Sihanoukvillen toinen mahdollisuus, osa 1

Vaikka karma, zen ja feng shui sekä muut mielentilat olivat kohdallaan Kampotissa, reissaajan mieli haluaa mennä kokoajan eteenpäin. 5 Päivää Montange Guesthousessa oli oikein leppoisaa lomailua, mutta jotain oli tehtävä. Jäädäänkö jatkamaan pötköttelyä altaan lepotuoleissa vai alammeko etsimään seuraavaa kohdetta? Jälkimmäinen voitti.

Seuraavassa kohteessa tulisi olla kaksi asiaa; meri pitää olla lähellä ja mielellään vielä hotellissa uima-allas. Tietotekniikka valjastettiin jälleen kerran työhön ja aloimme etsimään kohteita Kampotista rannikkoa pitkin pohjoiseen/luoteeseen. Etelässä vastaan tulee Kep ja sen jälkeen heti Vietnamin raja. Vietnamiin kun ei ole vielä mitään mahdollisuuksia päästä, niin katseet suunnattiin pohjoiseen. Pohjoisessa on sitten vastassa Thaimaa, mutta josko aivan rajan läheisyydessä olisi jotain? Siitähän voisi näppärästi hypätä rajan yli kun Kampodzan viisumit loppuvat. Aivan rajan tuntumassa on pieni paikka nimeltään Koh Kong, mutta hotellitarjonta oli aivan olematonta, joten pakko oli siirtyä kartalla alemmas ja alemmas. Kunnes vastaan tuli Sihanoukville.

Neljä vuotta sitten olimme Sihanoukvillessä, josta ei ollut jäänyt kovinkaan positiivisia muistoja; pieni ränsistynyt kyläpahanen, jossa vettä satoi kaatamalla kolme päivää ja paikan ranta muistutti lähinnä kaatopaikkaa. Nyt Sihanoukvillessä näytti olevan tarjontaa hotelleista laidasta laitaan, mutta mutta , jos ei kuitenkaan…..

Sihanoukville kauan sitten

Uusi kierros alkaen pohjoisesta alaspäin etelään, kunnes taas Sihanoukville tuli vastaan. Jospa annettaisiin vielä toinen mahdollisuus? Päiväksi Sihanoukvilleen ja sitten kohti tuntematonta jos paikka ei miellytä.

Liput kävimme lauantaina ostamassa Kampotin turistipisteestä ja sovimme menopäiväksi seuraavan maanantain. Tuk tuk tulis hakemaan meidät hotellilta aamulla n. 9 aikaan ja bussi lähtisi kello 9:30 tuolta lipun ostopaikan luota.

Sunnuntain otimme rennosti lepäillen ja maanantai aamuna olimme hyvissä ajoin odottamassa tuk tukia. Kello kävi ja tupakkia paloi, mutta kyytiä ei vaan näkynyt missään, joten Pasanen lähti kyselemään respasta voisivatko he soittaa turisti-infoon, että missä se tuk tuk viipyy. ”It is coming in next two minutes”.

Ei näy, ei kuulu kyytiä. Uusi tiedustelu selvitti mysteerin. Olimme mielestämme sopineet bussimatkan maanantaille 7.2 mutta liput olikin kirjoitettu 14.2 eli viikon päähän. Luvattu tuk tuk kuitenkin tuli ja lähdimme selvittelemään turisti-infoon asiaa. Olimmeko me antaneet väärän päivän vai lipun myyjä käsittänyt / erehtynyt päivissä, ei koskaan selvinnyt. Sen päivän 9:30 bussi oli kuitenkin häipynyt horisontin taakse. Lippumies totesi, että eipä hätää odottelette tuossa vartin, niin tungetaan teidät seuraavaan Sihanoukvillen bussiin.

Matka-aika Sihanoukvilleen oli vähän reilut kaksi tuntia. Alkujaan tie oli hyväkuntoista asfalttitietä ja juuri kun pääsimme sanomasta niin tie muuttuikin tyypilliseksi kampodzalaiseksi tieksi, ei asfalttia, paljon monttuja. Onneksi tie parani taas ennen Sihanoukvilleä

Muistan hyvin, kun neljä vuotta sitten olimme täällä, tuota kuoppaista ja kapeaa tietä riitti keskustaan asti. Mutta mitä ihmettä on tapahtunut ? Ehkä kymmenen kilometriä ennen keskustaa alkoi kuusikaistainen (3+3) leveä tie jossa oli uusi pinta, sileä kuin lapsen peppu. Samalla tien vierustan talot alkoivat näyttäämään uusilta ja korkeilta. Aikani äimisteltyäni kysäisin Toivakalta, että onkohan tämä sama Sihanoukville missä viimeksi oltiin vai onkohan täällä useampia saman nimisiä paikkoja. Sama oli paikka kuin viimeksi, mutta kuitenkin aivan eri.

Käytännössä koko pieni rähjäinen keskusta oli raivattu maan tasalle ja tilalle oli rakennettu hotellia hotellin viereen, ja lisää on tulossa. Keskustan ranta oli siivottu ja samalla tehty uusi rantabulevardi, upeaa siistiä hiekkarantaa jatkuu kilometri kaupalla. Myös uusia leveitä katuja on joka suuntaan.

Veikkaisin, että sellainen 30-50 korkeaa hotellia on rakenteilla. Tuota muutosta voisi kuvailla vaikka siten että 50- luvun Tampereen koko keskusta raivataan ja rakennetaan uusiksi, vain kolmessa neljässä vuodessa. Miten tämä on mahdollista ? Vastaus on: Kiinalaiset. Juttelin erään kauppiaan kanssa sillä aikaa kun Toivakka sovitteli itselleen uima-asua. Kertoi, että käytännössä kaikki kaupungin hotellit ja kauppakeskukset on kiinalaisten hallinnassa. Ja vauhti on huimaa, he tuovat omat rakentajat Kiinasta, rakentavat 24/7/365 päivää vuodessa. Yksi 20-30 kerroksen hotelli nousee tyhjästä tontista valmiiksi 6 kuukaudessa. Suomessahan tuossa ajassa saadaan pidettyä ensimmäinen aloituspalaveri.

Hotelleja hotelleja

Hotellivalintamme oli muutaman kilometrin päässä keskustasta Otres beachin läheisyydessä oleva Oasis Boutique hotel. Pikku hotelli, jossa ehkä 10 huonetta. Sisäänkirjautuminen kuten aikaisemminkin, respan tyttö ei osannut käytännössä yhtään englantia ja toinen mieshenkilö sanoi ”yes” kun kysyin ”Do you speak english?” Eli osasi yhden sanan.

Otres beach

Huone sijaitsi toisessa kerroksessa, ei hissiä, ainoastaan kapeaharteisen miehen mentävät kierreportaat. Toivakka vähän epäili ettei pysty nousemaan korkeanpaikan kammoisena ollenkaan. Pieni ongelma oli tulla meidän 27kg painavan matkalaukun kanssa, miten saada se ylös, mutta tämä englantia puhuva ”yes” mies otti pakaasin syliin ja meni ylös että heilahti!

Hissin korvike

Siisti huone, hiukka kova sänky, mutta hotelli meidän mieleen, siispä seuraavana aamuna menimme alas varaamaan lisäöitä. Paikan johtaja olikin paikalla, mukava, hyvin englantia puhuva nuori mies. Kerroimme olevamme tyytyväisiä ja voisimme ottaa pari lisäyötä, jos huoneita on vapaana. Ennen kuin ehdin aloittamaan minkäänlaista tinkimistä, johtaja pudotti huoneen hintaa muutamalla dollarilla alaspäin ja samalla upgreidasi meidät tilavaan päätyhuoneistoon. Kiinni veti!

upgreidattu huone

Kun kerran puheisiin päästiin, niin tiedustelin olisiko mahdollista vuokrata myös skootteria? Johtaja pahoitteli ettei hotellilla ollut skoottereita, mutta otti samantien välipuhelun, eikä aikaakaan kun olin jo menossa hakemaan vuokramopoa viereiseltä mopokorjaamolta. 10 dollaria / 2 päivää. Ei byrokratiaa, kuva passista, rahat kouraan ja menoksi. Skootteri oli ruma kuin mikä, mutta ei väliä kunhan toimi.

Ruma mutta toimiva

Skootterilla ajelimmekin sitten pari päivää, mm. yritimme etsiä hotellia, jossa olimme neljä vuotta sitten. Hotellin kohdalla oli burgeriravintola, toisella puolella iso pankkirakennus ja toisella puolella 20 kerroksinen hotellityömaa. Kovin paljon nähtävää täällä kaupungissa ei ole, joten ajelumme oli aika päämäärätöntä. Lähinnä etsimme ruokakauppoja. Sellaisia perusruokakauppoja täällä otresin puolella on yllättävän vähän, yksi kiinalaisten kauppakeskus on tuossa rantakadulla. Sekin ilmeisesti tarkoitettu vähän parempiosaisille turisteille: Farkut 105 USD, alushousut 53 USD, sentään silkkiä. Lisäksi kiinalaista ruokaa, koruja, kelloja ja muotia. Ei ollut meidän kauppa. Alkkareita löysimme sopuhintaan pikkukaupasta night marketin vierestä 2,5 USD, ei silkkiä.

Kampotiin verrattuna täällä on kaikki vähän kalliimpaa, ehkä 30-40%, paitsi paikallinen Campodia olut 1 dollari / purkki. Jostain syystä tuorepuristettu appelsiinimehu on täällä hinnoissaan, 3,5 dollaria / lasi

Seuraava yö oli vähän rauhaton, meidän alkuperäiseen huoneeseen muutti kolmen-neljän tytön porukka, joka luukutti antaumuksella poppivehkeitään läpi yön. Tästä hiukan suivaantuneena laitoin johtajalle whatsapp viestiä että toivoisimme hiukan pienempää volyymia seuraavalle yölle. Tämä tehosi sillä tytöistä ei kuulunut seuraavan yönä hiiskaustakaan. Rauha maassa ja miellyttävät yöunet odottivat. Tai sitten ei.

Nimittäin paikallinen karaoke harrastajaryhmä oli parkkeerannut pelinsä ja vehkeensä hotellimme vieressä kulkevalle kadulle. Sitä epävireistä rakkauden kaipuuta ja menetyksen tuskaa riittikin sitten yhteen saakka yöllä. Ja volume napissa oli vain yksi ilmansuunta eli kaakko. Muutenkin tuo karaoke tuntuu olevan suosiossa täälläpäin.

Kolme päivää siis riitti tätä hotellia, ongelmana oli rauhattomuus ja aamupalan puute, muuten ok. Mutta koska tämä kaupunki yllätti positiivisesti siisteydellään ja hienoilla rannoilla päätimme pysyä täällä ja vaihtaa hotellia. Sellainen löytyikin muutaman sadan metrin päästä. Aivan rantakadulla, uima-altaalla ja aamupala sis hintaan.

Tästä hotellista ja Sihanoukvillestä lisää seuraavassa postauksessa.

Zen

Täällä Pasanen ja Toivakka, Sihanoukville

1 ajatus aiheesta “Sihanoukvillen toinen mahdollisuus, osa 1”

  1. Kuumottelee aina nuo kiinalaisten rakennelmat kun nähnyt niitä videoita missä pilvenpiirtäjän huojuu tuulessa… toisaalta hyvinpä kiinalainen huawei puhelin pysyny kasassa monta vuotta…

Vastaa käyttäjälle niilo Peru vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *