Viva! Las Vegas!

Seuraava reissukohteemme oli siis Las Vegas. Mietimme, millä kulkupelillä sinne itsemme hiissaisimme, vaihtoehtoina olivat lentokone, bussi tai peukkukyyti. Lento olisi nopea ja helppo, joten valitsimme bussin. Peukkukyyti käväisi vain toisen matkustajan hiljaisessa mielessä. Bussikyyti LA:sta Vegasiin maksoi  23 taalaa/matkaaja ja yllätykseksemme bussilla matkustaminen olikin mukavaa ja vaivatonta. Viiden ja puolen tunnin bussimatka hurahti tosi nopeasti, kahdesti oli pysähdys, jolloin tupakoijat pääsivät savuille ja pissihätäiset vessaan. Maisemat olivat kyllä melko yksitoikkoiset mutta kuitenkin moninaisemmat kuin lentokonessa. Bussiyhtiö oli Greyhound ja ei ole kuin positiivista sanottavaa.

 

Olimme varanneet tuolta Vegasista yhdeksi yöksi Airbnb-huoneen ja seuraaviksi hotellista läheltä Vegasin keskustaa. Ja oltiinpa hyvillämme, ettei tuo Airbnb:n varaus ollut pidempi, sen verran omituiseen huoneistoon päädyttiin. Tuota asuntoa vuokrasi yksineläjä nainen, jolla oli pari isoa koiraa ja kissaa. Koko talo oli vieraiden käytettävissä eli olkkari, keittiö, kylppäri ja makkari. Nainen itse asui talon toisessa päädyssä ja toimi uber-kuskina. Kun me pääsimme illalla talolle perille, nainen pikaisesti esitteli huoneiston, eläimet ja meidän makkarin ja lähti yöksi töihin.

Kauppa oli kolmen kilsan päässä (jos olisi tuosta ollut  esitteessä maininta, olisimme käyneet kaupassa ennen saapumista) ja koska olimme väsyneitä matkasta, niin emme jaksaneet sinne lähteä kävelemään. Niinpä meidän illallisemme koostui yhdestä pienestä sipsipussista ja yhdestä keksistä, onneksi meillä oli kuitenkin vettä. Makuuhuone oli ränsistynyt, vuodevaatteet sen näköisiä, ettei niitä oltu vaihdettu muutamaan aikaan, ja siellä haisi pahalle. Onneksi meillä on nyt omat vuodevaatteet matkassa 🙂  Aamulla emäntämme oli keittänyt meille kahvit valmiiksi, itse oli mennyt nukkumaan. Me siinä joimme kupposet kahvia ja häivyimme vähin äänin.

 

 

Koska uberilla on täällä niin helppoa ja edukasta liikkua, siirryimme sillä hotellille. Hotellimme on tosi iso ja tämäkin on casino-hotelli, niinkuin vissiin kaikki hotellit täällä.Täällä yllätykseksemme hotellihinnat ovat todella huokeat, siksi meidän kannatti ottaa hotellihuone täällä olomme ajaksi. Huoneemme on siisti ja asiallinen (sängyssä puhtaat valkeat lakanat!). Suhteellisen rauhallista on ollut, vaikkakin käytävältä kuuluvat kaikki äänet huoneeseen. Muutamana aamuna (aikaisin) ovat kimeä-ääniset kiinalaiset meidät herättäneet kun ovat kokoontuneet käytävälle yön jälkeisiä kuulumisia vaihtamaan. Ja kuulumisia on kälätyksestä päätellen kertynyt paljon.

 

Maanantaina saimme vihdoin tv-yhteyden toimimaan läppäriin siten, että päästiin katsomaan Suomi-Tsekki peli. Olihan se alkuun lupaava, mutta karmaiseva loppuhan tuolle pelille tuli. Minulla ottaa muutoinkin nuo pelien katsomiset mielen päälle (kun niin jännittää), mutta tuommoinen rankkarikisa meinaa olla jo liikaa kenen tahansa psyykeelle. Oikeastaan hyvä, ettei päästy vielä katsomaan sitä Ranska-peliä, oli se varmaan sen verran karmeaa katseltavaa. Mie olisin ehkä romahtanut…. No nyt ei auta muu kuin toivoa Leijonille hyvää peliä jatkossa!

Tuon pelin katsomisen jälkeen (täällä se loppui kahden tienoilla päivällä) lähdettiin tuonne Vegasin keskustaan kuvailemaan hienoja rakennuksia. Olihan siellä pytinkiä jos jonkinmoista, oikeita pelaajien unelmapaikkoja. Meille ei oikein aukene tuo pelaaminen, joskus ollaan jossain huoltsikalla hedelmäpeliä pelattu. Paitsi tietenkin Eurojackpot, joka pitää olla täälläkin voimassa kaiken aikaa 🙂 Kyllä tuolla keskustassa tehdään kaikki voitava, että ihmiset ajautuisivat näihin pelipaikkoihin, jotkut kävelykadutkin ”halkovat” näitä pelipaikkoja. Noin viiden metrin välein on joku tyrkyttämässä ale- tai juomakuponkia johonkin pelihalliin. Verraten hienojahan nuo rakennukset ovat ja ihan sen takia kannatti tuolla käydä käppäilemässä. Omaa pelikokemusta kartutimme tässä meidän hotellin pelihallissa. Tuolla pelihalleissa muuten ihmiset voivat tupakoida, syödä ja juoda (tarjoilijat tuovat) pelikoneiden ääressä, eli ei tarvitse nousta kuin vessaan välillä. Ja kyllähän tuolla noita pelaajia riittää, näyttää olevan etenkin ikääntyvien ihmisten harrastus. Meidän pelaamisemme yksikätisellä rosvolla 25 taalan panoksella tuotti voittoa kolme senttiä. Emme saaneet tuolla voitolla kuvaamme pelihallin seinälle 🙂

Tiistaina vuokrasimme auton päiväksi ja lähdimme käymään Hooverin padolla, joka sijaitsee täältä hotellilta noin 60 kilsan päässä.  Auto vuokrattiin Enterprise-nimisestä autovuokraamosta ja koska pieniä autoja ei ollut tarjolla, jouduttiin vuokraamaan tila-auto, vain meille kahdelle 🙂 Tiet ovat hyviä ajella ja kun on navigaattori, ei ole lainkaan hankalaa ajella tuolla liikenteen seassa. Tuo patohan on aivan mielettömän suuri ja komea, saatiin kyllä hyviä kuvia tuolta. Siinä vieressä meni todella korkea silta, joka tietysti piti käydä ajamassa yli ja minun korkeakammoisen piti kuvata tuo ajo videolle. Eka ylitys meni siten, että kuvasin kyllä, mutta unohdin painaa kuvaa-näppäintä. Ja ei kun U-käännös ja sillan yli uudelleen. Nyt tuli onneksi kuvaa. Eihän tuolta sillalta alas  juurikaan nähnyt koska jykevät ja korkeat muurikaiteet ovat sivuilla. Eli videokin on aivan samanlainen kuin maantiesiltaa ylittäisi.

 

 

Padolta suuntasimme Red Rock Canyonille, joka on luultavammin mini versio Grand Canyonista. Hulppeaa maisemaa koko alue, nuo punaiset kalliothan ovat pieni osa tuota valtavaa kansallispuistoaluetta. Siellä on paljon patikointi- ja kiipeilyreittejä ja nytkin oli paljon ihmisiä tuolla alueella patikoimassa. Me tyydyimme kiipeilemään pikkukallioilla ja napsimaan siinä kuvia, pidemmälle emme lähteneet, koska meillä oli epäasillinen pukeutuminen pidempään liikuntasuoritukseen. Ja tuolla tuuli sangen navakasti ja kylmästi, joten vilukissat siirtyivät aika nopeasti tuolta ulkoa auton lämpimään suojaan. Tuonne galleriaan olemme laittaneet taas hieman lisää kuvia näistä kaikista kuvaamistamme paikoista.

Meillä on nyt  reilu kaksi viikkoa hoboilua takana ja hyvältä tuntuu! Vielä ainakaan emme ole riidoissa, hyvillä mielin ollaan voitu joka ilta mennä nukkumaan. Ihan vielä ei kuitenkaan olla sisäistetty sitä, että tämä voi vaan jatkua, ettei tarvitse ihan vielä kotiin lähteä (varsinkaan nyt kun ei ole tällä hetkellä kotia mihin lähteä….). Tietysti läheisiä on ikävä, etenkin pieniä tyttöjä ja ”palomiestä”, mutta toivon mukaan saadaan skypeyhteydet pelaamaan, niin sekin hieman asiaa helpottaa. Kotimaan asioita olemme lueskelleet netistä ja varsinkin kevään ”edistymistä” ollaan täällä mielenkiinnolla seurattu, se kun ei näytä edistyvän millään. Ei ihme, että Pekka Poutaakin naurattaa lukea noita säätietoja, kyllä ne sen verran jo koomisilta tuntuvat.

Me siirrämme taas itsemme ja omaisuutemme perjantaina toisaalle. Siirrymme paikkaan, jonne on joskus taannoin ilmoitettu historiallinen viesti: …………, we have a problem!

Las Vegasista siis nyt kuulemisiin!

 

Vielä tähän loppuun onnentoivotukset kaikille maailman äideille, etenkin omillemme Muurameen ja Pihtiputaalle!