Hellou ögen kaikki blogimme seuraajat! Koska Houstonissa oli niin mukavaa, päätimme jäädä sinne vielä yhdeksi extra yöksi. Tai oikeastaan jäimme sen vuoksi, että hotelli oli niin mukava ja toisekseen siksi, että emme oikein tienneet minne sinkoutuisimme seuraavaksi. Suomi-Kanada-pelikin piti vielä rauhassa saada katsottua, vaikkei tuossa nyt paljoa katsomista ollut.
Keskiviikkona sitten kävimme Budgetilta vuokraamassa auton, pakkasimme sen tavaroillamme ja suuntasimme auton nokan kohti itää. Olipa mukava pakata kamppeet laukkuihin, kun ei tarvinnut välittää laukkujen painorajoista, painavammat laukumme olivat kuitenkin lähtiessä kuin saapuessamme. Mitään ei olla oikeastaan Houstonissa hankittu, mutta kummankin matkalaukku näytti painavan melkein 25 kiloa. Mikä noita tavaroita oikein turvottaa? Mutta sitä ei nyt jääty murehtimaan vaan änkesimme turvonneet laukkumme auton peräkonttiin ja lähdimme matkaan.
Tuo vuokra-automme on kätevä Nissan Altima, aivan neppiauto siis. Vähän vempula ajettava (ajaja kertoi) mutta nyt pääsemme taittamaan matkaa omassa aikataulussa (ei tarvitse etsiä lento-, juna tai onnikkavuoroja) sekä käymään näppärästi haluamissamme paikoissa matkan varrella.
Tässä heti alkutaipaleella pysähdyimmekin Sea Rim State Park nimiseen luonnonpuistoon. Se on hieno ja laaja luonnonpuistoalue meren rannalla ja täällä ihmiset voivat käydä patikoimassa, kalastamassa, retkeilemässä, kanooteilla melomassa ja muuten vain nauttimassa luonnosta. Alueelle pääsymaksu oli vain kolme dollaria, mikä on todella vähäinen maksu kaikesta siitä mitä alue ja etenkin luonto tarjoaa. Ja tuolla puistossa on ihan oikea univormuasuinen puistonvartija jolla on ihan oikea puistonvartijan auto 🙂
Kolmekymmentä astetta plussaa varjossa. Tämä oli syy siihen, että kiersimme vain kilometrin mittaisen patikkaväylän, jonka varrella saattoi nähdä luonnonvaraisia alligaattoreita. Me ei nähty ensimmäistäkään. Tosin lähellä, aivan kävelysillan vieressä, kävi vedessä valtava molskaus, mutta sen saattoi aiheuttaa myös suuri kala. Moninaisia lintuja kuitenkin tuon patikoinnin aikana näimme ja saimme kuvattuakin, myös pieni käärme pelästytti naispuolisen käppäilijän pienuudellaan. Hieno paikka siis tämäkin, ehdottomasti käymisen arvoinen, kuka tuolla suunnalla sitten ikinä liikkuukaan.
Esitteessä, jonka saimme puistonvartijalta, luki, että jos kohtaat alligaattorin ja se suhisee, niin olet liian lähellä. Tuolloin pitää perääntyä hitaasti katse koko ajan allissa, siis alligaattorissa. Tuon kävelyreitin varrella suhisi koko-ajan, oliko se kaislikko vai sittenkin jotain muuta?
Matkamme eteni ja päädyimme loppujen lopuksi Kinderiin, emme suklaamunaan, vaan ihan oikeaan kaupunkiin. Huoneen varasimme pariksi yöksi motellista, joka on ihan siisti ja ok muuten, paitsi että tuossa ihan tien toisella puolen on junarata tavarajunille. Ja tavara kulkee muuten tosi kovalla metelillä! Yötäpäivää. Hmph.
Tuosta asumisen siisteys- ja kuntotasosta olen joutunut omaa vaatimustasoani laskemaan jonkin verran sitten kotiolojen. Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen kotioloissa aikamoisen tarkka tuon siisteyden, puhtauden ja viihtyvyyden suhteen. Mutta täällä aivan tuollainen nipottaminen ei käy laatuun. Ja kaikkeenhan sitä ihminen tottuu, paitsi liian pieniin kenkiin 🙂 Nämä paikat, joissa olemme asustelleet, tuntuvat nyt ihan kelvoilta enkä ”viiden tähden hotelliin” kaipaakaan. Se, mistä en edelleenkään kyllä tingi, on puhtaat petivaatteet, puhdas ja siisti WC ja kylppäri sekä ötököttömyys. Noita hotelli- ja Airbnb-huoneita netissä varatessa ei voi todellakaan koskaan varmaksi tietää, mitä on edessä. Kuvat antavat usein ihan vääränlaisen mielikuvan huoneesta, myös kävijöiden arvostelut eivät kerro välttämättä totuutta. Eli vähän niinkuin Forrest Gampin sanoin: ”Life’s like a box of chocolates, you never know what you’re gonna get.” Etupäässä olemme nyt asustelleet ”paremman tasoisissa” motelleissa, Airbnb:n huoneistojen hinnat nousevat melko ylös siksi, että niissä on aika korkea tuo siivousmaksu. Ja en voi käsittää, mitä Vegasin asunnossakaan oli meidän jäljiltä siivottavaa, kun ei ollut petivaatteita ennen tuloammekaan vaihdettu. Toinen hmph.
Tuolla Kinderissä olimme kaksi yötä, eipä tuolla juuri kamalasti mitään tekemistä ollut. Torstaina aamusta katsottiin Suomi-USA lätkäpeli ja kyllähän tuolta melkoinen yllätysvoitto tuli! Oli se jännä peli, vieläkin hirvittää! Tuon pelin jälkeen lähdettiin autoajelemaan, eikä mitään kummoista ollut kyllä nähtävää. Suoraa tietä, maasto kuin Pohjanmaalla eikä juurikaan mitään asutusta. Tuolla automatkalla ylitimme pienen salmen lossilla, ja tuossa salmessa näimme delfiinejä. Kalaa olivat vailla myös muutamat pelikaanit, jotka kilvoittelivat tiirojen kanssa saaliista. Yritimme matkan aikana myös bongata tien vieruksilla olevista lammikoista ja joista alligaattoreita mutta tuloksetta. Ainut alligaattori, mikä nähtiin, oli pieni alli-vainaa, joka oli jäänyt auton alle.
Perjantaina sitten änkesimme turpeat laukkumme taas auton takakonttiin ja jatkoimme matkaamme kohti New Orleansia. Tuossa matkan varrella pysähdyimme paikkaan nimeltä Baton Rouge ja siellä kävimme ottamassa ensikosketuksen Mississippi-jokeen. Lämmin päivä taas, 34 astetta plussaa ja me hikoilimme kuin pienet, vaaleanpunaiset porsaat. Aika nopea oli siis kaupunkikierros ja vikkelään viiletimme takaisin ilmastoituun autoon. Matka jatkui tänne New Orleansiin melko hitaanlaisesti, sillä osuimme juuri pahimpaan ruuhka-aikaan tielle muiden kanssa. Mutta kun ei meillä ole mihinkään kiirus niin ei käynyt hermojen päälle tuokaan asia. Tänne Orleansiin tullessa matkalla on melko paljon siltaosuuksia johtuen varmaankin maaston suistomaisuudesta. Pisin ylittämämme silta tänne majapaikkaamme tullessa oli 29 kilsaa pitkä, mutta siinä vähän matkan päässä on silta, jonka pituus on 38 kilsaa. Arvatkaa vain, ajammeko sen sillan yli huomenna?
Seuraava postaus onkin omistettu sitten New Orleansille. Olemme tästä kaupungista tosi innoissamme, ehkä enemmänkin kuin Vegasista. Saapi sitten nähdä, vastaako Orleans odotuksiin.
Nyt, erinomaisen hyvää viikonloppua sinulle, missä sitten lienetkin!