Kolmas kerta toden sanoo?

Katselet kauniita esitteitä netissä tai matkatoimistossa. ”Me autamme sinua valitsemaan unelmalomasi. Valitse itsellesi sopiva pakettimatka eri vaihtoehdoista, klikkaa ja maksa. Varaa nyt! Tulet vain kentälle. Sinusta huolehditaan, seuraat vain opasta, jonka paidassa ja lippalakissa näet yhtiömme värit . Saat kivan pinssin, jolla kuulut ryhmäämme! Yhtiömme standardien mukaiset hotellit. Pakettiin sisältyy kiertomatkat kohteissa, bussit lähtevät hotellin edestä aamuisin klo 9. Tyytyväisyystakuu!

Tämä on ihan ok niille, jotka haluavat helppoa elämää, jotenkin tuo ei vaan sovi meille. Hajutonta, mautonta ja valmiiksi pureskeltua. Tylsää.

Suunnitelma D

Lissabonissa siis aloimme tekemään suunnitelmaa D ja tulimme siihen tulokseen, että vielä kerran koitamme päästä alkuperäiseen kohteeseen eli Kampodzaan. Suunnitelmaa hiottiin huolella ja kaikki asiat vielä pariin kertaan tarkastaen. Lento Lissabon – Zurich otettiin varman päälle edelliselle päivälle kuin varsinainen lento Zurich – Bangkok – Phnom Penh. Tämä siksi, että LBN-ZRH oli ns. erillinen lento johon suunnitelma B viimeksi tyssäsi. AirEuropa ei luonnollisesti tullut kyseeseen. TAP Portugalilta sen sijaan löytyi iltalento joka olisi perillä Zurichissä illalla 22:45. Siitä eteenpäin matkan hoitaisi SwissAir seuraavana päivänä, lähtö olisi klo 13:10.

Iltalennon vuoksi otimme kentän läheltä Zurich Airport self check-in huoneen, jossa ei ollut vastaanottoa, vain ovikoodit tulivat sähköpostiin. Hotellin huonekuvauksessa oli, että kaikista huoneista löytyy mm. keittosyvennys, mikro, keittolevy ym. aiheeseen liittyvää. Kätevää saada keitettyä puurot ja kahvit huoneessa ja sitten vaan kentälle.

Zurich, taas kerran

Illalla pyyhkäsimme taksilla hotellille ja muutaman ihmettelyn jälkeen ovikoodikin kelpasi ja pääsimme huoneeseen. Jossa ei ollut keittosyvennystä, mikroa, hellaa eikä muutakaan aiheeseen liittyvää. Ei taaskaan teoria ja käytäntö kohdannut. Muuten ihan ok yliyön huone; sänky ja siisteys sveitsiläistä tasoa. Illalla ei jaksanut paljon murehtia noita puutteita vaan laitoimme päätä tyynyyn.

Aamulla tietysti tuo ankeus kohtasi meidät, eikä ollut muuta mahdollisuutta kuin heittää reput pykälään ja etsimään aamukahvia. Hotellin vierestä löytyi pieni ostari jonka kioskista saimme kahvit ja kaupasta aamupalaa. Ulkoilma-aamupala pikku pakkasessa on aina yhtä virkistävä kokemus. Bussipysäkki oli ihan vieressä johon hetken odottelun jälkeen tuli bussi, mutta epäonneksemme kuskille kelpasi vain käteinen, jota meillä sattumalta ei ollut. Toisaalta ihan hyvä, koska bussi oli menossa ihan eri suuntaan kuin lentokentälle. Google mapsia zoomailtuamme totesimme, ettei kentälle ollut kuin 1,5 kilometriä joten laitoimme lapikasta toisen eteen raikkaassa sveitsiläisessä aamupakkasessa.

Lentokentällä oli heti aamusta väkeä kuin persialaisella torilla konsanaan, joten samantien menimme jonottamaan chekck-in tiskille. SwissAirin tiskejä olikin avoimena ainakin toistakymmentä ja jono liikkui ripeästi eteenpäin. Tiskille päästyämme annoimme virkailijalle passit sekä nipun erilaisia dokumentteja ja henkilö niitä alkoikin setvimään. Jotenkin pitkään siinä kuitenkin alkoi mennä ja aikansa ihmeteltyään virkailija kysyi, että onkos teillä kaikki dokumentit printattuna ? Viisumit ja PCR- todistukset olivat pelkästään sähköisenä ja kaveri huikkasi, että menkääpäs tuonne SwissAirin supervisor tiskille niin tekevät teille printit. ”Tulemmeko sitten takaisin tähän kilometrin pituiseen jonoon tekemään uuden check-inin?” (pientä hikoilua havaittavissa Toivakka-Pasanen osastolla. toim. huom.) ”Ei tarvitse, teen boarding passit ja tsekkaan laukun hihnalle, haette vain printit ennen turvatarkastusta”. Tässä vaiheessa oli jo varmaa että yksi meistä kolmesta olisi varmasti Phnom Penhissä, eli matkalaukku.

Meiltä puuttui siis printatut viisumit ja PCR- testit, eli 2+2 tulostetta. Ystävällinen SwissAirin virkailija neuvoi meitä lähettämään tiedostot sähköpostiin ja sen jälkeen ne tulostuisivat tiskin printteriin. Samalla hän mainitsi hymyillen, että ne maksavat sitten 10 sveitsin frangia / printti (1CHF = 1 EUR) eli yhteensä 40 Frangia. En malttanut olla kysymättä, että onko ne mahdollisesti tulostettu kultaisella musteella? Diplomatialla, anovalla katseella ja riutuneella olemuksella sain neuvoltetua kokonaispakettihinnaksi 20 CHF. Taas pisteet SwisAirille

Aikaa jäi vielä sen verran että katsoimme yhden jakson Ozarkia kentän aulassa.

Turvatarkastus meni perinteisen kaavan mukaan, mitä nyt Toivakasta otettiin pyykäisyhuumetesti, samoin kuin hänestä otettin testi myös Lissabonin päässä. Onkohan matkakumppanilla joku pahe josta en tiedä ? No, joka tapauksessa nuokin testit olivat negatiiviset.

Seuraava jonotuspiste olikin sitten vähän ennen lähtöporttia, jossa katsottiin vielä kerran passit, viisumit, PCR-testit, rokotustodistukset ja terveysvakuutukset. Tästäkin päästiin läpi.

Kone lähti kohti Bangkokia sveitsiläisen käkikellon tarkkuudella ja voin sanoa että SwissAir lentoyhtiönä meni kyllä heittämällä kärkeen niistä 32:sta eri lentoyhtiöstä joita olemme reissuillamme käyttäneet.

Puoliväli

Lennon aikana saimme mm. kahvia sekä muita virvokkeita, illallisen, aamupalan ja välipalan. Kaikki kuuluivat lipun hintaan, lisäksi lennon aikana oli tarjolla koko ajan hedelmiä, keksiä, suklaapatukoita ja juotavaa vapaasti tarjolla. Tähän ei ole kyllä muut yhtiöt pystyneet, economy-luokassa. Lipun hintakin oli vain noin puolet Finnairin HKI-HNG-PHN hinnasta.

Bangkok, lopullinen kohde lähestyy

Saapuminen Bangkokiin tapahtui yhtä täsmällisesti kuin lähtö, joten meillä oli mukavasti aikaa Bangkokin kentällä seuraavaan koneeseen. Kentällä oli vastassa henkilökuntaa jotka opastivat kylttien avulla F1 portille, josta lähtisi kone Phnom Penhiin. F1 portti oli todella hiljainen ja tovin siinä ihmeteltyämme kävimme infosta kysymässä, että mistäköhän se PHN kone oikein lähtee, kun lähtötaulutkaan eivät näyttäneet mitään ? ”Portti on C10, parikymmentä minuuttia reipasta kävelyä käteni osoittamaan suuntaan, olkaa hyvä”.

C10 portilla olikin taas tuttu proseduuri: Dokumentteja tutkittiin, laiteltiin rasteja listoihin, viisumeja ja passeja ihmeteltiin ja kameralla kuvattiin.

Viimeinen etappi oli sitten vain tunnin lento ja aika kuluikin kuin siivillä uusia lomakkeita täytellen. Valkoinen, sininen ja keltainen pieni kaavake. Kaikkiin huolellisesti samat tiedot: Nimi, sukunimi, passin numero, lennon numero, mistä tulet, minne menet, osoite kotimaassa ja Kampodzassa jne jne.

Thai Smilen lentokone laskeutui ajallaan Phnom Penhiin ja vielä viimeinen rutistus: terveyslomakkeita ja rokotustodistuksia tutkittiin ja leimoja laiteltiin. Seuraavassa pisteessä hattu päästä ja katse kameraan, kiitos. Pam ja pam leimat passiin ja viisumiin. Tervetuloa Kampodzaan.

Ei ihan vielä kuitenkaan, matkalaukun noudon ja tullin läpikävelyn jälkeen oli vielä pikakoronatestit. Lomakkeita kirjoiteltiin ja tutkittiin, tikku syvälle nenään työnnettiin, varttitunnin odotus, ja ulko-ovella laitettiin pieni pyöreä vihreä tarra hihaan negatiivisen koronatestin merkiksi.

Tervetuloa Kampodzaan!

Terveisin, ulkomaankirjeenvaihtaja Pasanen

3 ajatusta aiheesta “Kolmas kerta toden sanoo?”

  1. Ei ole kyllä teillä ollut matkan alku liian helppoa! 😀 Mutta onneksi pääsitte lopulta määränpäähän ja lämpöön! Odotamme seuraavaa raporttia seikkailuistanne 🙂

  2. Nyt on tosi hyvä mieli kun olette kesäisessä kmpodzassa.iloista mieltä teille sinne kauas,että jaksatte ihanaa blogianne kirjoittaa niin myös meillä on aina Mukavia lukuhetkiä jatkossakin Suuret kiitokset molemmille.Pihtipudas jää kuulolle

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.