HKI-ARN-LAX-hotelli
Kone Tukholmaan lähti reilun tunnin myöhässä koska räntää satoi niin paljon, että kone oli käsiteltävä lumenpoistoaineella ennen ilmaan nousua. Meitähän tuo viivästys ei pahemmin haitannut, sillä meillä oli luvassa tuolla Arlandan kentällä melkein viiden tunnin odotus jatkolennolle. Lensimme ensimmäistä kertaa Norwegianilla (molemmat lennot eli Helsinki-Tukholma ja Tukholma-Los Angeles), ihanhan tuo tuntui olevan ok lentoyhtiö. Lippujen hinnat Norwegianilla on halvemmat mutta kaikesta muusta joutuu maksamaan. Olimme jo varatessa maksaneet lentohinnan lisäksi erillisen maksun ruumaan menevistä laukuista, istumapaikan varauksesta sekä ruokatarjoilusta tuolla pidemmällä lennolla.
Meillä oli ensin ajatuksena käydä Tukholmassa vähän käppäilemässä pitkin kaupunkia jatkolentoa odotellessa, mutta siellä keli oli yhtä sateinen ja kylmä kuin Helsingissäkin, joten tyydyimme istuskelemaan odotusaulassa ja lueskelemaan. Tuntia ennen koneen lähtöä alkoi boarding ja tässä vaiheessa meille selvisi, ettei meitä päästetä koneeseen, koska meillä ei ole varattuna USA:sta menolippua minnekään. Virkailija totesi kylmän rauhallisesti, ettei päästä meitä koneeseen, jos ei saada nopeasti hommattua itsellemme menolippua USA:sta jonnekin päin. Me kyllä tuo asia tiedettiin, mutta jotenkin se oli päässyt unohtumaan, eikä näin ollen suunniteltu vielä mitään tuota jenkkilää pidemmäksi. Siinä ei auttanut muu kuin napata nopsaan läppäri esille ja varata randomina sellainen kohde, joka olisi meille jatkossa mahdollinen. Netti tietenkin pätki ja kaatui muutaman kerran lippuja varatessa, mutta ehdittiin kuitenkin liput varaamaan ja tyytyväinen virkailija päästi meidät (hyvin helpottuneet matkalaiset) koneeseen. Aulassa näytti pari muutakin matkustajaa varailevan matkalippuja ennen koneeseen menoa 🙂
Melkein 11 tunnin lento oli melkoisen raskas rupeama istumakyhmyille taas pitkästä aikaa. Ja eihän tuolla koneessa nukutuksi saa, pieniä torkkuja loppumatkasta, mutta ei varsinaista unta. Tasainen oli kuitenkin kyyti, turbulenssia ei ollut yhtään koko lennon aikana. USA:n puolella kaikki tarkastukset menivät melko mallikkaasti, tietysti jonottamista oli, kun oli paljon ihmisiä, mutta yllättävän ripeästi hoitivat virkailijat tehtävänsä.
Matkan hotellille taitoimme taksilla, kovin olivat jo silmäluomet raskaat tuossa vaiheessa. Hotellille päästyä piti nielaista pari kertaa, sillä varatun huoneen kunto ja näkö eivät vastanneet lainkaan nettivarauksessa olevia kuvauksia. Me olimme varanneet huoneen etukäteen neljäksi yöksi ja siinä hetkessä kyllä tuntui, ettei huoneessa pysty millään asumaan yhtä yötä enempää. Kuitenkaan silloin ei auttanut muu kuin nielaista vielä pari kertaa ja käydä nukkumaan. Aamulla, kun väsymys oli nukuttu pois ja saatu syömistä, näytti kuitenkin kaikki paremmalta. Tähän hotelliin siis jäimme, eikä huonekaan tunnu enää yhtä kamalalta. Hotelli on muuten Adventurer Hotel, Inglewood, jos se ketään kiinnostaa.
Hotelli on eräänlainen sekoitus hotellia, hostellia ja motellia ja täällä majoittuu paljon juuri ihan oikeita reppureissaajia. Muutama vanhempi pariskunta hotellissa asustelee myös mutta suurin osa on nuorisoa. Hieman epämääräisen näköistä porukkaa venyy huoneistojen ovilla ja altaan tietämillä mutta kyllähän venyjiä maailmaan mahtuu kunhan pysyvät omilla ovillaan. Kaikki äänet kuuluvat hyvin huoneeseen sisälle, oven raostakin mahtuisi kaikki hirvieläintä pienemmät otukset tulemaan sisälle. Ötököitä en ole kyllä nähnyt (en suurennuslasillakaan) 🙂 ja ruumiimme ovat saaneet olla rauhassa erilaisilta syömä- ja pistinöttiäisiltä.
Huoneen hintaan sisältyy aamiainen, joka sisältää kahvia ja mustikkamuffinsin. Onneksi voi sitten ostaa lisäaamiaista, tuolla muffinsilla ei pitkälle pötki. Syömässä ollaan käyty yhden kerran tuossa hotellin ravintolassa, eilen illalla Club Sandwitchit ja kyllä oli muuten voileipä-annoksella kokoa, ei millään pystynyt edes puolia syömään. Ja kaloreita varmaan miljoona…. muutenkin täällä amerikoissa kaikki tuntuu olevan enemmän ja suurempaa, lokitkin ovat melkein strutsin kokoisia 🙂
Kiitos Himpi kommentista 🙂
Ihana korjoitus ? Aivan mahtava irtiotto omasta arjesta ko tulee katsomaan mitä ”tänään” on.
Pieniähän nämä ”vastoinkäymiset” ovat meillä olleet 🙂 Pääasia että meillä on lämmintä ja mukavaa. Toivotaan että siellä Pihtiputaallakin, ja tietysti koko Suomessa, säät alkavat lämpenemään.
Kiitos kuulumisista. Alku on useasti hankalaa, mutta toivottavasti aina huominen on parempi.toivottelemme teille parasta mahdollista jatkoa,Meillä täällä on ainakin enemmän lunta ja viileä.