Koh Rong sanloem, monkey island

Koh Rong Sanloem on pari kertaa Muuratsaloa isompi saari, pituutta n. 9 km ja kapeimmillaan vain 1 kilometrin levyinen. Saaren keskiosat ovat suurimmalta osaltaan viidakkoa. Saarella on useita hiekkarantoja ja niiden läheisyyten rannoille on rakennettu resortteja, questhouseja sekä bungaloweja. Vakituisia asukkaita lienee ainoastaan hotellien työntekijät. Saareen on matkaa noin 25 km Sihanoukvillestä.

Päädyimme tuktukin kyydissä uudempaan laivasatamaan, jossa pikkuinen paattimme jo odotteli matkustajiaan. Veneeseen mahtui arviolta 30-40 matkustajaa, mutta tällä kertaa kyytiin lähti ehkä parisenkymmentä henkilöä. Lisäksi veneeseen lastattiin erinäisiä pussukoita ja nyssyköitä, ilmeisimmin tarvikkeita saarelle.

Vene kulki ihan mukavaa kyytiä (55 km/h) kolmen ison perämoottorin voimin ja venematka kesti puolisen tuntia. Aallokkoakaan ei ollut kuin nimeksi, joten Toivakka pysyi omalla penkillään, eikä puristanut allekirjoittaneen käsivartta tunnottomaksi. Laiturilta sitten lompsittiin hiekkarantaa pitkin pari sataa metriä Sara Resort hotellille. Näin paatuneen matkailijankin silmin paikan floora ja fauna olivat sitä luokkaa, että voin kirkkain silmin sanoa tämän paikan menevän ihan kärkeen. Täysin kristallin kirkas merivesi, valkoinen puuterihiekka, pieni viilentävä merituuli ja rauhallinen ympäristö. Pieniä käärmeitä kuitenkin paratiisissa asuu…

Saracen beach, kotiranta

Hotellin melkein koko henkilökunta puhuu ymmärrettävää englantia ja check-in sujuikin nopeasti. Huoneessakaan ei näyttänyt olevan mitään moitittavaa. Perusrutiinit hoidettiin alta pois, kuten nettiyhteydet, lataus- ja sääasemat tulille, reput purkuun ja tavarat oikeille paikoille, ja siihen päälle kevyt lepo. Aluksi otimme tänne kaksi yötä, mutta välittömästi oli päivänselvää, että pitemmäksi aikaa tänne jäädään.

Pienen levon jälkeen päätimme lähteä vähän tutkimaan ympäristöä ja patikoimmekin saaren toiselle puolelle pientä viidakkopolkua pitkin. Luonnollisesti ilman aurinkorasvaa, hattuja ja vettä, nehän on amatööreille. Matkaa kertyi n 1,5 km suuntaansa. Saaren toisella puolella on Lazy beach, jossa on todella upea hiekkaranta, pieniä bungaloweja sekä ravintola. Tuo puolentoista kilometrin kävely ilman nestettä aiheutti sen, että perillä suu oli kuiva kuin kulottajan lakki, joten suunta oli suoraan ravintolan tiskille. Tiskillä oli eurooppalaisen näköinen naishenkilö joka tervehti meitä engalanniksi ja kysyi sitten että mitäpä suomalaiset? Häh? Mikäs meedio hän oli?

Henkilö paljastui ruotsalaiseksi ja tunnisti suomenkielen. Kertoi jopa osaavansa hiukan suomea: ”verrotus-asiakirrja”. Tuollahan pärjää jo aika pitkälle. Mehän emme malttaneet olla kuittailematta edellispäivän 4-3 Suomen voittoa jääkiekossa, tai no silleen ystävällisesti mainittiin. Pari Campodiaa tarttui tiskiltä kouraan ja menimme nauttimaan niiden viileän raikkaasta mausta terassille. Hiukopalaksi otimme vielä hedelmälautasen ennen patikointia takaisin hotellille.

Mitään autoteitä täällä saarella ei ole, eikä siis autojakaan, paitsi yksi kuorma-auto. Muutamia skoottereita ajelee tuota rantaviivaa pitkin, pari kaivinkonetta, muutama traktori, siinä suurinpiirtein kaikki konevoimalla liikkuvat laitteet.

Traktori se on tämäkin

Päivällä muuten kun kävimme ottamassa juomat, pieni ja hiukan pyylevä mies tuli pöytäämme ja kyseli kuulumisia: Mistä tulette, kauanko viivytte, onks kaikki okei jne. Oikein mukava mies, kysäisinkin, että oletkos sinä tämän paikan johtaja ? ”En ole ihan varma”, vastasi herra. Herra kuitenkin hääräili pitkin päivää ja iltaa ravintolassa, keittiössä, otti tilauksia ja kantoi niitä pöytiin. Puuhakas mies, johtaja-ainesta sanoisin, jos ei kerran vielä ollut. Samalla ilmeni, että täällähän voi maksaa luottokortilla. Ensimmäinen paikka muuten täällä Kampodzassa joka kortin huolii.

Sovittiin sitten tuon ehkä johtajan kanssa, että laitetaan kaikki ruuat ja juomat huonelaskuun ja maksetaan pois lähtiessä. Kirpaisee vain kerran eikä joka päivä. Sihanoukvillen hinnoista kerroin, että ne ovat jonkin verran korkeammat kuin esimerkiksi Kampotissa, täällä Koh Rongissa on näköjään vielä saarilisä n. 50% mantereen hintoihin. Toisaalta ihan ymmärrettävää, ja näköjään menuhinnoista puuttui vielä 10 % vero. Kohta aletaan lähestyä Suomen hintoja.

Illalla kävimme hotellin ravintolassa sitten syömässä, Toivakalle green currya ja Pasaselle club sandwich. Hyvää oli ja ravitsevaa.

Tämä ei varsinaisesti ole hotelli vaan resortti. Pieniä bungaloweja / mökkejä, kaikilla tarvittavilla mukavuuksilla, ilmastointi, suihku/wc, sopivan pehmeä sänky, pieni terassi. Eipä siinä, unta luumuun. Missäs ne paratiisin käärmeet sitten ovat?

Pöytien alla, yöllä huoneessa, hiekkarannalla. Pieniä, ovelia, äänettömästi lentäviä itikoita. Syövät jalat ja käsivarret salakavalasti niin, että armoton kutina alkaa vasta muutaman tunnin päästä. Lisäksi niillä on ominaisuus, että muuttuvat näkymättömäksi kun niitä yrittää saalistaa. Rannalla olevat kuuluvat ilmeisesti samaan heimoon mäkäräisten kanssa. Suoraan kiinni ja naps pala pois nahkasta. Toivakan nahka tuntuu olevan herkullisempaa kuin meikäläisen, koska noista syömäjälkiä näyttäisi olevan enemmän.

Isompia eläimiä täällä näyttäisi olevan pari hotellin koiraa, kanoja, kova ääninen kukko. Viidakossa perhosia ja lintuja ja kuulemma niitä apinoita, kuten saaren nimi sanoo. Ilmeisesti apinat asustelevat tuolla ylempänä ja syvemmällä viidakossa. Mikromuurahaiset ovat itsestäänselvyys.

Vaikutuimme Lazy beachistä sen verran, että patikoimme seuraavana päivänä takaisin uimaan ja paistattelemaan päivää. Tällä kertaa varustauduimme viidakkokävelyyn vähän paremmin. Hatut, pyyhkeet, aurinkorasvatut ihot ja tölkki Coca-colaa. Päivän agenda oli siis auringonottoa ja uimista.

Pari seuraavaa päivää sitten meni samoissa merkeissä, paitsi taas kerran aika rientää ja nousee esiin kysymys, minne seuraavaksi ?

Virkavaltakin on paikalla

Tätä blogia kirjoittelen nyt viimeisenä iltana tällä saarella. Huomenna aamulla heitämme reput selkään ja palaamme hetkeksi Sihanoukvilleen. Uudet suunnitelmat ovat jo valmiit. Pysykää kanavalla !

Pasanen, täällä jossain.

Ps. Ei liity aiheeseen, mutta laitetaan nyt tämäkin.

6 ajatusta aiheesta “Koh Rong sanloem, monkey island”

Vastaa käyttäjälle Jaana Peru vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *