koti-ikävä

Herään siihen, että huoneen ulkopuolelta kuuluu nopeita askeleiden ääniä, ovia auotaan ja paiskotaan kiinni, epämääräinen puhe kaikuu pitkin käytäviä ja olen hetken ymmälläni. Mitä tuo puhe on, en ymmärrä siitä sanaakaan. Viimeisetkin unenriippeet katoavat silmistäni ja mielestäni, ja huomaan etten olekaan kotona vaan hotellihuoneessa, ja vähitellen muistan, että tätä hotellielämäähän on takana jo seitsemän kuukautta.