Espanjaan koronasta huolimatta

Tuo hiivatin koronavirusrontti on vaikeuttanut jo melkein vuoden ajan monen ihmisen elämää todella, todella ikävästi, joten en kyllä tässä kehtaa alkaa inisemään, miten meilläkin on ollut kurjaa, kun ei olla päästy oikein mihinkään reissaamaan. Mutta kuitenkin ihan pienellä äänellä sanon ja pienemmällä fontilla kirjoittaisin, jos olisi mahdollista, että eritoten kurjaahan se on ollut, eihän siitä mihinkään pääse.

Koska matkaan emme siis ole päässeet, korona-aika on meillä mennyt ihan töitä tehdessä. Itse olen tehnyt sijaisuuspätkiä tuolla sairaanhoitopuolella, niin kirurgian polilla kuin koronanäytteenotossakin, ja miesmatkaaja on ollut kiinni erinäisissä suunnitteluprojekteissa ja toiminut siinä sivussa välillä mökkitalkkarinakin. Kyllä on täytynyt olla noista työmahdollisuuksista ihan hyvillään, koska niin monelta on nyt koronaepidemian myötä työt mennyt alta, toimeentulo ja ylipäätään tulevaisuus on nyt hyvin epävarmaa ja huolenaiheena monessa perheessä.

Oma Airbnb-asuntomme päätyi niinikään olemaan pitkään tyhjillään, kaikki jo aiemmin varatut majoittumiset peruuntuivat koronan leviämisen myötä. Jotenkin tuntui oudolta ja hurjalta kun nuo varaukset peruuntuivat kaikki miltei samanaikaisesti, klink, klink, klink. Joitakin satunnaisia työmatkalaisia asunnossa on majoittunut epidemia-aikana, muutoin on ollut hiljaista. Onneksi saimme syksyllä tuohon toiseen asuntoomme pitkäaikaisen vuokralaisen, häntä kohtelemme nyt kuin kukkaa kämmenellä jotta pysyisi.

Matkustaminen hiipui siis meiltäkin miltei kokonaan, varsinkaan ulkomaille ei ole ollut asiaa. Kesällä teimme yhden viikonloppureissun Tampereelle ja syksyllä viikon kestävän kullanhuuhdontareissun Tankavaaraan, siinä osapuilleen meidän reissut. Tuo lapin matka oli kyllä perin oivallinen, onhan siellä siis tajuttoman upeat maisemat ja olihan se mukava opetella oikeaa kullanhuuhdontaa, vaikkakin saaliiksi jäi vain muutama atomin kokoinen kultahippu. Mutta sentään jotain!

Kun vuosi sitten alkoi lähestyä loppuaan, hakeutuivat nämä palelevat ja kohmeiset vilukissat yhä useammin matkailuaiheisten foorumien äärelle kuulostellen ihmisten kokemuksia maailmalta ja matkailusta näin korona-aikaan. Ja näistä ihan hyvistä kokemuksista innostuneina tuli sitten melko nopeasti tehtyä yhteistuumainen päätös eli että eiköhän me nyt lähdetä kuitenkin reissun päälle asap. Matkan määränpääksi valikoitui vanha tuttu Costa del Sol jo senkin vuoksi, kun vaihtoehdot muutoin ovat nyt aika vähissä.

Instagramin kautta saimme ohjeita Espanjaan matkanneilta, kuinka toimia näin korona-aikaan ja mitä kaikkea pitää ottaa nyt matkustamisessa huomioon. Ensinnäkin kannatti ottaa suora lento Helsingistä Malagaan, Finnair tekee näitä suoria lentoja kahdesti viikossa. Jos olisimme lentäneet esim. Amsterdamin kautta, olisimme joutuneet käymään Amsterdamissa koronatestissä ennen jatkolentoa Malagaan (sääntö tuli voimaan 29.12.). Ja kyllä, koronatesti vaaditaan vaikka et kävisi edes turva-alueen ulkopuolella.

Matkaan pääsemiseksi Helsingissä ei vaadittu tehtyä koronatestiä, kun pystyit todistamaan, että et tule Uudenmaan läänistä eli riskialueelta ja et ole tullut myöskään sen kautta lentoasemalle. Me matkasimme Helsinkiin bussilla, joka liikennöi suoraan lentoasemalle, joten missään ei tarvinnut tehdä bussin vaihtoa. Junalla matkatessa olisi pitänyt vaihtaa junaa Tikkurilassa ja silloin olisi todennäköisesti vaadittu koronatesti. Todistukseksi suorasta matkasta riittivät linikkatiketit, jotka olimme netissä ostaneet.

Vuorokausi ennen matkaa piti myös netissä täyttää Espanjan viranomaisten vaatima terveystietolomake. Lomakkeen täyttämisen jälkeen molemmat saimme omat QR-koodit, joita sitten kyseltiin niin Helsingin kuin Malagankin päässä. Muuta ei sitten Malagan lentoasemalla kyseltykään vaan tuon koodin näyttämisen jälkeen toivotettiin tervetulleeksi Espanjaan.

Kasvomaskit piti olla luonnollisesti koko matkustamisen ajan kasvoilla, niin onnikassa kuin lentokoneessakin. Lentokentällä ihmiset pystyivät noudattamaan turvavälejä hyvin mutta koneessa näitä ei pystynyt enää millään noudattamaan. Meillä oli paikat ihan koneen perillä molemmin puolin käytävää ja koneen ainoa vessa sijaitsi niinikään siellä koneen perillä. Vessajonoa oli jatkuvasti, joten meistä noin 30 sentin etäisyydellä tönötti koko lentomatkan eli neljän tunnin ja kahdenkymmenen minuutin ajan vaihtuvasti eri/tai jo viidesti vessajonossa seissyt kanssamatkaaja.

Koneesta päästyämme haimme matkalaukkumme hihnalta ja istahdimme lentoaseman pihassa sijaitsevaan kahvilaan kahville ja etsimään netistä itsellemme jonkinlaista majapaikkaa. Majoitusta emme varanneet Suomessa etukäteen, koska saattoi olla vielä hienoinen riski, että matkamme jostain syystä peruuntuisikin, matkustussäädökset kun voivat näinä aikoina muuttua kovinkin nopealla aikataululla. Olimme toki jo kotona katselleet valmiiksi majoittumisvaihtoehtoja ja tiesimme jo, että Benalmadenassa olisi meille alkuun sopiva Airbnb-asunto, jonka vain sitten samana päivänä varasimme. Junalla pääsimme sitten kätevästi jatkamaan matkaamme Malagasta Benalmadenaan.

Tosin siinä sitten sattui sellainen harmitus, että kun pääsimme asunnolle, huomasimme sen olevan todella likaisessa kunnossa, edellisen asukkaan jäljiltä ei oltu siivottu lainkaan. Yhteydenpidon jälkeen isäntäpariskunta sai suhteellisen nopeasti hommattua asunnolle siivoojan joka sitten siivosi asunnon loistavan puhtaaksi. Taas tuli kuitenkin vähän itselle sellainen turistikermapeppuinen olo, etteikö taaskaan mikään kelpaa? Lisäksi harmitti se, että olimme kuitenkin lähteneet Jyväskylästä jo puolen yön jälkeen ja emme olleet juurikaan nukkuneet sinä yönä, niin siinä piti vielä odotella asunnon siivousta ennen kuin pääsi nukkumaan. Mutta kun vihdoin ja viimein pääsimme pötkähtämään kyljelleen, kyllä oli unetkin makeimmat sitten nais/miesmuistiin.

Tämän Airbnb-asunnon varasimme alkuun viikoksi ja mietimme, että katselisimme sinä aikana hieman pitempiaikaista vuokra-asuntoa lähempää Fuengirolaa. Tämä nykyinen majapaikkamme on pieni yksiö jossa on kuitenkin suurinpiirtein kaikki tarvittava. Tällä pääsemme alkuun. Pikkuisen vilpoinen tämä asunto on ihan espanjalaiseen tapaan. Suurimmassa osassa täkäläisistä asunnoista ei ole mitään lämmitystä ja asuntojen kivilattiat ovat todella kylmiä. Onneksi jo monessa asunnossa on ilmalämpöpumppu joka lämmittää asuntoa näin koleana kautena ja vastaavasti viilentää sitten kuumilla keleillä. Myös tässä pikku yksiössäkin tuo laite on ja mukavastihan se lämmittää muuten, mutta eihän se pahemmin lattioita lämmitä. Viime Fuengirolan matkasta viisastuneina tiesimme ottaa nyt onneksi kotoa mukaan villasukat ja hieman lämimämpää vaatetta.

Viileää ja koleaa täällä siis on mutta herranjestas miten hyvältä tuntuu tämä valoisuus! Ensimmäiset päivät täällä olivat erinomaisen aurinkoisia ja me olimme kuin pienet päästäiset, jotka maan alta könyttyään joutuvat pitkään siristelemään silmiään, jotta tottuisivat päivänvaloon. Lämpötila on ollut himpun yli kymmenen, yhtenä päivänä mittari kipusi jopa 16 asteeseen. Ja sitten tulivatkin sateet. Jo kaksi päivää on vettä satanut taukoamatta ja me olemme tämän vuoksi suurin piirtein kökkineet vain sisällä ja venyneet netissä. Onhan tuolla netissä ollut kuitenkin kaikenlaista jännittävää ja maailmanlaajuisesti kiinnostavaa luettavaa ja katsottavaa kuten Martina Aitolehden mielipiteet miehensä vieneestä Berlofista ja kongressitalon valtaus USA:ssa.

Mutta hei, me ollaan siis Espanjassa ja blogi korkattu jälleen kerran auki. POKS. Sitä, miten pitkään täällä nyt venymme, emme tiedä itsekään, paluulippua ei vielä ole. Jossain vaiheessahan todennäköisesti törmäämme vanhaan ystäväämme ”Pitäis keksiä jotain kunnon tekemistä”-kaveriin, mutta yritämme häntä väistellä nyt mahdollisimman pitkään. Huomenna olisi edessä muutto Fugeen.

Leppoisaa tammikuista viikonloppua kaikille säädyille!