti-aikaa Pihlajalinnasta kun Pasanen löysi netistä Dokportin, täysin etänä toimivan lääkäriaseman. Ei muuta kuin sinne siis chatti-yhteys ja kymmenen minuutin päästä minulle oli kirjoitettu ab-kuuri, jonka voisin hakea täällä apteekista. Chatti-lääkäri maksoi kahdeksan euroa josta Kela-korvaus oli samainen kahdeksan euroa, joten maksettavaa jäi minulle tuosta lääkärin kanssa asioinnista nolla euroa. Ensimmäisestä apteekista, jossa kävimme nettireseptin kanssa, ei ollut kyseistä antibioottia mutta seuraavasta lääkekuuri lähti mukaan. Ainakin Espanjassa, Kroatiassa, Liettuassa, Portugalissa, Tsekeissä ja Virossa tämä on mahdollista Puolan lisäksi ja Google tiesi, että sähköisen reseptin käyttö Euroopassa laajenee vaiheittain. Tietysti kaikki apteekit eivät järjestelmään välttämättä kuulu joten kannattaa varautua muutamaan apteekkipyrähdykseen.
Parhaillaan olemme jo Krakovassa mutta tuossa välissä poikkesimme Varsovassa ja Katovicessa. Niistä on postausta tulossa kunhan kuvat on ensin suoristettu ja sormenpäät suostuvat taas hakeutumaan näppäimistölle. Siihen asti mukavaa syksyn jatkoa allihuuppa!
Mukavaa ja värikästä lukemista teidän Puolan matkasta. Kaikkea yllättävää aina tapahtuu matkoilla. Suurenmoista kuitenkin että netti on avustajana. Hyvää matkan jatkoa.