Pärnun hiekat ja norsut

Parin Tallinnassa vietetyn päivän jälkeen päätimme siirtyä bussilla eteenpäin pitkin Via Balticaa ja seuraava pysähdyksemme tulisi olemaan Pärnussa. Mitään suuria odotuksia meillä ei tämän kaupungin suhteen ollut mutta kaiketi jokaisen täytyy ainakin kerran eläessään käydä tuossa suomalaistenkin suosimassa kylpyläkaupungissa. Sinne siis.

Bussimatka Tallinnasta Pärnuun ( vai Pärnuhun vai Pärnuseen vai Pärnulle, ei olla ihan satavarmoja tuosta sijamuodosta) kesti parisen tuntia ja kustansi rapiat seitsemän ja puoli euroa per nenu. Vaikka emme taaskaan varanneet maksullisia istumapaikkoja erikseen oli ne meille bussilippuihin kuitenkin ilmestyneet. Harvoin näille matkoille istumapaikkoja tarvitsee varata, eivätkä varatutkaan istumapaikat aina takaa omia paikkoja kuten seuraavalla bussimatkalla saimme kokea.

Bussimatka meni mukavasti ilman eväitä sillä tavalliseen tapaan kaikki matkalle ostetut eväät ja herkut olimme pistelleet poskeemme jo hyvissä ajoin ennen matkan alkua. Eli kuivin suin sitten, onneksi tuo matka ei nyt niin pitkä ollut että varsin nälkiintymään emme joutuneet. Onneksi on teknologiaa mukana: Toivakan kännykkään lataama Storytel viihdytti matkan himolukijaa ja Pasasta Pasasen kännykässä X tai joku muu kanava.

Varaamamme hotelliin oli bussiasemalta vain kivenheiton pituinen matka joten tuo matka oli ihan töppösteltävissä painavista rinkoistamme huolimatta. Hotelli, Koidula Park Hotel, on ihana vanha rakennus joka sijaitsee ihan Koidula puiston vieressä. Hotellin huone oli siisti ja puhdas, respan henkilöt puhuivat hyvää englantia. Huoneen hintaan kuului buffee-aamiainen joka oli aivan erinomainen. Nämä vanhat pienet hotellirakennukset ovat kyllä suosikkejamme matkustaessa ja ovat kuin helmiä kun sellaisia löytää.

Virolaiset tuntuvat olevan tavattoman ystävällisiä ihmisiä ja ihan hyvin täällä pärjää englannin kielellä. Toki kaupoissa ja joissakin ravintoloissa osa henkilökunnasta nostelee olkapäitään mutta aina on löytynyt joku joka englannin kielen taitaa. Tämä viron kieli on muuten kyllä aika hauskan kuuloista, ihan kuin sitä ymmärtäisi mutta ei kuitenkaan. Huvittavaa on, että jotenkin tuo virolainen ääntämisasu tarttuu aika nopesti ja ollaankin naureskeltu omille jutusteluille joita on värittänyt välillä vahva viroaksentti. Meistä tulisi varmaan kovin äkisti virolaisia ainakin aksentin puolesta.

Pärnun kaupunki on siis tunnettu hienoista kylpylöistään sekä mahdottoman upeasta ja pitkästä rannasta. Etenkin kesäaikaan kaupunki täyttyy turisteista joten hyvällä syyllä kaupunkia kutsutaankin kesäkaupungiksi. Näin syyskuussa turisteja ei ollut enää paljoakaan liikenteessä joten saimme tutustustua kaupunkiin ilman tungoksia. Vilkkaan Tallinnan jälkeen Pärnu tuntui paikalta jossa voisi hetken ihan vain hyggeillä joten päätimme pysytellä aloillamme ainakin seuraavat pari päivää.

Aivan hotellimme vieressä sijaitsi kaunis puisto, Koidula Park, joka on nimetty Viron kansallisrunoilija Lydia Koidulan mukaan. Puistossa oli kauniita kukkaistutuksia jotka kukkivat vielä runsaasti näin syyskuussakin. Sinne tänne puistoon kävelyreittien varsille oli sijoitettu otteita Koidulan kirjoittamista runoista monella eri kielellä. Puistossa oli niin kaunista, että sielä olisi istunut tovin jos toisenkin ellei puistosta nauttijaa olisi patistaneet liikkeelle yliuteliaat ampiaiset ja syvästi huokaileva Pasanen.

Kelit olivat jo paljon paremmat, Tallinnan pilvisyyden ja vesituhnuilun jälkeen oli mukavaa nauttia auringosta ja runsaan 20 asteen lämmöstä. Koska majapaikkamme oli Pärnun vanhassa kaupunginosassa emme lähteneet ollenkaan kaupungin keskustaan vaan haahuilimme ihan apostolin kyydillä pitkin vanhankaupungin katuja ja kujia. Google mapsin neuvomina löysimme reitit paikoille joissa Googlen mukaan kannatti käväistä, muuten käppäilimme päämäärättömästi siten, että 10 000 askelta täyttyi jo aamupäivästä. Hotellille palattuamme hipsterit marmattivat sekä käppäilystä että rinkan raahaamisesta joten Ibuxin-purnukalle oli molemmilla iltaisin asiaa.

Kuljeskellessamme meitä ihmetytti kovin se, että miltei joka puolelle kaupunkia oli ryhmitelty kivisiä norsuja, pieniä ja isoja. Jopa rannassa tönötti suuri norsun silhuetti. Millään ei saatu päähämme miten norsut liittyvät Pärnuun, tekoälykin oli asiasta täysin tietämätön. Siispä käännyimme asian tiimoilta hotellin respan puoleen. Norsuja on tosiaankin viljelty pitkin kaupunkia siksi, että a) betoniset norsut ovat Pärnun symboli (noin äkkiseltään ajattelisi kyllä, että norsu on symboli jossain Zimbabwessa eikä Viron kaupungissa mutta mitäs me sitä sen enempää ajattelemaan), b) norsujen etsimistä voi pitää jonkinlaisena jännittävänä aarteenmetsästyksenä ja c) norsut tuovat kaupunkiin mukavan ja ainutlaatuisen tunnelman. Talvisin nämä norsut sitten sijaistavat betoniporsaita niin pääsevät porsaatkin välillä huilimaan.

Noista Googlen suosittelemista paikoista ylivoimaisesti kaunein on Pärnun ranta, näin syksylläkin. Matalaa riittää miltei silmän kantamattomiin, tosin me osuimme sinne juuri laskuveden aikaan. Hiekka on sileää käppäillä eikä rannalla kyllä ollut siihen aikaan muita käppijöitä kuin me. Ihan rannan tuntumasta lähtee n. 600 metrin pituinen puinen kävelyreitti jonka varrelta voi bongata vaikkapa erilaisia lintuja.

Rannalla on merkitty ihan oma alueensa ainoastaan naisten käyttöön joten sinne ei könsikkäillä ole asiaa ja nudistitkin pääsevät ilakoimaan ja nauttimaan kesäauringosta ihan omassa sopessaan ilman rihman kiertämää. Rannan toisessa päässä on pitkä aallonmurtaja joka on kyllä niin kivikkoinen ettei me viitsitty lähteä sitä pitkin kompuroimaan kohti ulappaa vaan tyydyimme rannalta käsin toteamaan, että onpas kivikkoinen aallonmurtaja.

Historiallisista paikoista maininnan arvoinen on itse vanhankaupungin lisäksi Pärnun punainen torni joka on kaupungin vanhin rakennus. Tämä vankitorni on 1400-luvulla rakennetun kaupunkilinnoituksen ainut säilynyt osa, nykyään se toimii osana Pärnun museota. Myös Tallinnan portti on näkemisen arvoinen. Tämä portti on ainut Baltiassa säilynyt vallihaudan portti, porttia on kutsuttu myös aikoinaan Kuninkaan portiksi. Portilta lähti aikoinaan postitie Talliinnaan, siitä lienee tuo nimikin. Tietysti näkemisen arvoisia ovat vanhat kylpylärakennukset sekä upeat kirkot. Eikä pidä olla kyllä mainitsematta kaikkien rakennusten nätisti laitettuja pihoja, kaikkialla oli siistiä ja kaunista.

Pärnussa olisi kyllä viihtynyt pidempääkin mutta koska me emme jaksa olla kovinkaan pitkää aikaa aloillamme, päätimme jo parin päivän jälkeen jatkaa Baltian valloitustamme kohti Latvian pääkaupunkia Riikaa.