Sunnuntai-aamu 28.9.2014
Auringon paiste näyttää saattelevan meidät kohti Skotlantia. Tuuli on eilisestä tyyntynyt, tosin sitä ”vaarallisen kovaa” tuulta, jota ennustettiin, ei täällä eilispäivänäkään ollut. Puiden lehdet on saanut kuitenkin kyytiä mutta vielä on paljon lehtiä tippumatta eli ei kannata vielä
haravan varteen tarttua. ”Elmeri”-reppana (robo-leikkurimme) yrittää tuolla lehtien seassa vielä touhuta, otettiin se tänään jo talviteloille.
Täällä Jyväskylässä oli loppuviikolla monia Valon kaupunki -14 tapahtumia ja mekin käytiin perjantaina tuolla Tourujoen liepeillä katsomassa ,kun pieniä lyhtyveneitä laskettiin jokeen ja ne lipuivat siitä Jyväsjärveen. Kova tuuli vaikeutti hieman noiden tuokkostan lipumista joessa, välillä ne kasaantuivat joukolla rantaan josta niitä joutui sitten kepillä hätistelemään keskemmäksi jokea. Mutta kaunistahan tuo oli.
Lauantaipäivä meni pellolla, oltiin Lievestuoreella jonkun maalaistalon tiluksilla. Me ei sitä isäntää tunneta mutta päästiin sinne yhden kaverin ”hyyryporukassa”. Hieno oli eilenkin keli ja sen verran tuulista ettei ollut ötököitä. Löytöjä ei juurikaan tullut, minä löysin muutaman napin, yhden uudehkon viisipennisen ja joitain epämääräsiä härpäkkeitä. Jukka löysi pari vanhaa kolikkoa, nappeja ja jotain muuta roinaa. Ja roskaahan tuolta tulee paljon kaivettua. Alkoa oli tälläkin pellolla peltotöiden lomassa isännällä (tai esi-isännällä) runsain mitoin mennyt, sen verran noita pullon korkkeja löytyi.
Siinä se viikonloppu sitten sujahtikin ja tänään ollaan sitten kaivettu matkalaukut esille ja pakattu kamppeet matkaa varten. Kone lähtee vasta kuuden aikaan illalla joten meillä on mukavasti tässä päivä aikaa ajautua Helsinkiin. Lento menee Amsterdamin kautta ja siellä vaihdetaan konetta, onneksi ei ole tuolla pitkä odotteluaika. Edinburghissa ollaan joskus puoli kymmenen maissa illalla. Suunnitelmissa on huominen päivä katsastaa kaupunki ja sitten vuokrata auto ja ajella ylämaille. Sen suurempaa suunnitelmaa meillä ei vielä ole, katsotaan mihin päädytään. Heini ja John laittoivat ystävällisesti meille opastusta ja karttaa missä meidän kannattaa käydä. Eli yritetään niissä ainakin piipahtaa.
Maanantai 29.9.
No niin, Edinburghissa ollaan! Matka meni oikein mukavasti, tosin lennot olivat hieman aikataulusta myöhässä (tämähän ei ole mitään uutta). Hotellilla oltiin eilen illalla kymmenen tienoilla täkäläistä aikaa, täällähän on aika kaksi tuntia vähemmän kuin siellä kotona. Hotelli on siisti perushotelli, n. kymmenen kilsan päästä lentoasemalta.
Huone on pieni, just tuo sänky tuohon mahtuu. |
Melko huonosti nukutun yön jälkeen (aina eka yö) lähdettiin sitten aamulla jo kahdeksan jälkeen tutkiskelemaan kaupunkia. Upea kaupunkihan tämä on, paljon vanhoja kivisiä rakennuksia. Alkajaiseksi vierailimme kuningattaren palatsissa. Jouduimme hetken odottelemaan, sillä portit aukesivat vasta puoli kymmeneltä. Paljon oli palatsissa nähtävää, sinne oli melko hyvin saatu silloisen ajan tuntu. Selvisi myös Skotlannin historiaa, tuostahan ei pahemmin aikaisempaa tietoa ollut.
Vartija kuikuilee, ei ole vielä palatsi auki |
Tässä on kuningatar oikaissut kinttujaan ja myöntänyt audiensseja |
Palatsin sisäpihaa |
Edinburghin linnaan käppäiltiin sitten Royal Milea pitkin, katu kulki suoraan tuolta palatsilta linnalle, ylämäkeen. Mukava aamureippailu saattiin ihan samaan hintaan. Hyvä on täällä kulkeakin, sillä Heini varoitteli meitä siitä ,että täällä on ruoka hyvää ja tuhtia, joten usein käy sillälailla, että elopaino loman aikana nousee. Mutta ei me arvattu että ihan yhdessä yössä…..
Hyvin on ruoka maistunut, vaan ei haggis eikä black pudding |
Tuo Edinburghin linna on kyllä upea, se on ehkä enemmänkin linnoitus kuin linna. Tosi suuri ja yllättävän hyväkuntoinen. Jos sen olisi ihan tarkkaan kolunnut , ei olisi varmaan ihan yksi päivä riittänyt. Paljon oli liikkeellä myös muitakin linnan katsojia, mahtaa ihan lomasesongin aikaan olla tunkua.
Edinburghin linna |
Jos vihollinen mereltä tulee….. |
Yksi linnoituksen rakennuksista |
Linnasta oli hienot näkymät kaupunkiin |
Keli on tänään täällä ollut todella mainio, aurinko on paistanut ja lämpötila varmaan tuossa himpun alle 20 astetta. Syksy ei ole täällä vielä niin pitkällä kuin kotosalla, kukatkin kukkivat vielä täysillä.
Taustalla kuntoa vaativat patikkamaastot |
Tiistai 30.10.2014
Saavuttiin tänne Invernessiin vähän aikaa sitten, pakaasit ollaan juuri saatu kannettua huoneeseen. Majoituspaikkana meillä on nyt pari seuraavaa päivää bed&breakfast-huone, tällaista ei olla ennen käytettykään. Tämä on niinkuin iso talo, jossa on kolme vierashuonetta. Isäntäväki asuu samassa talossa. Mukavan tuntuinen huone on, samoin emäntä vaikutti varsin sydämelliseltä ottaessaan meidät vastaan. Rauhallista täällä tuntuu ainakin olevan.
Aslaich Bed & Breakfast |
Näyttää ranchilta mutta ei ole |
Matkaan tänne ylämaille lähdettiin Edinburghista tuossa puolen päivän aikaan. Auto vuokrattiin Avisilta jo etukäteen (myös netissä) mutta siinä ei navigaattori toiminut joten auto vaihtui sitten lennossa. Täällä navigaattori on ehdoton peli, ilman sitä pyörittäisiin varmaan vieläkin Edinburghin keskustassa ja mietittäisi kuumeisesti miten sieltä pääsee ulos. Tämä majapaikka oli kyllä haun takana navigaattorista huolimatta, jouduttiin paikallisilta kyselemään ajo-ohjeita.
BMW |
Museo rakennus, ei meidän majapaikka |
Tuossa matkalla oli kyllä komeita maisemia, todella isoja vuoria ja laaksoja, joissa ei puita pahemmin kasvanut, eikä paljon muutakaan. Ihan sieluni silmin näin Mel Gibsonin tukka hulmuten taistelevan näillä tienoilla oikeuden ja Skotlannin puolesta –> elokuva Braveheart-taipumaton. Meni sitten vielä kuolemaan elokuvan lopussa, snif. Matka meillä meni mukavasti, Jukka ajoi vastakkaista puolta koko matkan, koska muutkin ajoivat. Auto on siis edelleen hyvässä kunnossa. Barbadoksellahan tuo vasemmalla puolella ajaminen tuotti hieman hankaluuksia, onneksi ei tuolloin mennyt muuta rikki kuin auto.
Lampaat ne siellä lymyää, ei löydy kuvasta Mel Gibsonia |
Loch Ness |
Kyllä on laaksoa ja kukkulaa |
Tiet olivat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa |
Nyt kun päästiin tällaiseen elokuva teemaan, niin täytyy tässä kertoa kahvilasta , jossa käytiin kahvilla ajoreissun välissä. Kahvila toi nimittäin mieleeni elokuvan Paistetut, vihreät tomaatit. Niin sydämellisiä kahvilanpitäjiä saa kyllä hakea. Kahvilassa touhusi muutamia vanhoja rouvia, eläkeläisiä jo kaiketi kaikki. Pöydät oli katettu valmiiksi ja tarjoilu pelasi pöytiin. Tosin asiakaskuntakin lähenteli jotain sataa vuotta, pitkästä aikaa mekin tunsimme itsemme nuoriksi.
Paistetut, vihreät tomaatit-kahvila |
Huomenna tarkoitus olisi tutustua tähän lähiseutuun, Loch Ness on tuossa melkein vieressä. Laitetaan toki kuva tänne jos järven asukki suostuu kuvattavaksi. Olen kyllä kuullut, että se kameroita vierastaa. Nyt me taidetaan pistää potslojolleen eli ruvetaan tässä unten maille. Teille kaikille sinne hyvää yötä ja kauniita unia.
Ensimmäinen yö takana täällä Invernessissä, huonosti nukuttiin tämäkin yö. Huoneessa oli melko kylmä, patja liian kova ja peitto liian painava. Mutta aamiainen oli hyvä ja emäntä tosi huolehtivainen. Heti aamusta laitettiin töppöstä toisen eteen ja käppäiltiin lähellä sijaitsevalle vanhalle linnakkeelle. Kaukaa katsottuna näytti ettei tuo linnake nyt kummoinen ole mutta olihan siinä paljon katsottavaa. Tämä linna oli kovia kokenut eikä ollut lainkaan niin hyvässä kunnossa kuin linna Edinburghissa.
Urquhart castle |
Invernessin kaupungissa käytiin oikeastaan vaan pyörähtämässä. Sielläkin oli linna, joka näytti ulospäin hvyäkuntoiselta. Sisälle linnaan ei jaksettu kavuta, tyydyttiin kuvaamaan tuo rakennelma vain lennosta.
Invernessin linna |
Illalla käppäiltiin paikalliseen bubiin ja päätettiin sapuskan jälkeen nauttia ihan ehtaa skotti viskiä. Viskeillä oli ihan oma pitkä listansa, miettimisen tuloksena minä menin puihin ja tilasin sitten kuitenkin vain Baileyta. Jukka sai viskinsä ja sen matkassa tuli lasi, jossa oli vettä ja siinä lasinen pipetti. Me ei kyllä arvattu, mitä sillä pipetillä olisi pitänyt tehdä, joten varmuuden vuoksi Jukka jätti pipetin käyttämättä. Netistä luettiin sitten kämpillä että sitä viskiä olisi voinut ”avata” muutamalla tipalla vettä. Pipetoimalla sillä pipetillä. Että sellaista tietoutta saatiin täällä reissulla 🙂
Outo pipetti |
”Haggis on skotlantilainen perinneruoka, joka paistetaan lampaan mahalaukussa. Täytteenä on yleensä kaurahiutaleita, lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa, sipulia, mausteita ja suolaa. Haggis tarjoillaan tavallisesti lanttu- ja/tai perunamuussin sekä viskikastikkeen kera.”
Nyt ollaan jo jätetty Inverness taakse ja siirrytty tänne Killiniin. Matkalla tänään tänne kuvattiin todella huikeita maisemia. Huomenna siirrymme sitten takaisin Edinburghiin ja jatkan siellä tämän blogin kirjoittamista koska täällä on todella huono nettiyhteys, tämänkin sivun kirjoittamisessa tuli ongelmaa tiuhaan tahtiin. Tosin ihmettelen, että täällä näinkin hyvin tämä netti pelaa, isoja vuoria on kuitenkin kovasti ympärillä. Joten tällä erää, teille kaikille hyvä yö, kaunis uni.
Torstai 2.10.2014
Auton nokka suunnattiin aamusta kohti uusia seikkailuja. Keli oli aurinkoinen mutta erittäin tuulinen ja tuuli oli tosi kylmä. Suunnaksi otimme Fort Williamsin, jonne oli matkaa tuolta edelliseltä majapaikalta n. 100 km. Fort Williamsissa nyt ei ollut oikein mitään nähtävää ja suunnistimmekin siitä kohti seuraavaa etappia eli Killiniä. Matkalla bongasimme tuollaisen gondolan, joka vei ihmisiä Aonach Mor vuorelle. Sinnehän meidäkin oli päästävä, kun ei tarvinnut itse kiivetä.
Gondolalla mennään, vähän vain pelotti |
Oltiin melko korkealla (650m), vaan ei laella asti |
Komeat oli maisemat, mutta armottoman kylmä |
Tuo Aonach Mor on 1221m korkea eli himppusen alle Ben Nevisin, joka on brittein-saarten korkein vuori. Tuo Ben Nevis sijaitsi kauempana ja sinne me ei haaveiltukaan kiipeävämme. Tuolla vuorella kävi tosi kylmä ja kova tuuli, joku ukkeli kertoi tuulen olevan 24m/s. Eli sinne ei jääty kauemman aikaa vatuloimaan kuin oli pakko (eli kuvat ja menoksi).
Oltiin varattu jo netissä hotelli huone tuolta Killinistä joten jatkoimme sitä kohti seuraavaksi. Tuo ajoreitti sinne kulki vuorien välistä ja kyllä oli muuten komeat maisemat. Vähän niinkuin Lapissa.
Perillä Killinissä oltiin iltapäivällä, tämäkin mukavan oloinen ja näköinen paikka. Varsinkin täällä ylämailla nämä skotlantilaiset puhuvat kovin epäselvää englantia, olisko englannin ja gäelin sekoitusta. Ruokaa tilatessa oli Jukallakin vaikeuksia saada tarjoilijasta selvää. Ystävällisiä ja palvelualttiita ihmiset kuitenkin ovat, vaikka välillä kielimuurta onkin.
Bridge of Lochay Hotel, Killin |
Läheisestä ravintolasta, mummu en ole minä vaan nukke |
Hotellin lähistöä |
Haggis-aihio |
Muuten hyvä hotelli mutta nettiyhteys oli tosi surkea, joten en päässyt siellä tätä blogia kirjoittamaan. Se surkeakin nettiyhteys toimi vain ala-aulassa jossa oli kovaäänistä, jo melko iloliemissä olevaa juhlakansaa. Kysyttäessä vastaanottoihmiseltä mitä he juhlivat kertoi hän että hautajaisia. Että tämä torstai päivästä.
Perjantai 3.10.
Perjantai päivä valkeni kovin sateisena. Taivas oli harmaana siten, että se ennusti koko päivälle vesisadetta.
Sataa |
Meillä oli tarkoitus patikoida täällä Killinissä olevalle linnalle, mutta keli oli sen verran kurja että luovuttiin ajatuksesta. Aamupalan jäälkeen pakattiinkin kamat ja suunnattiin kohti Stirlingiä. Täällä Heini kehoitti käymään ainakin linnassa ja jollain monumentilla. Linnassa käytiin, se oli hieno ja hyväkuntoinen, linnoitus tämäkin.
Stirling castle |
Linnan hemmo |
Linnan keittiö |
Tuolla linnassa oli seinävaatteiden kutomo, jossa näytettiin, kuinka entisaikaan nuo seinävaatteet on valmistettu. Pienemmän gobeliinin tekoon meni kaksi vuotta kolmella ihmisellä, suuremman tekemiseen tarvittiin jo viisi ihmistä ja valmista tuli neljässä vuodessa. Ei ole kärsimättömän ihmisen hommaa.
Seinävaatetta valmistuu, kovin vain verkkaisesti |
Muualla ei sitten enää käytykään, koska keli oli niin surkea niin ajeltiin suoraan takaisin Edinburghiin. Palautettiin auto ehjänä Avisille ja matkattiin bussilla hotellille. Ei saatu enää samaa hotellia jossa oltiin tullessa, muutoinkin tuntui olevan vaikeaa saada varattua hotellihuone tuonne Edinburghiin perjantaiksi. Varattu hotelli oli kuitenkin ihan hyvä, vähän vaan kaukana tuolta autovuokraamosta.
Vettä satoi vielä illallakin, joten me pysyteltiin hotellihuoneessa, sain luettua Jo Nesbon uuden kirjan loppuun. Eli Niko: nyt saat sen lainaksi.
Lauantai 4.10.
Kotiinlähtöaamu. Vettä sateli edelleen. Kone lähti kohti Amsterdamia yhdeksän aikaan, lento sinne kesti vähän reilu tunnin.
Lähtöä odotellessa |
Parin tunnin Scipholin kentällä odottelun jälkeen päästiin lähtemään kohti Helsinkiä jossa oltiin puoli kuuden aikaan. Joutuisasti päästiin kentältä pois ja automatka kohti kotia alkoi. Jukkakin muisti pysyä oikealla kaistalla. Matkalla sateli hieman mutta muutoin oli mukava ajokeli eikä ollut paljoakaan liikennettä. Kotona oltiin yhdeksän aikaan illalla. Ja hetihän se pyykkikone lähti laulamaan.
Mukava reissu meillä oli kaikin puolin. Kelitkin osuivat meille mainioiksi, ainoastaan tuo viimeinen päivä oli siellä sateinen. Vaikka välillä oli kylmää niin ei se matkaa haitannut. Kotiin oli kuitenkin oikein mukava tulla. Lehtiä on varissut viikon aikana pihalle kovasti lisää joten haravan varteen nyt on tartuttava.