Koaloita ja kenguruita, Ausseissa siis ollaan

Lentomatka Australian puolelle sujui Jetstarilla kaikin puolin ongelmitta. Tosin turvatoimet ja kaiken maailman tarkastukset sekä Balin puolella että Australian päässä olivat kyllä tarkimmat ikinä. Normaalien passien ja matkustusasiakirjojen tarkastusten sekä turvatarkastuksen lisäksi oli vielä juuri ennen koneeseen nousua käsimatkatavaroiden tarkastus (eli kaikki kassit kollattiin perusteellisesti)  ja ruumiit kopeloitiin. Lisäksi piti luopua niistä juomapulloista, jotka olimme ostaneet lentomatkaa varten juuri ennen koneeseen nousua, ja jotka olivat vielä kaikenlisäksi avaamattomia. Tuo kyllä pikkuisen sapetti, sillä lentoasemilla noiden vesi- ja limsapullojen hinnat ovat kohtuullisen korkeat. Tuosta suivaantuneina ei kyllä ostettu sitten mitään lentokoneestakaan, vaikka tuskinpa tuo Jetstarin vika oli. Oltiin tuo koko lentomatka, eli kolme ja puoli tuntia kuitenkin mieluummin janoissamme. Ja tokihan sitten jo kohta olimme sitä mieltä, että parempi kunnon tarkastukset kuin huolimattomat, meidän matkustajien etuhan se on. Aina ei vaan huomaa näitä niin tarkaan ajatella just siinä hetkessä. Kun varsin sapettaa.

 

Täältä tullaan Australia, lempeän kevättuulen myötä

 

Jetstarilla kuitenkin fyysisesti

 

Vaikka oli kiirus, piti kuitenkin lentoasemalla saada kuva Balilaisesta joulukuusesta

 

Lentokentälle lähdön kanssa tuolla Uluwatussa meillä olikin sitten hieman enemmän ongelmaa. Koka emme halunneet vieläkään maksaa taksien ylihinnoiteltuja kiskurihintoja, otimme edellisiltana yhteyttä meidät Kutasta Ubudiin kyydinneeseen Uberkuskiin ja tarjosimme hänelle mahdollisuutta ajaa meidät lentoasemalle sopivaa korvausta vastaan. Hinta sovittiin ja hän lupasi olla aamulla kello kuusi majapaikkamme pihassa. No, ei alkanut sitten aamulla nuorta miestä kuulumaan, ja otimmekin jo puhelimella yhteyttä, etta missä kuppaat ja hän kertoi olevansa tulossa, mutta  juuttuneensa ruuhkaan (aamu kuudelta!). Samaan hengenvetoon ilmaisi, etta tarvitsisi kyllä kyydistä hieman enemman rahaa kuin mitä oltiin sovittu. Me ei luvattu lisää rahaa, mutta nuori mies lupasi kuitenkin tulla tuota pikaa. Ei kuulunut miestä ja koska alkoi olla jo korkea aika suoriutua lentoasemalle, pyysimme respan poikaa tilaamaan sitten sen oikean taksin ja laitoimme Uberkuskille viestin, että käänny vaan takaisin, me ei voida enää yhtään odottaa. Mies oli kahdenkymmenen minuutin päässä, ja jos häntä olisimme jääneet odottelemaan,  olisimme myöhästyneet melko varmasti koneesta. No, kaikki taksikuskithan nukkuivat vielä tuohon aikaan sievää taksiunta, lähettyvillä ei ollut niistä päivittäin kyytiä tyrkyttävästä miljoonasta taksikuskista yhtään ainoaa. Loppujen lopuksi respan poika kävi hankkimassa itselleen nopeasti jostain auton ja kuskasi meidät sitten itse lentoasemalle. Suoraan melkein käveltiinkin sitten noihin tarkastuksiin ja koneeseen, ei pahemmin jäänyt luppoaikaa. Kyllä olimme kiitollisia respapojalle.

 

Odotellaan Balin aamussa kyytiä, jota ei koskaan tullut

 

Saavuttuamme Perthin lentoasemalle ja tultuamme terminaalista ulos, piti oikein pysähtyä ja vaan paistatella hetki siinä avaruuden ja vapauden tunteessa, joka mielen valtasi siinä hetkessä. Missään ei näkynyt iholle asti tunkeutuvia matkalaukun tavoittelijoita tai kyydin tyrkyttäjiä. Kukaan ei liimaantunut kiinni tekstiiliin tai hönkinyt niskaan. Oikeastaan kukaan ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa meihin tai meidän saapumisellemme. Ainoastaan Australian lempeän lämmmin tuulahdus kietoi meidät nopeasti pehmeään syleilyynsä kuiskien korvaan: tervetuloa, tervetuloa ystävät, Australia onkin teitä jo odottanut!

 

Tervetuloa  Australiaan

 

Ihana rauhallisuus lentokentän edustalla

 

Täällä Uber on laillinen ja sillähän me ajeltiin kämpille lentoasemalta

 

Olimme varanneet itsellemme Perthista Airbnb-asunnon kolmeksi päiväksi. Täällä ollaankin sitten hintojen suhteen melko tarkkaan Suomen hinnoissa, jos ei jopa ylikin, joten majapaikkojen hinnat löivät meidät Aasiassa halvalla majoittumisen jälkeen suorastaan ällikällä. Airbnb-asuminen onkin näköjään halvin vaihotehto, tosin täälläkin meillä oli yksityisessä käytössämme vain makkari, muut, kuten kylppäri, WC, keittiö ja olkkari olivat jaettuja muiden asukkaiden ja isäntäväen kanssa. Hyvin tulimme kuitenkin toimeen ja isäntäväki oli kerrassaan loistava. Kolme päiväähän sujahti nopeasti, joten jatkoimme huoneen vuokraamista vielä parilla päivällä.

 

Talon koira Quincy, aina leikkiä (ja syötävää) vailla

 

Naapurustoa

 

Perthiin tutustuminen kävi ensimmäiset päivät kätevästi milläs muullakaan kuin onnikalla. Miesmatkaajalla kun on tuo julkisen liikenteen äppi puhelimessaan, niin sen avulla on kyllä helppoa liikkua noilla busseilla ja junilla. Bussimaksut ovat täällä halvemmat kuin Suomessa ja viikonloppuisin ja juhlapyhinä täällä voi ostaa kuudella dollarilla Family Ride lipun, jolla voi ajella koko päivän jopa yhdistellen bussilla, junalla tai lautalla. Ensimmäisenä päivänä suuntasimme King’s Parkiin, joka on valtava puistoalue miltei ihan Perthin keskustassa. Hyvin kaunis paikka ja sen yhteydessä on vielä suuri Botanic Garden, jossa voi ihastella monenlaisia erilaisia kasveja. Täällähän on nyt kevät, eli kaikkialla kukkii mutta on ihan rutikuivaa.

 

Yksi Euro on 1,5 Australian dollaria (AUD)

 

Ensimmäisen maailman sodan muistomerkki, King´s Park

 

Puistosta näkymä Perthin kaupunkiin

 

Lasisilta, King´s Park

 

Whiteman Parkissa kävimme tervehtimässä kenguruita, koaloita ja muita tämän maan olentoja. Hieman tuo puisto oli pettymys, koska olin olettanut, etta eläimet olisivat tuolla suurimmaksi osaksi vapaina, mutta ainoastaan kengurut olivat isommassa tilassa ja ihmiset pääsivät niitten kanssa samaan aitaukseen. Niin, ja kanien. Nyt ymmärrän paremmin tuon puiston nimen: kun valkoinen mies tuli aikanaan maahan, laittoi hän heti kaikki eläimet häkkeihin ja rahasta esille. Pääsymaksu tuonne puistoon oli 29 dollaria per nenä eli melko kallista ihastelua. Mutta suloisiahan nuo otukset kaikki ovat, eihän siitä mihinkään pääse.

 

Kenguruilla ei millään tahtonut pysyä silmät auki, ei edes syödessä

 

Tämä kaveri näyttää mallia, miten kannattaa ottaa rennosti. Hötkyily kun on pahasta!

 

Samaa mieltä ollaan viereisessä puussa

 

Pelikaani, kunnioitusta herättävän iso lintu

 

Musta joutsen

 

Täällä Australiassa jo nyt eteemme on tullut muutamia hämmästyttäviä ja hämmentäviä asioita, joita perin juurin olemme ihmetelleet.

  1. Kauppojen aukioloajat. Täällä menee kaupat ihan oikeasti kiinni päivittäin jo kello 17. Torstaisin on kuitenkin yleinen kauppapäivä ja silloin kaupat ovat auki jopa klo 21 asti. Joitakin marketteja on kyllä päivittäin auki pitempäänkin ja jotkut jopa 24 h, mutta pääsääntöisesti kaupat siis sulkevat ovensa viideltä ip:llä, niinkuin meillä lauantaisin ennenvanhaan.
  2. Kaupoissa ei myydä energiajuomia vahvempia nesteitä. Eli  miedoimmatkin kaljat ja siiderit on haettava erikseen Liquoirstoresta eli viinakaupasta. Hmm. Ja me kun ollaan luultu, että Suomi on niitä tiukimpia maita tämän suhteen. Kukkahattutätien luvattu maa ei olekaan Suomi vaan se löytyykin siis täältä!
  3. Tupakka maksaa maltaita! Yksi aski vihreää Mallua (tosin askissa on 25 kpl) maksaa täällä 29 dollaria (eli 18,55 egee, ja nämä ovat vielä halvimmasta päästä olevaa merkkiä)! Nyt on tupakan polton lopettaminen lähellä (mikä ei ole ollenkaan huono asia)! Tänne Australiaan ei saanut tuodakaan mukanaan kuin 25 savuketta, eli ei voitu tax freetakaan hyödyntää tänne lennettäessä.
  4. Täällä asuu varislaji, joka pitää samanlaista älämölöä kuin käheä-ääninen vauva! Se on yhtäaikaisesti melko karsean ja samalla hyvin huvittavan kuuloista. Sama ääni kaikuu puistojen puistikoissa ja lastenvaunuissa ostoskeskuksessa. Järkkyä!
  5. Perthissä paistaa miltei aina aurinko. Isäntäväki kertoi, että sellaista kurjempaa keliä on vuodessa yhteensä noin kaksi viikkoa, muutoin paistaa. Ihan toisin päin kuin meillä Suomessa.
  6. Australiassa asuukin ihan normaalin kokoisia ihmisiä!

 

 

 

Koska kaikkialle on aika pitkä matka ja busseilla ei ihan kaikkiin paikkoihin pääse, vuokrasimme muutamaksi päiväksi Budgetilta auton. On ollut hieman ristiriitaista tietoa siitä, pitääkö täällä olla kansainvälinen ajokortti mutta suomalainen ajokortti kävi ainakin Budgetilla oikein hyvin. Autolla olemme ajelleet pitkin Perthin lähitienoita, käyneet rannikolla katsastamassa erilaisia rantoja ja ihailleet vain maisemia. Täällä on vasemmanpuoleinen liikenne aivan kuten Englannissakin ja miesmatkaajalle tuo alkaa olla jo tuttua puhaa, nimittäin tuo vasemmalla ajaminen. Hyvinhän se häneltä sujuu, liekö yhteyttä siihen että on itsekin ”vääränkätinen”. Minä en uskalla täällä auton rattiin asettua ja luulenpa, ettei minua siihen herkästi päästettäisikään.

Kuvat puhukoon puolestaan, paljon on ollut kaunista nähtävää:

 

 

 

 

 

 

 

 

Kelit ovat olleet todella komeita ja lämpimiä, aurinko on paistanut täydeltä terältä monena päivänä. Nyt viime päivinä on ollut pilvisempää ja hieman koleaa ja käynyt melkoisen kova tuuli, jolloin tuolla rannallakin on saanut ihan ilmaisen ihon kuorinnan kintuillensa tuulen kuljettaessa rantahiekkaa kuin pahemmassakin hiekkamyrskyssä. Yöt täällä ovat myös pääsääntöisesti viileitä, tuossa viidentoista asteen molemmin puolin. Ja kaikki on rutikuivaa, monessa pihassa ruohikko on ihan kellastunutta ja nyt on vasta kevät.

Koska emme ole punoneet vielä juonia ja suunnitelmia sen suhteen, miten tämän Australian valloittaisimme, päätimme vielä jatkaa oleskeluamme jonkin aikaa täällä Perthissä. Samassa Airbnb-asunnossa emme voineet enää jatkaa, koska siinä oli jo kaikki huoneet ennakkoon varattu, joten vaihdoimme majapaikkaa Nollamaraan, jonne on noin 15 minuutin ajomatka tuolta entiseltä majapaikalta. Täällä huonetta vuokraa nuori, mukava neitokainen, ja täällä meillä on ihan oma kylppäri ja WC. Jippii.

Jäämme suunnittelemaan nyt reissuamme eteenpäin ja jatkosuunnitelmistamme voit sitten lukea seuraavasta postauksesta. Eipä tiedä, vaikka pieneen matkaseurueeseemme liittyisi uusi jäsen……

Mukavaa Joulukuun alkua juuri sinulle, missä ikinä sitten ensimmäisen luukun joulukalenterista avaatkin!

 

Tässä seuraavan tärkeän tavaran esittely:

Pikku-nahkis ja Iso-nahkis

Leatherman monitoimityökalu, eli nahkamies, eli nahkis.

Isommassa työkalussa on 12 kpl erilaisia teriä, ruuvimeisseleitä, saha ym. ym – päätyen isoihin kunnon pihteihin. Pikkunahkis taas on nimensä mukaisesti sellaisiin vähän fiinimpiin juttuihin tarkoitettu. Molemmat työkalut on todettu laadukkaiksi ja toimiviksi peleiksi, jotka todella ansaitsevat paikkansa matkalaukussa. Ainut pieni miinus on vähän huonosti suunnitellut sakset tuossa isossa leatherissä, mutta pikkuveli paikkaa tuon asian sitten sen verran paremmilla saksilla. Eniten käyttöä on ollut tietenkin veitsillä, saksilla ja ruuvimeisseleillä.

Tuon isomman nahkiksen kohdalla kävi niin, laatua edelleen ylistäen, että veitsen lukitusvipu napsahti poikki eikä pysynyt aukilukittuna. Ja tässä kohti voisivat sitten kaikenmaailman puhelin- ym kauppiaat ottaa oppia miten takuuasiat hoidetaan:

Kun huomasimme että leatherman oli rikki, otimme yhteyttä nettikauppiaaseen suomessa, joka taas pyysi ottamaan yhteyttä lähimpään jälleenmyyjään maailmalla. Sopivin sattui olemaan Saigonissa. No sinne lähti sähköpostiviesti, että ”mitä tehdään Leathermani meni rikki”. Ja vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: ”Tuokaa tänne, saatte uuden tilalle”

Sopivasti kun sielläpäin sitten olimme, niin kävimme hakemassa uuden tilalle, myyjä vain pahoitteli kun ei sattunut olemaan samanväristä antaa tilalle. Ei mitään vedätyksiä ja vatulointeja, näin toimii laadukkaan valmistajan 25 vuoden  takuu.

Harmi kun tuota Leathermania ei saa ottaa lentokoneen matkustamoon, noissa halpislentoyhtiön koneissa kun tuntuu olevan kaikenlaista pikkukitinää ja räminää. Voisi aikansa kuluksi kiristellä ruuveja ja muttereita pitkillä lennoilla.

7 Replies to “Koaloita ja kenguruita, Ausseissa siis ollaan”

  • Kiitos Australian matkustajat. Kiva juttu että jätitte Balin ja tuhkapörinät viisaasti ilman pahempia viivytyksiä. Toivottavasti teidän reissu kengurun maassa tuottaa teille paljon onnea ja iloa. Odotamme hartaasti uusia kuulumisia. Täällä kaikki hyvin. Suuret Halit Eila ja Stig

    • Hei vaan tunturiasukit! Aina välillä tuo ajoituskin näyttäisi olevan kohdillaan. Ei olisi ollut mukavaa odotella kentällä, milloin pääsee lähtemään tai milloin vuori päättää rykäistä oikein kunnolla. Vielä täällä Perthissä oleilemme muutaman päivän ja lähdemme sitten eteenpäin, jonnekin. Muistelimme tuossa, että tehän taisitte käydä joitakin vuosia sitten tällä mentereella, Sydneyn seutuvilla kenties? Tarinaa tältä mantereelta varmaan riittää jatkossakin. Voikaa hyvin, piparintuoksuista ja lyhtyjen valaisemaa joulukuuta! Teillä varmasti on jo lunta!

  • Terveiset sinne kaukaiseen ja lämpimään Perthiin (kaimakaupunkini) täältä lumisateen seasta, Talvi painaa päälle ja etsintäkausi on ohi. Nauttikaa.

    • Kiitos Pertti, näin me tehdään kyllä! Onneksi siellä teillä sataa lunta, niin ei ole ihan niin pimeää ja harmaata??. Muuta iloa siitä lumisateesta ei sitten vissiin olekaan…Mutta siitäkin huolimatta mukavaa ja glögille maistuvaa joulukuuta (jos siis vaan tykkäät glögistä)!

  • Kiitos taas kuulumisista!! Tosi tipalla pääsitte Balilta pois.Muuten olisitte joutuneet odottelemaan päiväkaupalla lentoanne.Kyllä nyt on mieli täälläkin rauhallinen kun saimme kerrontaa ja kuvitusta Austraaliasta ja mikä parasta on aurinkoista ja mukavaa säätä ja paljon erilaista katsottavaa.Toivonmukaan olette terveenäkin.Pihtiputaalakin olemme saaneet taas vähän lunta maahan mutta pimeää on kun harmaa pilvi kerros täyttää taivaanlaen.Ehkä kuitenkin aurinko vielä hengissä on ja jolloinkin saa puskettua itsensä esiin.Hyvää matkaa kulkijat ja erinomaisia seikkailuja tietenkin hyviä!!Toivottelee honkamäen vanhukset

  • Terveiset myös sinne hivenen lumiselle Alvajärven rannalle! Terveenä ollaan nyt onneksi oltu (tässä kohtaa rientää koputtamaan puuta)! Kyllä se aurinko on hengissä, se vaan tavoittaa nyt nämä nurkat herkemmin. Kyllä sen säteet löytävät vielä sinne Suomeenkin. Täällä suunnittelemme kovasti matkalle jatkoa, tarinaa siis tulossa…. Leppoisia, kynttilän valaisemia, pullantuoksuisia joulukuun iltoja toivotellen!

  • Mukava, kun olettte parantuneet ja pääsette jatkamaan ikimuistoista matkaanne. Odottelen kuvia ja postausta seuraavasta kohteesta. Mukana matkalla!
    Täällä sataa lunta,luonto on kauniin valkoinen ja talvinen.Pipo ja lapaset käytössä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *