Matkaseurueemme uusi jäsen

Saanemme esitellä teille piskuisen matkaseurueemme uuden jäsenen, Mazda merkkisen pakettiauton mallia viimevuosisata eli 1991. Vanha ikäneito, jolta parasta ennen päiväys on karannut ohi jo aikoja sitten, niinkuin on karannut myös meiltä muiltakin pienen matkaseurueemme jäseniltä. Ruostepilkut ja paikkamaalikerrokset kertovat tarinaansa eletystä elämästä, oven pielien ja tiivisteiden lohkeamat myös osaltaan menneistä vuosista.  Käynnistyminen ja lämpeäminen on hidasta, niinkuin nyt vanhalta neidiltä voi vain odottaakin, mutta kun matkaan päästään, innostuu tämä vanha neito tien päällä innokkaaseen menoon kuten lehmä keväisin laitumella. Vuositarkastuksessakin oli neidon todettu vielä olevan ikäisekseen varsin hyvässä kunnossa.

 

 

 

Punnitsimme pitkään vaihtoehtoisia kulkuvälineitä täällä Australiassa. Koska välimatkat ovat todella huikeita kaupunkien välillä, olisi sisäiset lennot olleet miltei halvin ja vaivattomin vaihtoehto. Mutta sitten välillä jäisi paljon näkemättä. Toiseksi bussitkin kyllä kulkevat, mutta niilläkin matkustaessa jää noilta matkoilta paljon kauniita paikkoja kokematta. Auton vuokraustakin jo suunnittelimme, mutta koska täällä tuo majoittuminenkin on melko hintavaa, päädyimme melko lyhyen harkinnan tuloksena ostamaan tuollaisen campervanin, jossa voimme matkata ja majoittua koko täällä olemisen ajan. Myymme sen sitten pois kun täältä joskus poistumme. Laskimme, että vaikka emme omiamme myydessä pois saisikaan, olisi tämä ratkaisu kuitenkin maahan tutustumisen kannalta mitä parhain. Nyt ei enää minuakaan tuo leireily arveluta, koska reissullamme on jo tullut nähtyä niin monenlaista maja- ja majoituspaikkaa, ettei oikein mikään enää hirveästi kavahduta.  Luulenpa kuitenkin, että jossain vaiheessa matkaa välillä on mukava (välttämätön) ottaa ihan oikea huonekin.

 

 

Ikäneitomme on kuin pieni, pieni koti. Takaosassa on ”keittiö ja olohuone”, josta yötä varten muokkaamme helposti ”makuuhuoneen”. Keittiössä on pieni jääkaappi, kaasulevyt ruoanlaittoa varten, täysi astiasto kahvilusikasta paistinpannuun, vedenkeitin ja leivänpaahdin. Tiskikonetta ei ikävä kyllä ole, mutta tuonkin suuruinen puutos täytyy vaan nyt niellä.  Olohuoneen puolella on ”kulmasohva” ja telkkari. Ja mikä parasta, katto on pop up roof eli se nousee ylös niin että ”huoneistossa” voi ihan hyvin seistä. Kaikki tarvittava tuli siis kauppan mukana, jopa pestyt, puhtaat peitot ja tyynyt. Ja meillähän on omistuksessamme edelleen ne taattua Walmartin laatua olevat lakanat. Jipii, now we have a little home!

 

 

 

 

Australiassa on paljon ilmaisia leirintäalueita joissa saa siis leiriytyä ilman maksua mutta niissä ei kuulema yleensä ole kuin kompostikäymälät. Eli jos haluaa vähänkin enemmän porsliinia, suihkua tahi virtaa autoonsa, täytyy impemme kengurun torjunta-aura (roo-bar) suunnata maksullisille leirintäpaikoille. Näitäkin on monen hintaisia eli kaipa se vaan täytyy käydä toteamassa mitä minkäkin suuruisella rahalla saa vastineeksi. Alkuun ainakin katsastetaan noita ilmaisia leiripaikkoja. Ja kun oikein ruvetaan haisemaan, ajetaan leiriytymispaikalle, jossa pääsemme pesulle ja jossa voimme pestä pyykkiä. Tietysti rannoillakin on suihkuja, joten ei täällä vissiin kovin kauaa tarvitse haista.

Ensin ajattelimme suunnata pohjoiseen, mutta meitä varoiteltiin, että siellä on nyt sadekausi ja välillä voi sataa vaarallisen voimakkaastikin. Eli suuntaammekin etelärannikon kautta itään. Päämäärämme on ainakin näillä näkymin Sydney, ja tuossa reitillä välillä on kuitenkin ponkaistava sisämaahan katsomaan Uluru eli Ayers Rock, joka on aboriginaalien pyhä vuori keskellä Australian erämaata. Muutoin pysyttelemme tuolta sisämaan erämailta poissa ja ajelemme jotakuinkin ”ihmisten ilmoilla”.

Koska emme pääse yhteisymmärrykseen mikä neidille nimeksi (sillä tottakai sillä nimi pitää olla!), päätimme että te, rakkaat blogimme seuraajat, saatte tehdä meille sopiviksi katsomianne nimiehdotuksia. Ja sen nimen, jonka valitsemme neitovanhuksen harteille kannettavaksi, ehdottaja palkitaan mitä ruhtinaallisemmin. Hän saa toimia nimittäin neidon ”kummina” koko Australian reissumme ajan. Ja lisäksi me tulemme omistamaan yhden tulevista blogipostauksista pelkästään hänen, siis onnellisen voittajan, kunniaksi! Mahtavat palkinnot siis tiedossa, joten ei muuta kuin nimiehdotuksia vaan tänne pikapikaa laittelemaan.

Nimiehdotuksia odotellessamme toivomme teille mitä ihaninta, piparintuoksuista ja glöginmakuista sekä kynttilöiden valaisemaa joulukuuta, ihan tasapuolisesti!

PS. Täällä tapasimme jo joulupukin ja kun kysyimme oletkos Suomesta, vastaukseksi tuli jotain ihan outoa kieltä. Taisi kaveri esittää, että Suomestapa hyvinkin, mutta ei osannut suomea niin puheli ihan omaa keksimäänsä suomea?