Siem Reap -eikä millään pysy fressinä

Ensimmäinen päivä täällä Kampodžassa meni kyllä ihan harakoille. Niinkuin nuo matkustuspäivät meillä yleensä menee, matkaa sitä sitten tuntitolkulla tai vaan pari tuntia. Mitään ihmeellistä emme siis jaksaneet ruveta puuhailemaan tai kokemaan, ja koska oli pitänyt jo yöaikaan lähteä liikenteeseen, pyörimme vain hotellin nurkilla ja lojuimme huoneessa (päiväunethan siinä oli tietenkin otettava). Sen verran toki piti kylillä käydä, että saimme taas uusittua prepaid-kortin tuohon hotspottiimme. Netti hotellissa toimii, mutta on melko hidas ja pätkii tuon tuosta. Mutta sillä kyllä pärjäilee ja hotspotilla sitten hotellin ulkopuolella. Joten ei pääse taaskaan mitään tapahtumaan somessa tietämättämme.

 

Nokosilla, älkööt kukaan meitä häiriköikö

 

Tämä hotellimme on kuin pienen pieni pala paratiisia. Kaikkialla on vihreää ja runsasta, kasveja ja palmuja on paljon sisälläkin ruukuissa ja ulkosalla sijaitsee kaksi uima-allasta, joista toinen on suolavesiallas. Kauniita esineitä ja tauluja on kaikkialla ja täällä vallitsee sellainen käsinkosketeltava rauhallisuus ja tyyneys. Tuntuu, että täällä jingit ja jangit on kyllä kohdillaan. Järin isohan tämäkään hotelli ei ole, huoneita on vain parisenkymmentä.  Mutta vaikka täälläkään ei ole nyt varsinainen turistiaika, hotelli on miltei täynnä. Ja tässä hotellissa on ravintola! Huomasimme, että matkamme aikana emme ole kertaakaan majoittuneet sellaiseen hotelliin, jossa olisi ollut ravintola. Onpa meillä nyt mukavaa ja hiukkasen luksusta. Ravintola on pieni, sieltä saa ruokaa ja juomaa illallakin, mutta se ei ole mikään biletysravintola. Aamupala kuuluu huoneen hintaan ja melko isosta valikoimasta voi valita mieleistänsä aamusyötävää. Hotellin henkilökunta on hirvittävän kohteliasta ja ystävällistä (ihan oikeasti välillä aivan hirvittää moinen ystävällisyys ja palvelualttius), respassa poukaisevat heti seisomaan, kun vähänkin sinne päin liikahtaa, wai-tervehdystä tulee pitkin päivää. Ja se hymy. Se menee silmiin asti.

 

Pikkuisen hotellimme pikkuinen ravintola

 

Täällä on mukava kirjoitella matkablogia

 

Jingiä ja jangia

 

Hotellin palveluun kuuluu yhdensuuntainen kuljetus lentokentältä/lentokentälle, joten meitä oli tullessamme lentokentällä vastassa oma tuktuk-kuljettaja, joka luotsasi meidät mopotaksillaan hotellille. Matkaa kentältä hotellille oli vajaa kymmenen kilsaa, ja jo aamusta liikenne oli melkoisen vilkasta. Mopoja tuntuu täällä liikenteessä olevan yhtä paljon kuin Thaimaassa, samoin noita tuk tukeja. Sitten siinä seassa on kaikkea muuta kulkuvälinettä kuorma-auton ja kotikutoisen härvelin väliltä.

 

Mopotaksin kyydissä kohti hotellia. Ainut otettu kuva ja ei ole tietoakaan muusta liikenteestä. Tyypillistä.

 

Hotelli tarjoaa myös päivittäin yhdensuuntaisen tuktuk kuljetuksen kaupunkiin, johon on noin puolentoista kilsan matka. Ensimmäisenä päivänä teimme tuon matkan käppäillen ja oli se melkoinen urakka, kun lämmintä on yli kolmekymmentä plussaa ja tuntuma 44. Siinä oli taas neste- elektrolyyteillä tasapainoilemista, sen verran mallikkaasti tuota suolavettä ulos pukkasi. Tuk tuk maksaa tuolta keskustasta hotellille kaksi dolluskaa (emme tienneet tätä silloin), joten enää emme kyllä suorita noita masokistisia käppäilyreissuja yhtään enempää. Jos ei ole pakko (temppelialueella sitten oli, mutta siitä lisää tuonnempana erillisessä temppelipostauksessa).

 

Tuk tuk-kuskin totinen tuokio

 

Mitä nyt muutaman päivän perusteella voi sanoa tämän maan hintatasosta, niin täällä on Thaimaaseen verrattuna himpun verran kalliimpaa, mutta Suomen hintoihin verrattuna tietysti vielä halpaa. Ainakin ruoka ja asuminen on Thaimaata kalliimpaa. Kalja on kuitenkin halpaa, puolella dollarilla saa janonsa sammutettua tuopillisella kylmää öllikkää. Joten legoukot ainakin kiittävät. Tupakoinninkaan takia ei tarvitse kukkaron nyörejä kovinkaan paljoa täällä höllentää, kartonki vihreää Mallua maksaa 10 dollaria.

Ruoka hotelleilla on tietenkin kalliimpaa yleensäkin, hotellimme ravintolassa ruoka maksaa sapuskasta riippuen 4-8 dollaria. Kaupungilla söimme kevätkääryleitä kaksi dollaria/annos. Viereisessä kuppilassa olisi saanut saman annoksen 1,5 dolluskalla. Hmph. Ruoka on täällä ollut ihan syötävää, paljon maltillisemmin maustettua kuitenkin kuin Thaimaassa, emmekä vielä ole kyllä syöneet yhtään niin hyvää ruokaa kuin naapurimaassa on. Hotellilla ensimmäisenä iltana syöty kanacurry oli hyvin vaatimattoman ja pliisun makuinen, ja riisin seassa hengestään taistelevat pari siivekästä öttiäistä latistivat osaltaan kummasti tuonkertaista ruokailukokemusta.

 

Chicken Amok, kylän kuppilassa 3 dollaria. Ja 0,50 dolluskan kaljaa

 

Sää on ollut pääosin aurinkoinen ja kuuma, kosteushan täällä nostaa tuota kuumuuden tuntumaa varmaan jotain sataan potenssiin. Taitaa olla miltei hikisin paikka, missä olemme tällä reissullamme olleet. Lämpötila jää kyllä alle esimerkiksi Jamaikan lämpötiloista, mutta ilman kosteus on sitten vastaavasti suurempi. Ja tuo kosteushan tästä ilmasta tekee juuri tukalan oloista. Muuta ei tarvitse tehdä kuin mennä huoneesta ulos, niin ihohuokosten vuotamista voi verrata miltei Niagaran putouksiin. Mobilisoi siinä sitten itseäsi, kun olet jo minuuteissa muuttunut sisältäpäin lähinnä kuivan kesän oravaksi. Rankkaa. Joskus välillä.

 

.Hiki virtaa. Etualan siniset olennot ovat bakteereja, jotka päättävät kohta ruveta haisemaan…

 

Eilen illalla satoi kyllä melko rajusti vettä, ukkonenkin jyrisi ja salamoi, mutta tuo ”myräkkä” meni nopeasti ohi. Kyllähän sitä haluaisi tietysti yhden kunnollisen myrskynkin kokea näillä suunnilla. Millään reissullamme emme ole myrskyyn tai kovaan rajuilmaan joutuneet. Orlandon reissullamme kaupungin päälle vyöryi melkeinpä tuomiopäivää enteilevä ukkonen, mutta sekin meni melko nopeasti ohitse ja olikin sitten loppupeleissä melko pliisu. Kirjoittaja tilaisi mielellään sellaisen (hirmu)myrskyn, joka olisi hirmuinen, mutta ei yhtään pelottava eikä tuhoisa. Olisikohan sellaista myrskyä missään saatavana?

 

Tulisko hirmuista, mutta ei pelottavaa, myräkkää tuolta?

 

Me jatkamme täällä edelleen Kampodžaan tutustumista hikisinä mutta joka päivä yhtä onnellisina ja kiitollisina tästä ainutkertaisesta mahdollisuudesta. Teille, blogimme seuraajat, toivotamme erinomaisen mukavaa loppuviikkoa!

Just smile  ?

 

 

 

2 ajatusta aiheesta “Siem Reap -eikä millään pysy fressinä”

  1. Irene Partanen

    Kiitos taas kuvista ja postauksesta.Mukana reisssataan.Eteen päin vaan kartuttaa uusia kokemuksia! Täällä ei juuri voi villatakkia, eikä sontikkaa jättää näkyvistä .

    1. Kiitos terveisisistä sinne Päijänteen kupeeseen. Kyllä vaan, matka jatkuu ja mitä onkaan vielä edessäpäin… Ikävää, kun siellä on sontikan tarvetta vaan ollut. Luimme is:n sivuilta, että se luvattu Luciferin hönkäyskin tuo perässään ukkoset ja vesisateet. Mutta ennen sateita toivon mukaan on lämmintä ja aurinkoista Ja ennustuksethan on vain ennustuksia.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *