Täällä Reppureissaajat, Washington

Haudi blogimme lukijakunta! Narrasimme vähän tuossa edellisessä postauksessa ettei meillä olisi mitään matkasuunnitelmaa. Kyllä meillä jonkinlainen oli eli kohti Washingtonia vieviä teitä olemme tarkoituksella ajaneet. Tuolta Gallatinista siis otimme suuntiman kohti Marylandia, matkaa sinne tulisi noin 1000 kilsaa. Kahden pysähdyksen taktiikalla tuo matka hurautettiin, ensimmäinen yöpyminen oli Knoxvillessä ja toinen Roanokessa. Muuta kerrottavaa ei juuri tuosta matkasta sitten olekaan. Pahemmin ei noissa välietapeissa kierrelty, yöt koisittiin ja taas jatkettiin matkaa. Matkan aikana minä kuvasin niitä poliisiautoja tai sitten ”hienoja” maisemia, jotka ei sitten kuvissa enää olleetkaan niin hienoja. Sadasta otoksesta noin yksi on aina varteenotettava maisemakuva, siinäkin on tietysti sitten ikkunasta heijastuksia. Hmph.

Ennen Washingtoniin saapumista kävimme paikassa nimeltä Endless Caverns, jossa oli nimensä mukaisesti suuri luolasto. Kirjoittaja ei ole koskaan tykännyt luoliin änkeytyä, joten miespuolinen matkustaja kävi katsastamassa luolat kirjoittajan nauttiessa sillä aikaa auringosta ja Jo Nesbosta. Tuo paikka oli kyllä kaunis kaikkinensa, sieltä voi karavaanarit myös vuokrata paikkaa leiriytymiseen. Puitteet leiriytymiselle on hienot, ulkona oleva uima-allaskin on reissulaisten käytössä.

 

Endless Caverns

 

Jossain maan uumenissa

 

Täällä pidetään myös häitä, aika eksoottista.

 

Tänne Washingtoniin saavuimme sitten keskiviikko-iltana. Paikallisessa Subwayssa kävimme limpuilla ja sieltä läppärin turvin varasimme majapaikan seuraavaksi kuudeksi yöksi. Siinä taas tehtiin nopea vertailu airbnb:n ja hotellin välillä ja hotelli voitti (taas hiivatin korkeat siivousmaksut, hmph). No, kun hotellille sitten pääsimme, tuli välittömästi selväksi se, miksi se päihitti airbnb:n tuossa hintakilpailussa. Mutta se, miten tämä majapaikka on saanut hotellistatuksen, jäänee iäti epäselväksi. Tämä on nimittäin huonompi majapaikka kuin yksikään motelli, jossa olemme asustaneet. Kolmella adjektiivilla: likainen, resuinen, haiseva. Ja minä olen nähnyt ötökän. I have seen a bug. Yksi aamu lähti pöydältä jonkinlainen ötö lujaa karkuun, minä perässä kännykän kanssa, että saisin ötöstä kuvan selvittääkseni, onko se roach (torakka, olen oppinut uusia, tärkeitä sanoja täällä ollessa). En saanut kuvaa, mutta ötöltä lähti kylläkin henki miespuolisen matkustajan avustamana. Liiskaisena siitä ei enää voinut tietää, mikä ötö oli kyseessä. No, täällä nyt asustellaan ötökästä huolimatta, toisia en ole nähnyt, onneksi.

Aamiainen, joka sisältyy huoneen hintaan, on yhtä ”mannermainen” kuin noissa motelleissakin eli kahvi ja muffinsi. Joitain bageleita on myös laatikossa sekä muroja automaatissa, mutta ne on niin likaiset, että olemme keitelleet kahvit ja puurot (pika) huoneessamme. Vedenkeitin on muuten mielestämme yksi ehdottomista tavaroista, joka tulee olla mukana reissulla! (ainakin tällaisilla himokahvinjuojilla + kaurapuurolla käynnistyvillä). Ja ehdottomasi myös Jäägeri.

 

Ihan vaan lääkkeeksi. Toisella näyttäisikin olevan ilmeestä päätellen lääkitys jatkuvasti kohdillaan.

Torstaina päätimme jättää auton suosiolla hotellille ja ajautua keskustaan metrolla. Majapaikkamme on parikymmentä kilsaa keskustasta, joten metrolla oli sinne hyvä ajella. Lähin metroasema on parin kilsan päässä eli tulee samalla mukava kävelylenkki mennen tullen. Linja-autollakin varmaan pääsisi helposti, mutta me olemme nyt ajelleet vain metrolla.

Tämä Washington on melko tyyris paikka lomailla, ja varmaan asustellakin. Esimerkiksi metron lippuhinnat ovat normaaliaikana yli puolet kalliimmat kuin edellisissä paikoissa, ruuhka-aikoina tulee hintaan vielä miltei puolet lisää. Onnikkalipuista emme tiedä, kuinka paljon maksavat, mutta näillä tiedoilla ei kyllä joukkoliikenne ole halpa tapa liikkua täällä. Todennäköisesti parkkimaksut tuolla keskustassa ovat myös sitten ihan omaa luokkaansa.

Keskustassa pyörimme akselilla Valkoinen taloGeorge Washingtonin muisto-obeliski. Päivä oli verraten lämmin, yli hellerajan, joten välillä istuskelimme varjoissa huilaamassa ja vain katselemassa ohi käveleviä ihmisiä. Pitkiä yhtäjaksoisia siirtymiä välttelimme, koska mielessämme pysyi kirkkaana se kahden kilsan käppäily vielä metrolta takaisin kämpille. Hienoja kuvattavia olivat vallan kahvassa olevien tienoot ja paljon oli myös muitakin turisteja liikkeellä. Etenkin japanilaisia turisteja on paljon, tosin missäpä ei?

Oikea Valkoinen talo

 

Memorial-park

 

Muistatko maiseman elokuvasta Forrest Gump?

Tuolla Valkoisen talon edustalla ajauduimme tosiaan keskelle mielenosoitusta. Ihmisiä oli osoittamassa mieltä Trumpin ilmoitettua USA:n jättäytymisestä pois Pariisin ilmastosopimuksesta. Mielenilmaus oli suhteellisen rauhanomainen, paikalla oli noin satakunta ihmistä. Kovan metelin saivat kuitenkin aikaan, TV-kameroita oli taltioimassa tuota tapahtumaa ja sattuihan tuolla yksi mielenosoittajan ja poliisin välinen selkkaus. Tästä olikin videopostaus jo aiemmin.

 

Ääntä vaikka kattiloilla

 

Siikrit serviisi-män

Seuraavana päivänä pidimme välipäivän kaikista nähtävyyksistä eli pidimme ihan tavallisen loikoilupäivän. Sen verran lähdimme liikkeelle, että pakkasimme eväät reppuun ja ajoimme kolmenkymmenen kilsan päässä olevaan puistoon. Puisto oli järven rannassa ja tuota järveä kiersi kävelytie. Ihmisiä oli paljon lenkkeilemässä, kalalla ja muuten vain päivää viettämässä, tuo alue toi mieleen vähän Jyväskylän Rantaraitin. Tämä oli toinen kerta, kun retkeilimme metsän tuntumassa, ja kyllä me kovasti ihmettelemme missä on hyttyset? Suomessa ei tarvinnut mennä kuin puoli metriä metsään päin kun kimpussa oli jo sadattuhannet inisijät. Offista huolimatta. Täällä on saanut ”kannon nokassa” kahvinsa rauhassa juoda. Ja se on erittäin mukava asia se.

 

Melko rauhaisaa

 

Päijänne-maisemat

 

Kuvassa pitäisi olla maaorava…..

Toisena kaupunkipäivänä kävimme norkoilemassa toisen huomattavan rakennuksen nurkilla, nimittäin Capitolin. Ja nyt tulee paljastus: kirjoittaja on jotenkin kuvitellut koko elämänsä ajan, että tämä rakennus olisi Valkoinen talo. Vaan eipä ole, joten kylläpä nyt nolottaa. Oli siis korkea aika tulla korjatuksi tuon asian tiimoilta 😉

”Oho, joku on nöösinyt taalat sun repustas”

Kävimme myös luonnontieteellisessä museossa ihmettelemässä muinaisesineitä- ja jäännöksiä. Olihan tuolla esillä kaikkea maan ja taivaan väliltä mutta nuo muinaisjäännökset kiinnostivat nyt eniten. Esillä oli parikin oikeankokoista dinosaurusta, joiden luut on löydetty täältä Amerikan mantereelta. Lisäksi esillä oli paljon erilaisia muitakin fossiileita. Mineraali ja jalokiviosasto oli myös hieno, esillä oli erilaisia mineraaleja ja kiviaineksia sekä näistä tehtyjä koruja.

 

National Museum of Natural History

 

Ihan olen tyytyväinen, ettei näinä päivinä tällainen olento käppäile vastaan (tietysti pitäisi olla päällystakkikin kunnossa, että voisi yleensä käppäillä)

 

Sunnuntai-illaksi olimme saaneet kutsun piipparointiystävä- pariskunnan luokse illalliselle. He asuvat täältä hotellilta noin reilun puolen tunnin ajomatkan päässä. Heidän talonsa on todella mukavalla paikalla ”maalla”, puiden ympäröimänä miltei kuin sademetsässä. Eipä olisi uskonut siellä ollessa, että miljoonakaupunki on ihan vieressä. Tämä pariskunta oli tullut juuri lomailemasta Galapagos-saarilta ja kovasti tuota paikkaa kehuivat. Heidän luonaan tapasimme myös kolmannen täällä päin asuvan kaverimme, joka ei kylläkään ole ollut Englannissa piipparoimassa enää kolmeen vuoteen, mutta jonka kanssa olemme pitäneet yhteyttä. Illalliseksi saimme rock fishiä, joka on jollain tapaa ahvenen kaltainen kala, kaiketi.

Päivällä, ennen illallisvierailua, pistäydyimme Arlingtonin hautausmaalla. Tai siis ajattelimme pistäytyä mutta tuo pistäytyminen venähti miltei kolmetuntiseksi ihan siksi, että a) siellä oli varmaan miljoonittain ihmisiä (voi olla, että oli vähän vähemmän) ja b) koska se on todella iso ja laaja alue. Alueelle on haudattu niin tunnetut kuin tuntemattomatkin sodissa kaatuneet sotilaat, yhden suomalaisenkin sotilaan hautakiven näimme. Ylempänä rinteessä oli John F. Kennedyn ja perheen muistolaatat. Kaunis ja rauhallinen paikka ihmispaljoudesta huolimatta, eikä tuolla haissut ”kalma” niinkuin New Orleansin hautausmaalla.

 

 

 

Tänä aamuna, uskokaa tai älkää, kävimme ”rantaraitilla” seitsemän kilsan lenkillä 🙂 Ensimmäinen oikea liikuntasuoritus täällä ollessa! Jospa nyt tulisi sitten kaivettua kuntosaliohjaajan tulostamat jumppaohjeetkin matkalaukun verkkotaskusta. Ja sitten pitäisi tehdä muutakin kuin suoristaa ne.

Tänään satelikin aamun jälkeen koko päivän vettä ja koska meillä oli varustehuoltopäivä, niin ei ollut niin väliä. Ihan kelvolliset pesukone/kuivuri laitteet tässä hotellissa kuitenkin on, että jotakin positiivasta. Pienille laitoimme postiin tänään vähän ”Amerikan tuliaisia”, saa nähdä kerkeevätkö perille ennen kesän loppumista.

Huomenna matkamme täällä Amerikan maaperällä jatkuu, suuntana Buffalo ja Niagaran putoukset. Me toivotamme kaikille kesälomansa aloittaneille tai lähiaikoina aloittaville oikein hyvää ja leppoisaa lomaa 🙂 🙂

Ja Lofoottien reissulaisille: mukavaa ja turvallista matkaa!!

 

 

 

6 Replies to “Täällä Reppureissaajat, Washington”

  • Kiitos matkakirjasta joka aina sisältää mukavaa lukemista. Turvallista ja rettoisaa matkan jatkoa. Halit

    • Kiitosta vaan ja mukavaa reissua teille sinne Norjan puolelle! Saanemme sieltä sitten jonkun kuvasen? ?

  • Paljon olette nähneet ja kokeneet jo näinä viikkoina, mitä vielä onkaan edessä, kun olette kiertänyt koko pallon.Onnellista ja turvallista seikkailua edelleen.Mukana ollaan ajatuksin.

  • Kiitosta Muurameen! Buffalossa ollaan ja täällä on himputin kylmä?! Paksut vaatteet oli etsittävä päälle, loppuviikosta täälläkin sitten lämpenee, kaiketi 🙂

  • Oikein mahtavat kiitokset Jukalle upeista kuvista ja sinulle Pä’ivi mahtavasta kerronnasta.Huikeeta kun saadaan olla mukana matkallanne ja päästä nä’kemään mitä ihmeelisempiä paikkoja.Meidän pohjoisen matkamme alkaa huomenna.Teille antoisia päiviä matkallenne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *