Päiväretki Phi Phi saarille

Teimme maanantaina päiväretken Phi Phi saarille sekä poikkesimme samalla reissulla myös Khai saarella. Olimme katselleet jo aiemmin katujen varsilla olevilta matkan järjestäjiltä noita retkiä, mutta vakiravintolamme teki aika edullisen hintatarjouksen kyseisestä reissusta, joten varasimme sen sitten tuon ravintolan kautta. Retken hinnaksi tuli 1600 bahtia/nenänpää (oliko sitten edullinen, tiedä näistä) ja se sisälsi noudon hotellilta, venematkan saarille ja lounaan. Lisäksi veneessä tarjottiin juomisia ja hedelmäpaloja.

 

Eli matkaan siis. Minibussi tuli hakemaan meidät hotellilta puoli kahdeksan maissa ja matka satamaan (Pier) kesti noin tunnin (matkalla kerättiin ihmisiä muistakin hotelleista).  Onneksi autossa oli hyvä ilmastointi, sillä jo aamusta oli melkoisen kuuma. Satamaan päästyämme sinne oli jo kerääntynyt aikamoinen määrä muitakin noille saarille haluavia, mutta ei kuitenkaan ihan ”hälyyttävästi”. Tuolla satamassa tarjottiin ennen veneeseen menoa kahvia, teetä tai mehua ja annettiin yhteisesti ohjeita, kuinka retki etenee ja kuinka tuolla tulee siivosti käyttäytyä. Halukkaat saivat pahoinvointipillerin mahdollisen ison aallokon synnyttämää meripahoinvointia ehkäisemään ?. Kirjoittajakin sellaisen otti laukkuunsa, mutta sinne se jäi, koska ei sitten kuitenkaan kiinnostanut joutua pillerin aiheuttamaan väsyneeseen ja velttoon olotilaan. Hyvä päätös, koska aallokko ei ollut kovinkaan isoa merellä juuri sinä päivänä.

 

Ja ei muuta kuin porukka veneisiin, hop, hop, hop! Go, go, go! Yhteen veneeseen mahtui noin 30 innokasta retkeläistä ja melko samaan aikaan tuosta satamasta  lähti näitä samanlaisia veneitä kolme. Jokaiseen venekuntaan lähti opas mukaan ja me saimme oppaaksi pääoppaan, varsinaisen kersantti Karoliinan. Tiukkaakin tiukempi kurinpitäjä, kuin suoraan armeijasta, mutta muuten melkoisen hauska persoona. Ja kovaääninen. Meidän veneellinen (suurin osa irakilaisia, intialaisia ja muuta sitä heimoa) sai pinkit kuminauhat ranteisiin, eli jos eksytään, joku voi meidät tuon rannekkeen värin perusteella tunnistaa ja pelastaa ehkä ikuiselta katoamiselta.  Eli yllättäen mekin reppulit ryhmäydyttiin, vaikka näitä ryhmäytymisiä ollaankin paheksuttu ja niitä vältelty.

 

 

Veneet olivat  speed boateja, kolme isoa tuupparia perässä. Esite kertoi, että nuo veneet kulkisivat 40 solmua/tunnissa, miespuolinen matkustaja tuota hiukan kyllä jäi epäilemään. Veneessä oli onneksi katos, että saimme olla varjossa paahtavalta auringolta. Ajon aikana piti istua kuin kirkossa, ja kun vene otettiin ääriään myöten täyteen, myös erittäin ahtaasti. Venematka ensimmäiseen kohteeseen, Phi Phi Laen (pienempi phiphisaari) Maya Beachille, kesti tuolta satamasta noin tunnin. Tuo Maya Beach on tunnettu Leonard DiCaprion elokuvasta The Beach ja esitteen mukaan olisi äärimmmäisen kaunis ranta. Koska odotukset tuon rannan suhteen eivät näköjään olleet kirjoittajalla lainkaan realistiset, järkytys oli ilmeinen, kun saavuimme rannalle perille. Ja samalla meille selvisi, missä lymyilivät kaikki kiinalaiset ja japanilaiset turistit.

 

Veneitä oli parkkeerannut saaren rannan läheisyyteen kymmeniä, ja ne olivat sylkäisseet sisuksistaan rannalle satoja, jos ei tuhansia ihmisiä. Ranta oli aivan täynnä ihmisistä (kaikki seisoskelivat, pötköttämään ei mahtunut), eikä siellä tahtonut päästä edes kulkemaan. Kersantti Karoliina antoi meille aikaa ”nauttia” tuosta rannasta 45 minuuttia, josta suurin osa aikaa kului kirjoittajalta jonottaessa vessaan. Hmph. Kaikkialla tuolla rannalla oli törkyä ja roskaa, rannan kauneudesta oli jäljellä vain kuvat reissun esitteessä. Kun näytimme esitettä kapteenille ja sanoimme, että nyt ollaan kyllä väärällä rannalla, kapteeni siihen että: ”nuo esitteen kuvat ovat jo niin vanhoja…” Oppaamme kertoi, että kaikkialta tullaan tälle rannalle samaan aikaan päivästä noiden vuorovesi jutskien takia. Ja nyt on vielä low season, mikähän mahtaa olla rannan tilanne sitten kun on meneillään oikea turistikausi? Kestääkö enempää floora ja fauna? Ei voi muuta sanoa kuin että huh, huh!

 

 

Tuon huikean ja varmasti mieleenjäävän rantakokemuksen jälkeen ajelimme veneellä pitkin Phi Phi saarten rannikoa ja veneestä käsin saimme kuvata kallioita, luolia ja apinoita. Ja kymmeniä muita veneitä siinä sivussa. Veneitä risteili näissä kuvauskohteissa niin paljon, hyvä etteivät toisiinsa törmäilleet. Hienoja olivat kuitenkin nuo saaret, aivan pystysuoraa seinää, kalliota ja ylhäällä sademetsää. Ja kaiken kruunasi todella kirkas, turkoosin värinen merivesi. Näkymät olivat kerrassaan upeita!

 

 

 

 

Kun kallioilla kiipeilevät mankit saatiin kuvattua, suuntasimme läheiselle laguunille, jossa halukkaat pääsivät veneestä snorklailemaan tai muuten vain uimaan. Snorklausvälineet sai ilmaiseksi veneestä, tosin se kapine, joka laitetaan suuhun, oli käynyt jo aiemmin monen muunkin suussa. Miespuolinen matkaaja snorklaili ja kuvasi vedenalaisella kameralla kaloja, kirjoittaja tyytyi vain pulahtamaan vedessä ja tekemään muutaman uintiliikkeeksi hyväksytyn muuvin. Veneemme matkustajista muutama oli todennäköisesti napannut pahoinvointipillerin kaiken varalta, sillä melko vetelältä näytti muutama retkeilijä veneessä. Yhden (pilleri?)naisen oppaamme joutui käydä pelastamassa merestä, vissiin voimat loppuivat sitten totaalisesti snorklatessa. Nämä ”pilleristit” sitten nuokkuivatkin koko venematkan, eivätpähän ainakaan pahoinvoineet ?

 

Snorklailun ja uimisen jälkeen siirryimme veneellä Phi Phi Don saarelle, joka on isompi näistä kahdesta saaresta. Täällä söimme ravintolassa buffet lounaan ja se oli erinomainen. Tarjolla oli spaghettia, riisiä, soosia, kanaa, perunaa ja vihanneksia. Lisäksi oli erillinen salaatti ja raastepöytä ja jälkkäriksi sai kahvia ja vesimeloonia. Nam, olipa hyvää ruokaa! Syömisen jälkeen oli kersantin luvalla noin puolisen tuntia aikaa oleiluun tai uimiseen ennen siirtymistä eteenpäin. Me tyydyimme vain himmailemaan täysien masujemme kanssa ? ”Pilleristitkin” olivat yllättävän virkeitä maissa, mutta heti kun pääsivät veneeseen, menivät veltoiksi ja nukahtivat.

 

Seuraavaksi suuntasimme Khai Islandille, jossa saimme tunnin verran viettää aikaa joko ravintolassa venyen, uiden, snorklaillen tai suorittaen muita vesiaktiviteetteja (bananavenettä, vesiskootteria, vesihiihtoa). Me tyydyimme pulikoimaan lämpimässä, turkoosisessa merivedessä ja miespuolinen matkaaja keräsi kuvamateriaalia vedenalaisella kamerallaan. Tällä saarella ranta olikin melko kivinen ja olimme tyytyväisiä, kun olimme hankkineet uimatossut tälle reissulle. Lähinnä hommasimme ne merisiilien varalle, mutta näillä rannoillahan ei koskaan tiedä, mitä anturan alle saattaa jäädä. Uimisen jälkeen kiertelimme sitä osaa saarta, mitä pystyi (tämä oli melkoisen pieni ja kivikkoinen saari) ja tallensimme hienoja näkymiä muistikorteillemme. Tunteroinen kului nopeasti ja ei aikaakaan, kun kuuluikin kersantti Karoliinan kantava kutsuhuuto veneelle, saarireissu oli päättynyt.

 

 

Paluumatka satamaan kesti veneellä enää sitten vain 20 minuuttia ja vielä siihen bussimatka päälle hotellille, se kuuluisa tunteroinen. Kämpillä olimme pikkusta vaille seitsemän, eli kellon ympärys tuossa reissussa miltei vierähti. Pienoinen pettymyshän tuo oli joidenkin kohteiden suhteen, mutta muutoin reissu oli kohtuullisen hyvä. Saimme nähdä kuitenkin paljon kauniita paikkoja ja upeita maisemia, ja melko suuretkin pettymykset korvaa useissa tapauksissa erinomaisen hyvä ruoka.

☺️?

 

Alla videomatskua retkestä