Bernina Express juna lähtee Tiranosta St. Moritziin ja junamatka kestää hieman yli kaksi tuntia. Junareitti kulkee halki Alppien nousten korkeimmillaan miltei 2300 m:n korkeuteen. Junassa on sekä panoraamavaunuja että sellaisia vaunuja joissa saa avattua ikkunan kuvatakseen maisemia ilman lasien heijastuksia. Juna pysähtyy matkan varrella olevilla asemilla joille voi halutessaan jäädä ihastelemaan maisemia ja nousta sitten jatkamaan matkaa seuraavaan junaan, vähän niinkuin Hop on Hop off-bussissa. Liput junaan ostimme netistä 40 euroa kpl, lienee niitä saatavilla myös asemaltakin mutta varsinkin sesonkiaikaan liput kannattanee varata ennakkoon. Mainittakoon, että tuo komea Alpit ylittävä junareitti on merkitty Unescon maailmanperintökohteeksi.
Me halusimme nousta heti aamulla ensimmäiseen junaan joka lähti Tiranon asemalta klo 7:40. Ihan piti laittaa kännykkään herätys koska meistä molemmista on tämän reissun aikana tullut ihme aamurötköttäjiä ja saatamme nukkua jopa kahdeksaankin aamuisin, mikä on tosi paljon meille ex-aamukukkuilijoille. Hotellin emäntä oli kattanut meille aamiaisen valmiiksi, että kerkiäisimme sen nauttimaan ennen juna-asemalle menoa (normaalisti aamiainen oli hotellissa klo 8 alkaen). Pöydällä liinan alla oli sämpylää, mehua, hilloja, voita, keksejä sekä hedelmiä ja automaatista saimme kahvia. Niin oli runsaasti kaikkea tarjolla, että saimme siitä vielä junamatkaeväätkin mukaan. Hotellilta juna-asemalle oli parinkymmenen minuutin kävelymatka ja pimeäähän vielä oli kun marssimme rinkkoinemme kohti asemaa.
Junaan ei tullut kovinkaan montaa ihmistä ja me saimme oikein hyvät paikat vaunusta jossa oli aukevat ikkunat. Juna lähti asemalta yhtä tarkasti kuin sveitsiläinen kello eli tismalleen klo 7:40. Ensin puksuttelimme läpi Tiranon kaupungin ohittaen välillä taloja miltei seiniä viistäen, ja kun pääsimme kaupungista, alkoi nousu vuorille. Kaupungin läpi ajettaessa juna kilkatteli ja huuteli tuut tuut ja tämä junan vihellys on aina yhtä ihana kuulla, toki vain junan sisällä sillä varmaankaan talojen nukkujat eivät olleet siitä yhtä ihastuksissaan.
Muutamat junaan asemalta nousseet matkaajat jäivät matkan aikana väliasemilla pois joko kuvailemaan tai patikoimaan tai muuten vain nauttimaan alppimaisemista ja vuori-ilmasta. Jo niinkin aikaisin näytti vuorien rinteillä olevan muutamia reippaita ulkoilmaihmisiä. Meillä ei ollut aikomusta jäädä millään väliasemalla junasta sillä emme viitsineet painavien rinkkojemme kanssa mennä könyämään vuoren rinteille ulkoilmaihmistelemään joten me otimme osamme vuori-ilmasta vain junan ikkunoista roikkuen.
Ja olipahan maisemat, oli niin kaunista, että melkein itketti. Voi vain kuvitella millainen tuo junamatka on talvella kun maisemat ovat valkoisena lumesta. Juna nousi kierrellen ja kaarrellen ylöspäin vuoren rinteitä, välillä tunneliin sujahtaen. Keli oli aurinkoinen ja himpun verran viileä mutta viileydestä huolimatta me vähän väliä auoimme ikkunoita kuvataksemme tuota kaunista spektaakkelia joka avautui junan ikkunoista.
Tämä junamatka oli kyllä ehdottomasti yksi niistä once of the lifetime-kokemuksista.
Reilun parin tunnin junamatkan jälkeen saavuimme St.Moritziin, Sveitsiin. Täällä meillä olisi ollut miltei kolmen tunnin odotus Zürihiin menevään junaan, mutta koska meillä oli sellaiset liput jotka kävivät kaikkiin sinä päivänä Zürihiin meneviin juniin, niin pääsimmekin lähtemään St. Moritzista jo tunnin päästä sinne saapumisestamme. Kerkesimme siinä ennen seuraavaa junamatkaa juomaan kupilliset kahvia joilla oli kyllä ihan st.moritzilaiset hinnat.
Junamatka Zürichiin kulki Thusiksen ja Churin kautta ja reitti St.Moriz-Thusis oli edelleen yhtä komeaa alppimaisemien tykitystä. Churissa meillä oli junan vaihto, ja mitä lähemmäs Zürichiä matkasimme, sen tasaisemmaksi maasto kävi ja alppimaisemat olivat enää vain muistoina mielissä sekä bitteinä kameran muistikortilla.
Koska Zürich ei meitä kauheasti napannut, päätimme jatkaa sieltä suoraan junalla vielä Baseliin, joka olisi jo ihan Ranskan rajan tuntumassa. Junat Sveitsissä ovat todella hyviä ja nopeita, mekin liikuimme eteenpäin parhaimmillaan lähes 320 Km/h. Varasimme siinä lennosta junaliput Baseliin netistä ja Agodan kautta löytyi majoitus, ja täytyipä siinä hotellihuonetta varatessa ihan hengitellä pari kertaa paperipussiin, sillä majoitusten hinnat olivat jo siis melko railakkaat eli ilmeisesti perisveitsiläiset. Ihanhan noista hinnoista piti vähän aikaa pöyristyä.
Perillä Baselissa käppäilimme parikymmentä minuuttia juna-asemalta Ibis-hotelliimme, joka oli lähellä asemaa sijaitsevista hotelleista huokein, vaikkakaan huokeaa ei voisi kyllä kirjoittaa samaan lauseeseen tämän hotellin kanssa. Huone oli pieni kuin hiiren pylly, justiinsa oli mahdutettu pieni parivuode huoneeseen niin että sai vessan oven vielä auki. No, sopu sijaa antaa, ja onneksi me Pasasen kanssa olemme näin 45:n vuoden yhteiselonkin jälkeen vielä melko sopuisia. Illalla käppäilimme vielä kauppaan hakemaan himppasen evästä ja päivän matkasta väsyneinä nukuimme pienessä pesässämme vallan mainiosti.
Seuraavana aamuna karistimme Sveitsin hintavat pölyt jaloistamme ja suuntasimme junalla kohti miltei yhtä hintavaa Ranskaa joka olisi sitten viimeinen etappimme ennen Englantia.