Niin jäivät Las Vegasin casinot kaikkine vilkkuvaloineen taakse kun nousimme American Airlinesin koneeseen matkataksemme tänne Houstoniin. Vaikka bussilla matkustaminen osoittautuikin mukavaksi matkustustavaksi, ei sillä kuitenkaan päivätolkulla jaksaisi matkata. Siispä koneella ensin kolmisen tuntia Dallasiin, jossa oli koneen vaihto, ja siitä edelleen tunnin lentomatka perille. Kun odottelimme tuohon ensimmäiseen koneeseen menemistä lähtöportilla, alkoivat yhtäkkiä kaikki ihmiset, myös henkilökunta, taputtamaan ja nousivat seisomaan. Tuolla lähtöportilla oli jo tullessamme Amerikan lippuja heiluttelevia juhlamielellä olevia ihmisiä, joillakin oli kyltti ”Welcome home!”. No, mekin siinä nousimme tietysti seisomaan ja taputtamaan ja luultiin, että sieltä saapuu joku urheilujoukkue mutta sieltä saapuikin sodasta kotiin palaava sotilas. Aika hellyyttävä näky sotilaan läheisten ja perheen jälleennäkeminen, lapset saivat isänsä ja vaimo miehensä kotiin. Snif.
Kone Dallasiin lähti sitten reilun tunnin myöhässä, koneessa tuo tunteroinen odotettiin. Välillä kapteeni kuulutti ja pahoitteli viivästymistä, jotain huoltohommia oli vielä koneeseen tehtävä. Hyvä niin, että huoltavat koneen kunnolla, mutta meillä tuolla Dallasissa ei ollut kovinkaan paljoa aikaa koneen vaihtoon, joten hieman jänskätti, miten meidän käy. Perillä jäi vajaa puoli tuntia aikaa löytää oikea portti ja siinä vaiheessa selvisi, että tuo lento Houstoniin oli peruttu. Huoltohommia. No, onneksi saimme paikat seuraavaan koneeseen, joka lähti pari tuntia myöhemmin. Kiirus loppui siiihen. Perillä Houstonissa olimme pikkusen jälkeen puolen yön.
American Airlinestä ei ole nyt vielä oikein mielikuvaa lentoyhtiönä. Peruslentoyhtiöltä vaikutti, ei nyt mitään huonoa mutta ei mitään extraakaan. Ainakin saimme pitää paikkamme eikä meitä raahailtu koneesta väkipakolla ulos (kuten United Airlinesilla on ollut viime aikoina tapana). Hyvin vissiin yhtiö koneensa huoltaa, tietysti ne kannattaisi huoltaa pikkuisen aikaisemmin ennen lähtöä, ettei tarvitse matkustajien koneessa turhia kökötellä.
Kun netin kautta varasimme näitä lentolippuja oli vaihtoehtoina nk. halpis lentoyhtiöt. Niillä tuo peruslentolipun hinta oli kyllä halvempi mutta jokaisella oli sitten lisämaksuja ja niiden takia loppuhinta oli miltei samaa luokkaa. Tekemämme hintavertailun perusteella halpislentoyhtiöllä peruslipun hinnan ja lopullisen hinnan (pienin hinta, mikä meidän olisi ollut pakko lipusta maksaa) kerroin oli 3,47 ja AA:lla se oli 1,2. AA:n lennot tulivat muutaman kympin kalliimmiksi, mutta noilta halpislentoyhtiöiltä tuo lipun hankkiminen on a) ensinnäkin himputin vaivalloista ja b) perushinnalla saat koneesta suurinpiirtein seisomapaikan ja matkatavaraa saa olla mukana tasan niin paljon kun mahtuu taskuihin. Siis housujen taskuihin, jos on takki, siitä on jo sitten oma hinnastonsa…. 🙂
Täällä Houstonissa majapaikkamme on taas hotelli, Best Western. Tai motellihan tämä oikeasti on, mutta hinta-laatusuhde on kyllä enemmän kuin kohdallaan. Rakennus on siisti, huoneet isoja ja viihtyisiä. Aamiainen kuuluu huoneen hintaan ja on ihan kunnollinen, ei vain kahvia ja muffinsi, kuten monessa hotellissa. Täällä on myös hotellivieraiden käyttöön tarkoitettu pesula, jossa on kolikoilla toimivat pesukoneet ja kuivurit. Ja kuivurit ovat ihan oikeasti kuivaavia! Fitness room löytyy myöskin, mutta nämä pullerot eivät ole tämän maan kamaralle laskeutumisensa jälkeen tehneet mitään kehojensa hyvinvoinnin eteen. Täytys varmaan jossain vaiheessa alkaa tehrä jotain…Ravintolaa tässä rakennuksessa ei ole mutta lähettyvillä on kuulema ihan hyviä ravintoloita, joissa voi käydä syömässä ja juomassa. Keskustaan täältä on matkaa n. 15 kilsaa, linkkiyhteydet täälläkin ovat ihan toimivia, niitä kannattaa siis käyttää.
Lauantai päivä meni täällä vähän ihmettelyksi, jotenkin oltiin väsyneitä molemmat koko päivän. Varmaankin johtui tuosta aikavyöhykkeiden ylityksestä, tultiin nimittäin kaksi tuntia Suomen aikaa vastaan. No, ei ehkä ihan tuosta johtunut, mutta väsytti eniwei. Sen verran liikkeellä oli pakko käydä, että linkillä menimme kauppaan hakemaan evästä ja uber-kyydillä tultiin hotellille takaisin. Lämmintä oli ulkona n. 30 astetta. Loppupäivä venyttiin huoneessa, syötiin ostamiamme eväitä ja katsottiin c-morelta elokuva, Revenant. Tuossa elokuvassahan DiCaprio saa aikamoista kyytiä mutta ei kuole sitten millään.
Tänään saatiin otettua skypeyhteys läheisiin ja kyllä oli mukavaa nähdä meidän pieniä. Ja tietysti vähän isompiakin 🙂 Olemme saaneet tänne myös kuvia ja videoita poikien perheiltä, ne ovat todella arvokkaita saamisia tänne pitkän matkan päähän! Lätkäpeli piti tänään myöskin katsoa, Suomi-Sveitsi. Peli oli kuin olikin jännä, ei pääse nyt Leijonat helpolla! Hieman vaikeuksia on linjojen kanssa kun noita pelejä katsotaan, kuva jumittuu aika-ajoin todella ärsyttävästi. Samoin oli eilisen elokuvan katselun kanssa, jouduttiin muutaman kerran ”hakemaan vauhtia”, että saatiin elokuvaa menemään eteenpäin. Muutoin kyllä yhteydet pelaavat ihan mallikkaasti. Pelin jälkeen oli ajatuksenamme lähteä onnikkakyydillä käymään keskustassa ja mentiinkin jo pysäkille odottamaan linkkiä. Jota ei tullut. Ja eikun takaisin hotellille. Koska tänään on sunnuntai, vuorot kulkevat harvakseltaan eikä respan ihmiselläkään ollut tietoa, milloin seuraava bussi keskustaan menee. Luovuimme siis siitä ajatuksesta ja menimme hotellin uima-altaalle viihdyttämään itseämme ja arvatenkin varjossa kirjaa lukevaa nuorta miestä. Sen verran tekemisemme kiinnosti että kirjan lukeminen herpaantui hetkeksi.
Huomenna yritämme kammeta itsemme kohteeseen, joka oli oikeastaan syy siihen, miksi juuri Houston. Mutta kerrotaan se juttu sitten seuraavassa postauksessa.